Skip to main content

Marvelia Moninpelinä

 Hei,

Tällä kertaa on vuorossa peli ja pelityyppi, jota ei juuri tässä blogissa näe. Nyt nimittäin tutustutaan Netease Gamesin tuoreeltaan julkaisemaan peliin nimeltä Marvel Rivals. 

Tässä yhdistyy kaksi asiaa, joihin en juuri koske, nimittäin kiinalainen kännykkäpeleistä tuttu firma ja Overwatchin tyylinen sankari shooter. Houkutuksena oli kuitenkin pari seikkaa, kuten se, että tämä on ilmainen ja toinen houkutus oli kun kaveri ehdotti tätä uudeksi vaihtoehdoksi puhkikulutetuille Turtleseille moninpeli-iltoihin. Myös puskaradion perusteella vastaanotto pelille on ollut positiivinen, mikä on melko harvinaista lisenssipelille, joka on vieläpä nettipeli.

Ensimmäisenä silmään osuu tietysti pelin graafinen tyyli, joka on yhdistelmä Marvelin hahmoja ja animea. Hahmot on suunniteltu uusiksi melko reippaalla kädellä, mutta jopa vähän yllättäen, pidin suurinta osaa näkemyksistä varsin hyvinä ja toimivina. Hahmovalikoimasta voin sanoa sen verran, että se oli ilahduttavan monipuolinen ja miellytti myös vanhaa sarjakuvajäärää. Toisin sanoen kaikki hahmot eivät olleet valittu elokuvien ehdoilla, (looking at you Ultimate Alliance 3) evätkä ne muistuttaneet näyttelijöitä. Itse toivoisin tietysti aina enemmän X-Men hahmoja. Kartat ja paikat ovat samalla tavoin Marvelin maailmoista tuttuja paikkoja, mutta hieman modernin filtterin läpi vedettyinä.


Pelimuodoista ja kaiken maailman härpäkkeistä, joita peliin liittyy, kuten pakolliset space bucks-valuutat, joilla oletettavasti voi ostaa jotain, en osaa sanoa paljon muuta kuin että niitä on ja varmaan tulevaisuudessa niillä tekee jotain. Itse en aio maksaa mitään oikeaa rahaa, joten jätän nämä jutut huomiotta. Jos jossain vaiheessa tie nousee pystyyn ja peli alkaa vaatia visan vingutusta, niin siihen loppuu myös meikäläisen pelaamiset. Maksan peleistä itse valitsemani, ennalta määrätyn summan sitä hankkiessa, en mitään sen jälkeen, enkä varsinkaan mitään että voisin jatkaa pelaamista järkevällä tavalla.


Kokeilin kontrolleja erittäin lyhyen tutoriaalin verran ja ne tuntuivat melko simppeleiltä ja toimivilta. Sitten oli aika kokeilla peliä kaverin kanssa, joka on siis pelissä minua kokeneempi. Ja ylipäänsä nettiräiskintöjä pelaava. Meininki pelissä on sen verran kevyttä ja helposti lähestyttävää, että en kokenut olevani ollenkaan niin pihalla, kuin olisi voinut luulla. Oikeastaan ainoa yllätys tuli siitä, miten erilailla hahmot toimivat, ihan sitä myöten että mistä napeista tapahtuu mitäkin. Hahmoilla on myös “hahmoluokka” eli osa on selvästä lähitaisteluun pyrkiviä körmyjä, toiset kaukaa ampuvia ja jotkut yhdistelmä näitä, tai muita tukevia hahmoja, jotka olisivat fantasiapelissä parantajien virassa. Kaikille hahmoille on kuitenkin annettu matkan päähän osuva perushyökkäys, ihan vain pelin luonteen vuoksi, joten esim. Hulk ja Wolverine osaavat myös “ampua”. Hyökkäys vain naamioidaan hahmolle sopivaksi, esim objektien heittämiseksi. Joistakin hahmoista sain välittömästi otteen, toisista en käsittänyt ollenkaan, miten niillä tulisi pelata tehokkaasti. Noin 10 hahmon kokeilun jälkeen päädyin Punisheriin, siksi että Tuomarin pelityyli ja varusteet ovat itsestäänselviä, tällaisista peleistä tuttuja. Toisin sanoen pelasin kolmannen persoonan räiskintää sillä tyypillä, jolla on muutenkin pyssyt. Menestys Punisherilla oli valtavasti parempaa kuin kellään muulla, varmasti johtuen juuri siitä, että se on “nyyppähahmo”. 

Yhden illan pelailun perusteella voin sanoa Marvel Rivalsista sen verran, että peli on yllättävän hyvä ja ilmaispeliksi mukana oli heti riittävä määrä hahmoja ja pelimuotoja. Positiivisena yllärinä peli myöskään tyrkyttänyt minulle mitään mikromaksuja eikä vaatinut rahaa, että en tuntisi olevani jotenkin heikommassa asemassa visaa vinguttaneihin verrattuna. Suorastaan järkytys, kun huomioi, että pelin on julkaissut firma, jonka yhdistän nimenomaan kännykkäpeleihin. Pelaan toistekin, jos/kun kaveri pyytää.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo

 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...