Skip to main content

Viimeinen vuoro saapui raiteelle

 Moi,

Viikonloppu on hyvä aloittaa pienellä lootan avauksella. Posti toi viime viikolla näillä näkymin viimeisen Transformers Masterpiece Gattai -junarobotin, MPG-08 Yamabukin. Nyt näyttää siltä, että junarobottien sarja on täysi ja kaikki 8 löytyvät hyllystä. 


Tämä sarjan viimeinen on niin ikään variantti aiemmasta julkaisusta, MPG-07:n, Ginoun tapaan. Myös Yamabuki on Dr. Yellow Shinkansen, eli radan huolto- ja diangostiikkajuna. Tällä kertaa junan malli vain on hieman eri, 925 series 0 s1. Yamabukin figuurin malli perustuu MPG-03:een, Yukikazeen, mutta pienillä eroilla. 

Lootasta löytyy jälleen juna, laserpistooli, pari pätkää raiteita, ohjeet sekä tärkeimpänä lisäyksenä uusi pää Combiner-muodolle. Homma menee nimittäin niin, että kun Ginou, joka korvaa Shoukin keskikroppana ja Yamabuki, joka korvaa Yukikazen vasempana jalkana ovat mukana yhdistelmässä, niin se ei olekaan enää Raiden, vaan spesiaalimuodostelma, Shiden. Tämä ulkonäkö perustuu vanhoihin Diaclone-robotin promootiomateriaalien kuviin. Koska molemmat uudet robotit ovat lääkintähenkilöstöä, myös yhdistelmän pää muistuttaa hieman vanhan ajan lääkärin valo/suurennuslasihärpäkettä Uusi pää on kieltämättä tyylikäs retrolla tavalla. Yamabukin virka on lootan mukaan Medical Commander, eli vanhan Transformers-hahmo, Ratchetin kanssa samassa virassa. 

Yamabukin junamuoto on totuttuun tapaan lähes täydellinen. Yksityiskohdissa ei ole tingitty ja kaikki tuntuu jämäkältä. Tämä eroaa värin lisäksi Yukikazesta lähinnä siinä, että ensimmäisessä vaunussa ei ole matkustajien ovia ja perässä on katolla valoja ja kameroita 


Robottimuotoon muuttuminen on täysin sama kuin Yukikazella ja tuntui tällä kertaa mukavammalta kuin aikoinaan ensimmäisellä kerralla reilu vuosi sitten. En tiedä johtuiko tämä kokemuksesta, vai siitä, että osien toleransseja on parannettu, mutta jotenkin kaikki tuntui erityisen sujuvalta. Sen voin sanoa varmasti, että jalkojen/säären sisäpinnan uloin paneeli napsahtaa kiinni tukevammin kuin Yukikazella, mikä on mainio homma, koska se tuppaa irtoamaan helposti jalkojen asentoa vaihdettaessa. Toinen selvä ero on se, että Yamabukilla on selvästi naisellisempi kasvojen ulkonäkö. Ohjeissa käytettiinkin hahmon kuvauksessa naiseen liitettyä kanjia ja varmistin asian wikistä.   


Muuten Yamabukiin pätee kaikki sama, kuin Yukikazeen. Hahmo liikkuu melko hyvin, tietysti pienin rajoittein, johtuen eniten kookkaista jaloista. Maalaus on erinomaista ja mikään nivel ei tuntunut liian löysältä tai jäykältä. Nyt, kun porukka on täysi, niin voin sanoa, että tämä junarobottien sarja on yksi kaiken kaikkiaan yksi suosikeistani koskaan. Tästä on hyvä siirtyä hetkeksi muihin juttuihin, mutta Transformerit tulevat olemaan lootan avauksissa yhtenä keskeisenä osana jatkossakin, sen verran uskallan jo luvata ensi vuodenkin osalta.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...