Skip to main content

Super hyper kultaturbo combi-coupé vuoden parhaat 2024

 Super hyper kultaturbo combi-coupé vuoden parhaat 2024

Moi,

On taas aika vuoden viimeiselle blogille, jossa tuttuun tapaan listaan menneen vuoden parhaita ja/tai parhaiten mieleen jääneitä popkulttuuritapahtumia, pelejä, harrasteita, ynnä muita, täysin mielivaltaisissa kategorioissa ja vailla sen kummempia perusteita.

Viime vuosina teemana on ollut modernien videopelien vähäinen kiinnostavuus, muutamaa kestosuosikkia lukuunottamatta. Silti listalle on mahtunut aina joku positiivinen yllätys, vaikka kokonaisuutena kalliiden, etenkin jenkkivideopelien meininki, tyyli ja painotukset eivät useimmiten oikein osu omaan makuun. Tänä vuonna asiaan on tullut muutosta siinä mielessä, että huomasin pelanneen poikkeuksellisen paljon uusia pelejä. Tästä onkin hyvä siirtyä saman tien ensimmäisen kategorian pariin, eli:

Vuoden parhaat pelit

Shin Megami Tensei 5 Vengeance

SMT V Vengeance ei ole varsinaisesti kokonaan uusi peli, vaan enemmänkin laajennuksella päivitetty, parin vuoden takainen SMT V. Mukana oli kuitenkin riittävästi uudistuksia ja parannuksia, että ostin pelin toiseen kertaan ja pidin toisella kerralla pelistä enemmän kuin ensimmäisellä. Erinomainen jrpg, varsinkin jos kaipaa peliltään monipuolista, vuoropohjaista pelimekaniikkaa ja kunnollista haastetta.

Marvel Midnight Suns

XCOM-studio kehitti erikoisen Marvelin supersankareita sisältävän tarinan ja kortteja käyttävän taktisen taistelun yhdistelmän, joka oli paperilla mielenkiintoinen, mutta käytännössä hämmästyttävän koukuttava. Tapa, jolla kortteja ja hahmoja kehitetään ja kuinka monipuoliset mahdollisuudet se tarjoaa oli jotain, mitä en ole oikeastaan nähnyt koskaan aikaisemmin videopelissä. 

Star Wars Jedi Survivor

EA:n Star Wars -videopelien yksinoikeus on nyt päättynyt ja siihen on sanottava, että “luojan kiitos” mutta samaan hengenvetoon on myös todettava, että Respawnin Jedi Fallen Order ja Jedi Survivor ovat eräitä parhaista Star Wars peleistä koskaan, mikä on kova suoritus, jos tuntee Lucasartsin aikaiset pelit sekä 2000-luvun crpgt. Monien muiden lisenssituotteiden vastaisesti Star Wars onnistui videopelien rintamalla poikkeuksellisen hyvin. Jedi Survivor on käytännössä lähes täydellinen jatko-osa, eli se tekee samaa kuin ensimmäinen osa, mutta enemmän, monipuolisemmin ja hiotummin. Samalla nämä uudet Jedi-pelit onnistuvat kertomaan monelta osin paremman Star Wars -tarinan kuin suurin osa Disneyn ajan elokuvista ja sarjoista. Etenkin maailmanrakennus on huomattavasti eheämpää ja ottaa aiemmin kerrotut asiat paremmin huomioon kuin yksikään jatko-osa elokuvista. Ilman SW-lisenssiä tämä olisi ehkä melko hyvä kolmannen persoonan toimintaseikkailu, mutta ei mitään, mitä viitsisin pelata varttia pidempään, kun pelitarjontaa on valtavasti. Toisin sanoen siis malliesimerkki hyvin käytetystä lisenssistä. 

Lisäksi kunniamaininta muutamalle muullekin pelille, jotka olivat joko juuri niin mainioita, kuin uskalsi odottaa, tai paljon parempia kuin uskalsi toivoa: 

Super Mario Wonder

Yakuza Gaiden

Marvel rivals


Vuoden parhaat leffat

A Samurai In Time

Night Visions -leffafestareilla nähty draamakomedia jäi mieleen vuoden parhaana elokuvana. 1800-luvun oikea samurai päätyy nykypäivän Kiotoon ja sitä kautta historiallisten draamasarjojen stunttinäyttelijäksi, koska hän osaa etenkin kuolla miekaniskuun vakuuttavan näköisesti. Leffan juonessa on paljon muutakin ja jopa yllättävän toimiva twisti. Näyttelijät ovat erinomaisia rooleissaan ja vitsit toimivat poikkeuksellisen hyvällä prosentilla, mikä ei ole komediassa helppoa. 

Ultraman Rising

Perinteinen Ultraman päätyi tänä vuonna Netflixin leffaksi ja epäilys oli promomateriaalin perusteella suuri, mutta päätin kuitenkin katsoa tämän, koska Ultraman. Yllätyin suuresti, kun totesin leffan nähtyäni, että se on erinomainen koko perheen animaatio, joka näyttää hyvältä ja toimii hyvänä esittelynä Ultramania tuntemattomille. 

Transformers One

Epäilyksistä puheenollen, Transformers One oli helposti vuoden suurin positiivinen yllätys.Ensimmäisen trailerin perusteella järkyttävältä kuralta vaikuttanut animaatio paljastui ehkä parhaaksi Transformers-elokuvaksi koskaan. Ainakin se on reippaasti parempi kuin yksikään Bayformers ja todennäköisesti parempi kokonaisuus kuin 1986-elokuva. Ainakin se on paras TF-elokuva niille, jotka ovat syntyneet 80-luvun alun jälkeen. Elokuvan vahvuuksia lueteltaessa on taas kerran mainittava loistava maailmanrakennus, hahmojen ja niiden motivaatioiden ymmärtäminen sekä aiemmin kerrotun tarinan kunnioitus.  

Vuoden parhaat sarjat

X-Men ‘97

Sarjojen puolella voiton vie animaatio ja tämäkin voisi mennä positiivisten yllätysten sarjaan. Viime vuosien Marvel-leffojen taso on ollut, sanotaanko vaihteleva, kuten myös sarjojen. Sitten kun tähän lisätään päälle aika reippaasti ysärin nostagiaa kalasteleva premissi ja se fakta, että Marvel/Disney oli kaltoinkohdellut mutantteja lähes joka saralla, johtuen siitä, että oikeudet hahmoihin elokuvissa olivat pitkään Foxilla, niin käsissä oli epätoivoiselta haiskahtava rahastusyritys. Kuitenkin, sarjassa oli lähes kaikki tehty oikein ja käsikirjoittajat selvästi sekä välittivät että ymmärsivät mitä olivat tekemässä, sekä kaikkein tärkein asia: Osasivat myös toteuttaa näkemyksensä. Samaa mieltä kuulostivat olevan lähes kaikki, mukaanlukien fanit sekä kriitikot, mikä lienee tänä päivänä harvinaisempaa kuin..tuota, joku todella harvinainen luonnonilmiö. Sitten sarja showrunner erotettiin mystisestä syystä, jota en tiedä tänäkään päivänä. No, ainakin saatiin vielä yksi oikeasti hyvä, perinteinen X-Men animaatiosarja. Katsotaan, miten tulevalle kakkoskaudelle käy.   

En muista katsoneeni tänä vuonna yhtäkään pitkää, näyteltyä draamasarjaa. Jotenkin niihin on tullut joku ähky tai mielenkiinnon puute. HBO-tyyliset draamajyystöt ja selkäänpuukotukset olen korvannut ilmeisesti animeilla (SSSS. Gridman/Dynazenon, Getter Robo) ja helposti katsottavilla vanhan tyylisillä toimintasarjoilla (Ultraman, Kamen Rider, ynnä muita tokusatsuja), joissa riittää 25 minuuttia, eikä tarvitse muistaa tai edes välittää, mitä edellisessä jaksossa tapahtui.  

Vuoden parhaat sarjikset

Image/Skybound Transformers

Daniel Warren Johnson iski jälleen. Tällä kertaa Do A Powerbombin tehnyt sarjakuvantekijä otti Transformersin ja näytti, miten tehdään yhtä aikaa sekä nostalginen ja moderni Transformers-tarina, joka näyttää paremmalta kuin mikään muu ennen tai jälkeen. 

 


Dai Dark

Dai Dark voisi olla jo pari vuotta peräkkäin ykkössijalla sarjakuvissa, mutta kun kyseessä ei ole kuitenkaan aivan uusi sarja, niin Q Hayashida saa tyytyä kakkossijaan. Osassa 8 menevä erikoinen scifi/kauhu/komediamanga on ehkä ylipäänsä suosikkisarjakuvani tällä hetkellä.

Sakamoto Days

Sakamoto Days on kuin otettaisiin Hong Kong -elokuvat ja John Wick, jotka sitten miksataan reippaalla annoksella huumoria ja erikoisia hahmoja. Sarjaa tekevän Yuto Suzukin mielikuvitusta ei voi kuin ihailla. Hänen kekseliäisyytensä toimintakohtausten suunnittelussa ja kuvaamisessa sarjakuvan keinoin on ehkä lennokkainta ja parasta, mitä olen nähnyt. 

Muita hyviä sarjiksia tältä vuodelta:

Ultimate X-Men (Peach Momoko on DWJ:n ohella mielenkiintoisin jenkkisarjakuvia tekevä piirtäjä)

Kaiju no.8

Vuoden parhaat harrasteet

Tänä vuonna kokosin muutaman Gundam-pienoismallin, mikä on hieman vähemmän kuin viime vuonna. Gundamin lisäksi tulin perehtyneeksi McFarlanen Warhammer 40K-sarjan “Artsit Proof” figuureihin, jotka siis ovat paketissa täysin maalaamattomina, harmaan muovin värisinä. Nämä ovat erinomaisia omiin maalausprojekteihin, eivätkä maksa mahdottomia. Tämän lisäksi sain Transformers Trainbot-combinerin valmiiksi, joka on samalla ensimmäinen koskaan omistamani yhdistelmä-Transformer. Ja tietysti myös ensimmäinen ja samalla kokolailla täydellinen Optimus Prime.  


Lopuksi vielä vuoden pettymykset ja turaukset

Hintojen korotukset suoratoistossa ynnä muissa palveluissa

Tämä on ollut odotettavissa, joten vain ajan kysymys, mutta vaikuttaa siltä, että firmat ovat viimein päässeet jyvälle siitä, että nettistreamaus halvoilla kuukausimaksuilla ei ehkä olekaan mikään rahasampo. Enter hinnankorotukset, mainokset ja kavennettu kataloogi. Jos haluaa nähdä kaiken, niin suoratoiston hinta taitaa jo lähennellä vanha ajan kaapelia, ellei jopa mennä sen yli. Jos haluaa nähdä urheilua, niin hinta on varmasti jo enemmän kuin koskaan. Onneksi Game Pass (paitsi ultimate) on edelleen liian halpa hyötyyn nähden, joten sen pidän ainakin toistaiseksi. Game Pass on lisäksi ollut viimeiset pari vuotta ainoa tapani pelata uusia videopelejä, jotka eivät ole Switchille. En näe mitään syytä maksaa täyttä hintaa digipelistä, joka vastaa samaa kuin vuokraaminen, johtuen palvelimista, lisensseistä jne, jne. Maksan vuokraamisesta vuokraamisen hinnan. Jos ostan jotain, niin sen pitää olla tuote, joka on olemassa ja minulla siihen täysi käyttöoikeus. Pitäisi vielä opetella irtisanomaan kaikki kuukausihinnalliset palvelut, joita en aktiivisesti käytä.

Live service hero shooter kyykkäykset

Hero Shooter, live service, season pass, loot box, mitä näitä nyt on. Käytännössä kaikki haluavat tehdä loputtoman rahasammon, johon pelaajat mättävät mikromaksuilla rahaa ikuisesti ja julkaisija voi vain päivittää olemassa oleva peliä, eikä tehdä mitään uutta. Fortnite lienee tässä jo käytännössä onnistunut, kuten varmaan myös jokunen kiinalainen kännykkäpelifirma, en osaa sanoa, kun en niitä tunne tai pelaa. Pointti oli kuitenkin se, että kun kaikki haluavat loputtoman rahasammon, niin saman tyylisiä yrityksiä tulee jatkuvasti ja aivan liikaa, että niille riittäisi pelaajia. Kun tämä yhdistetään siihen, että jostain syystä pelin tekemiseen pitää nykyään käyttää satoja miljoonia ja 5-8 vuotta, niin on helppo päätellä, miten moni näistä lopulta tuottaa yhtään mitään muuta kun pelistudioiden sulkemisia. 


Siinä oli fiilikset kuluneesta vuodesta. Aion jatkaa blogia säännöllisellä, noin yksi viikossa aikataululla myös tulevana vuonna ja varmasti myös samalla formaatilla, eli luvassa on melko tasainen miksaus retropelejä, hieman uudempia pelejä ja lootan avauksia. Jatkan myös podcastin ja youtube-sisällön tekoa Severin kanssa Geekkicastin merkeissä, kuten tähänkin saakka. Paljon kiitoksia kaikille, jotka ovat seuranneet blogauksia ja oikein hyvää vuotta 2025!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...