Skip to main content

Marvelia Moninpelinä

 Hei,

Tällä kertaa on vuorossa peli ja pelityyppi, jota ei juuri tässä blogissa näe. Nyt nimittäin tutustutaan Netease Gamesin tuoreeltaan julkaisemaan peliin nimeltä Marvel Rivals. 

Tässä yhdistyy kaksi asiaa, joihin en juuri koske, nimittäin kiinalainen kännykkäpeleistä tuttu firma ja Overwatchin tyylinen sankari shooter. Houkutuksena oli kuitenkin pari seikkaa, kuten se, että tämä on ilmainen ja toinen houkutus oli kun kaveri ehdotti tätä uudeksi vaihtoehdoksi puhkikulutetuille Turtleseille moninpeli-iltoihin. Myös puskaradion perusteella vastaanotto pelille on ollut positiivinen, mikä on melko harvinaista lisenssipelille, joka on vieläpä nettipeli.

Ensimmäisenä silmään osuu tietysti pelin graafinen tyyli, joka on yhdistelmä Marvelin hahmoja ja animea. Hahmot on suunniteltu uusiksi melko reippaalla kädellä, mutta jopa vähän yllättäen, pidin suurinta osaa näkemyksistä varsin hyvinä ja toimivina. Hahmovalikoimasta voin sanoa sen verran, että se oli ilahduttavan monipuolinen ja miellytti myös vanhaa sarjakuvajäärää. Toisin sanoen kaikki hahmot eivät olleet valittu elokuvien ehdoilla, (looking at you Ultimate Alliance 3) evätkä ne muistuttaneet näyttelijöitä. Itse toivoisin tietysti aina enemmän X-Men hahmoja. Kartat ja paikat ovat samalla tavoin Marvelin maailmoista tuttuja paikkoja, mutta hieman modernin filtterin läpi vedettyinä.


Pelimuodoista ja kaiken maailman härpäkkeistä, joita peliin liittyy, kuten pakolliset space bucks-valuutat, joilla oletettavasti voi ostaa jotain, en osaa sanoa paljon muuta kuin että niitä on ja varmaan tulevaisuudessa niillä tekee jotain. Itse en aio maksaa mitään oikeaa rahaa, joten jätän nämä jutut huomiotta. Jos jossain vaiheessa tie nousee pystyyn ja peli alkaa vaatia visan vingutusta, niin siihen loppuu myös meikäläisen pelaamiset. Maksan peleistä itse valitsemani, ennalta määrätyn summan sitä hankkiessa, en mitään sen jälkeen, enkä varsinkaan mitään että voisin jatkaa pelaamista järkevällä tavalla.


Kokeilin kontrolleja erittäin lyhyen tutoriaalin verran ja ne tuntuivat melko simppeleiltä ja toimivilta. Sitten oli aika kokeilla peliä kaverin kanssa, joka on siis pelissä minua kokeneempi. Ja ylipäänsä nettiräiskintöjä pelaava. Meininki pelissä on sen verran kevyttä ja helposti lähestyttävää, että en kokenut olevani ollenkaan niin pihalla, kuin olisi voinut luulla. Oikeastaan ainoa yllätys tuli siitä, miten erilailla hahmot toimivat, ihan sitä myöten että mistä napeista tapahtuu mitäkin. Hahmoilla on myös “hahmoluokka” eli osa on selvästä lähitaisteluun pyrkiviä körmyjä, toiset kaukaa ampuvia ja jotkut yhdistelmä näitä, tai muita tukevia hahmoja, jotka olisivat fantasiapelissä parantajien virassa. Kaikille hahmoille on kuitenkin annettu matkan päähän osuva perushyökkäys, ihan vain pelin luonteen vuoksi, joten esim. Hulk ja Wolverine osaavat myös “ampua”. Hyökkäys vain naamioidaan hahmolle sopivaksi, esim objektien heittämiseksi. Joistakin hahmoista sain välittömästi otteen, toisista en käsittänyt ollenkaan, miten niillä tulisi pelata tehokkaasti. Noin 10 hahmon kokeilun jälkeen päädyin Punisheriin, siksi että Tuomarin pelityyli ja varusteet ovat itsestäänselviä, tällaisista peleistä tuttuja. Toisin sanoen pelasin kolmannen persoonan räiskintää sillä tyypillä, jolla on muutenkin pyssyt. Menestys Punisherilla oli valtavasti parempaa kuin kellään muulla, varmasti johtuen juuri siitä, että se on “nyyppähahmo”. 

Yhden illan pelailun perusteella voin sanoa Marvel Rivalsista sen verran, että peli on yllättävän hyvä ja ilmaispeliksi mukana oli heti riittävä määrä hahmoja ja pelimuotoja. Positiivisena yllärinä peli myöskään tyrkyttänyt minulle mitään mikromaksuja eikä vaatinut rahaa, että en tuntisi olevani jotenkin heikommassa asemassa visaa vinguttaneihin verrattuna. Suorastaan järkytys, kun huomioi, että pelin on julkaissut firma, jonka yhdistän nimenomaan kännykkäpeleihin. Pelaan toistekin, jos/kun kaveri pyytää.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo

 


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...