Skip to main content

Vaaksan Mittainen Rautainen Linnoitus

 Moi,

Otsikko viittaa sarjan tunnarissa kuullun laulun sanoihin “Kurogane no Shiro” eli tällä kertaa avataan loota, josta löytyy Bandain Tamashii Nations-brändin Soul of Chogokin 50th anniversary Mazinger Z.

Mazinger on tavattu blogissa pari kertaa aiemminkin, mutta silloin kyseessä oli Great Mazinger, eli alkuperäisen seuraaja ja viime viikolla vuorossa oli toinen Go Nagain robotti, Grendizer. Mazinger Z vuodelta 1972 on kuitenkin se alkuperäinen superrobotti, joka monien mielestä toimi ensimmäisenä suorana innoittajana ohjattaville roboteille animessa ja mangassa, eli mechoille. Ainakin Hideaki Anno tunnustaa Mazinger Z:n yhdeksi merkittävimmistä syistä Evangelionin synnylle. Myös tämä 90-luvulta saakka valmistettu sarja, Soul of Chogokin viittaa Mazingeriin, sillä robotti on valmistettu Super Komposiitti Z:sta (Chogokin Z) ja sarjan ensimmäinen figuuri silloin aikoinaan oli nimenomaan Mazinger Z. 

Go Nagain tunnetuin luomus Devilmanin ohella on myös kutakuinkin saman ikäinen, sillä Mangaka aloitti molempien sarjojen piirtämisen samana vuonna. Mazingerissa Professori Juzo Kabuto rakentaa salaa futuristisen robotin ja jättää sen pojanpojalleen Koji Kabutolle, jotta tämä voisi puolustaa maailmaa Dr Hellin (Mazingerin nimissä ei jätetä hahmojen motiiveja arvailujen varaan) mekaanisia hirviöitä vastaan. Koska kyseessä on 70-luvun sarja, niin Koji kohtaa useita Dr Hellin kätyreitä ja Mazinger osoittautuu voittamattomaksi kerta toisensa jälkeen. Kunnes ei osoittaudukaan ja sarjan loppu saa odottamattoman käänteen. Go Nagain sarjat ovat usein varhaisia esimerkkejä odotusten kääntämisestä päälaelleen. Mazinger Z ei ole enää nykyään samalla tavalla mainstream tunnettu kuin vaikkapa Gundam, mutta sillä on edelleen kulttimaine ja sarjaan viitataan vielä tänäkin päivänä lukemattomissa animeissa ja mangoissa, samalla tapaa kuin vaikkapa Ultramaniin. 

Katsotaan sitten tarkemmin, mitä tuli ostettua. Laatikko on melko kompakti ollakseen SoC-sarjan figuuri, mikä viittaa siihen, että tilpehööriä on sisällä hieman vähemmän kuin vaikkapa parin vuoden takaisen Tamashii Nations Tokyo Great Mazingerin lootassa. Mukana on kuitenkin kaikki välttämätön, eli pari vaihtokäsiä, raketit ja Jet Scrander-siivet. Tämä, uusin versio on suunniteltu kokonaan uusiksi verrattuna aiempiin Mazingerin versioihin, jotka ovat pikemminkin iteraatioita edellisistä. Mukana on tällä kertaa “pull out” -nivelet olkapäissä, vyötärössä, nivusissa ja nilkoissa. Tämä meinaa sitä, että sen lisäksi, että ne liikkuvat, niin niitä voi vetää hieman ulospäin, joka tuo lisää tilaa liikeradalle. Tämä mahdollistaa sen, että sarjan perinteinen metallista valettu kroppa ja sisään piilotetut jousilla toimivat toiminnot, kuten oikeasti ammuttava Rocket Punch voidaan säilyttää ja samalla saadaan yhtä hyvä liikkuvuus kuin tavallisella muovisella action figuurilla. Toimintojen nappulat ja luukut ovat myös piilotettu entistä huomaamattomammiksi. Etenkin käsien takapuolella olevat Rocket Punchin laukaisunapit on saatu näyttämään luonnolliselta osalta käsiä oikein mainiosti.

Hover Pilder, eli lentokone, jolla Koji ohjaa Mazingeria on niin ikään suunniteltu uusiksi. Tällä kertaa siinä on taittuvat siivet, joten mukaan ei tarvitse kahta osaa, joista toinen mahtuu päähän ja toinen on siivet lentoasennossa. Ohjaamosta voi myös nähdä Kojin läpinäkyvän pleksin läpi. 

Mazingerin ulkonäköä ja mittasuhteita on muokattu hieman terävämmiksi ja tarkasti muistuttamaan varhaista versiota hahmosta, joka muuttui hieman sarjan edetessä. Tämä johtui enimmäkseen siitä, että 70-luvulla ei oltu niin tarkkoja, vaan malli muuttui animaatiossa hieman piirtäjänsä mukaan ja Mazinger Z:aa tehtiin yli 90 jaksoa. Maalaus on erinomaista ja metallinen, kiiltävä pinta, yhdessä painon kanssa luo laadukkaan tuntuman. Tämä tuntuu kädessä enemmän soittimelta tai taide-esineeltä kuin lelulta.

Soul of Chogokin Mazinger Z on paras Mazinger jonka olen nähnyt ja tilpehöörin pienempää määrää kompensoidaan enemmän kuin tarpeeksi parantuneella liikkuvuudella. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...