Skip to main content

Marvelia Moninpelinä

 Hei,

Tällä kertaa on vuorossa peli ja pelityyppi, jota ei juuri tässä blogissa näe. Nyt nimittäin tutustutaan Netease Gamesin tuoreeltaan julkaisemaan peliin nimeltä Marvel Rivals. 

Tässä yhdistyy kaksi asiaa, joihin en juuri koske, nimittäin kiinalainen kännykkäpeleistä tuttu firma ja Overwatchin tyylinen sankari shooter. Houkutuksena oli kuitenkin pari seikkaa, kuten se, että tämä on ilmainen ja toinen houkutus oli kun kaveri ehdotti tätä uudeksi vaihtoehdoksi puhkikulutetuille Turtleseille moninpeli-iltoihin. Myös puskaradion perusteella vastaanotto pelille on ollut positiivinen, mikä on melko harvinaista lisenssipelille, joka on vieläpä nettipeli.

Ensimmäisenä silmään osuu tietysti pelin graafinen tyyli, joka on yhdistelmä Marvelin hahmoja ja animea. Hahmot on suunniteltu uusiksi melko reippaalla kädellä, mutta jopa vähän yllättäen, pidin suurinta osaa näkemyksistä varsin hyvinä ja toimivina. Hahmovalikoimasta voin sanoa sen verran, että se oli ilahduttavan monipuolinen ja miellytti myös vanhaa sarjakuvajäärää. Toisin sanoen kaikki hahmot eivät olleet valittu elokuvien ehdoilla, (looking at you Ultimate Alliance 3) evätkä ne muistuttaneet näyttelijöitä. Itse toivoisin tietysti aina enemmän X-Men hahmoja. Kartat ja paikat ovat samalla tavoin Marvelin maailmoista tuttuja paikkoja, mutta hieman modernin filtterin läpi vedettyinä.


Pelimuodoista ja kaiken maailman härpäkkeistä, joita peliin liittyy, kuten pakolliset space bucks-valuutat, joilla oletettavasti voi ostaa jotain, en osaa sanoa paljon muuta kuin että niitä on ja varmaan tulevaisuudessa niillä tekee jotain. Itse en aio maksaa mitään oikeaa rahaa, joten jätän nämä jutut huomiotta. Jos jossain vaiheessa tie nousee pystyyn ja peli alkaa vaatia visan vingutusta, niin siihen loppuu myös meikäläisen pelaamiset. Maksan peleistä itse valitsemani, ennalta määrätyn summan sitä hankkiessa, en mitään sen jälkeen, enkä varsinkaan mitään että voisin jatkaa pelaamista järkevällä tavalla.


Kokeilin kontrolleja erittäin lyhyen tutoriaalin verran ja ne tuntuivat melko simppeleiltä ja toimivilta. Sitten oli aika kokeilla peliä kaverin kanssa, joka on siis pelissä minua kokeneempi. Ja ylipäänsä nettiräiskintöjä pelaava. Meininki pelissä on sen verran kevyttä ja helposti lähestyttävää, että en kokenut olevani ollenkaan niin pihalla, kuin olisi voinut luulla. Oikeastaan ainoa yllätys tuli siitä, miten erilailla hahmot toimivat, ihan sitä myöten että mistä napeista tapahtuu mitäkin. Hahmoilla on myös “hahmoluokka” eli osa on selvästä lähitaisteluun pyrkiviä körmyjä, toiset kaukaa ampuvia ja jotkut yhdistelmä näitä, tai muita tukevia hahmoja, jotka olisivat fantasiapelissä parantajien virassa. Kaikille hahmoille on kuitenkin annettu matkan päähän osuva perushyökkäys, ihan vain pelin luonteen vuoksi, joten esim. Hulk ja Wolverine osaavat myös “ampua”. Hyökkäys vain naamioidaan hahmolle sopivaksi, esim objektien heittämiseksi. Joistakin hahmoista sain välittömästi otteen, toisista en käsittänyt ollenkaan, miten niillä tulisi pelata tehokkaasti. Noin 10 hahmon kokeilun jälkeen päädyin Punisheriin, siksi että Tuomarin pelityyli ja varusteet ovat itsestäänselviä, tällaisista peleistä tuttuja. Toisin sanoen pelasin kolmannen persoonan räiskintää sillä tyypillä, jolla on muutenkin pyssyt. Menestys Punisherilla oli valtavasti parempaa kuin kellään muulla, varmasti johtuen juuri siitä, että se on “nyyppähahmo”. 

Yhden illan pelailun perusteella voin sanoa Marvel Rivalsista sen verran, että peli on yllättävän hyvä ja ilmaispeliksi mukana oli heti riittävä määrä hahmoja ja pelimuotoja. Positiivisena yllärinä peli myöskään tyrkyttänyt minulle mitään mikromaksuja eikä vaatinut rahaa, että en tuntisi olevani jotenkin heikommassa asemassa visaa vinguttaneihin verrattuna. Suorastaan järkytys, kun huomioi, että pelin on julkaissut firma, jonka yhdistän nimenomaan kännykkäpeleihin. Pelaan toistekin, jos/kun kaveri pyytää.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo

 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...