Skip to main content

Pieni, mutta nostalginen

 Hei,

Pieni unboksaus tähän väliin. Postista löytyi tällä viikolla paketti, josta paljastui pala kasarin nostalgiaa. Katsotaan, miltä näyttää Takara Tomyn erittäin retrohenkinen Transformers Missing Link Cliffjumper. Ensin pieni tietoisku, mistä on kyse. Takara Tomy esitteli viime vuonna uuden sarjan erittäin retrohenkisiä Transformerseja, jonka nimi on Transformers Missing Link. Ajatuksena on se, että nämä ovat ensi näkemältä täsmälleen samanlaisia kuin alkuperäisen 80-luvun robotit, mutta mukana on kuitenkin moderneja ratkaisuja, mikä näkyy käytännössä etenkin siinä, että nämä liikkuvat paremmin kuin alkuperäiset. Nämä ovat myös kooltaan samaa luokkaa, kuin alkuperäiset esikuvansa. Erona aiemmissa lootan avauksissa esiintyneihin Transformers Masterpieceihin on siis se, että siinä missä Masterpiece-sarjan idea on tehdä viimeisen päälle korkeatasoinen nykyajan näkemys siitä, miltä Transformerit näyttivät TV-sarjoissa ja lasten mielikuvituksessa, niin nämä Missing Linkit ovat uusia, mutta juuri sen näköisiä ja kokoisia, kuin ne kasarin robotit olivat oikeasti.  

Cliffjumper on minulle erityisen nostalginen hahmo siitä syystä, että muistan jostain kasarin puolivälistä, että minulla oli pieni, punainen Transformers-robotti, mutta en muistanut varmuudella hahmon nimeä. Myöhemmin selvisi, että sen täytyi olla Cliffjumper, koska sarjassa ei ollut muita punaisia autoja tässä koossa. (Esim. Bumblebee on tunnetusti keltainen).

Katsotaan sitten itse lootaa. Laatikon malli on super nostalginen ja erittäin paljon alkuperäisiä Transfomers-laatikoita muistuttava.Se on myös yllättävän pieni, tilavuudeltaan ehkä 10x5x4cm, pari korttipakkaa päällekkäin kokoluokkaa. Tämä muistuttaa kookkaisiin Masterpieceihin tottuneelle, että suuri osa vanhoista Transformerseista oli pieniä, kooltaan alle 10cm korkeita. Cliffjumper on muutenkin pienimmästä päästä, porukkaa nimeltään, minibotit. Ajoneuvomuoto on chibi-tyylinen Porsche 924 Turbo (luulisin), mutta autolla ei ole virallista lisenssiä. Pieni koko johtuu siitä, että nämä hahmot olivat alunperin Micro Change-sarjasta (ne isommat autot olivat Diaclone-sarjaa) eli siitä toisesta Japanilaisesta lelusarjasta, mistä Transformers-robotit suurimmaksi osaksi lisensoitiin. Laatikon takana on klassinen, punaiselta sotkulta näyttävä laatikko. Se on itseasiassa hahmon kyvyt eri osa alueilla numeroina väliltä 1-10, mutta gimmickinä on, että ne näkyvät selvästi vain punaisen, läpinäkyvän liuskan läpi. Riittävän vanhat tietävät piirtoheitinkalvot. Sama kikka oli kaikissa vanhoissa laatikoissa.

Laatikon sisältä löytyy styrox-tarjotin, mikä tuo koko pakkaukseen mukavasti laadun tuntua, sillä näihin törmää nykyään enää lähinnä kalliissa metalliroboteissa, kuten Soul of Chogokin-sarjassa. Mukana on myös ohjeet, hahmon esittelykortti ja arkki tarroja. 

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy varusteisiin, etenkin isoon, kromiseen sinkoon. Tämä oli TV-sarjassa Cliffjumperin nimikkoase ensimmäisessä jaksossa. Hahmon idea ja se, mikä erottaa hänet eniten Bumblebeesta on se, että Bumblebee on sellainen mukava kaverirobotti, mutta Cliffjumper on ärhäkkä ja äkkipikainen. Myös varustus vastaa persoonallisuutta, joten pienelle robotille laitettiin mukaan suhteettoman suuri pyssy. Mukana on myös pistooli, jonka voi robottimuodossa jemmata jalkaan ja sen voi säilyttää rungon sisällä myös automuodossa.


Robotin ulkoasu ja vaikutelma on tiivistettynä laadukas, mutta pieni. Kaikki on tarkkaa ja täsmällistä, etankin kasvot. Renkaat ovat oikeaa kumia, joka on myös nykyään harvinaista. Yhdistän mielessäni kasarin lelut vahvasti tyhjiössä prosessoituihin ns. “vac metal” -osiin ja kumisiin renkaisiin, koska niitä näkee nykyään niin harvoin, luultavasti kustannussyistä. Takara on selvästi ymmärtänyt saman viehätyksen ja säilyttänyt nimenomaan nämä elementit. Jalkapohjassa on lisäksi jemmattuna vielä pieni yksityiskohta, nimittäin “hangattava” tarra, joka lämmetessään paljastaa Autobotien logon. Näitäkään ei ole kasarin jälkeen juuri näkynyt.

Hahmo liikkuu reippaasti paremmin kuin vanhat minibotit, mutta ulkoasu säilyttää tarkoituksella vanhanaikaisen tyylin, kuten pään takana olevan levyn ja käsissä kiinni olevat renkaat, jotka olisi voinut helposti suunnitella kääntymään pois tieltä. Tämä on oikea ratkaisu, koska sarja toimii nimenomaan vanhanaikaisen retrotyylin varassa. Muuntautuminen on Masterpiece-sarjaan verrattuna aivan päinvastainen. Koko hommaan kuuluu kokonaista 8 vaihetta ja aikaa tuhraantuu noin 15 sekuntia, mutta juuri näin sen kuuluukin olla. 

Cliffjumperin pieni koko mietitytti aluksi, tai lähinnä se, että oikeuttaako uudelleen suunnittelu noin 35€ hintalapun, mutta epäilys karisi pian, kun näin tämän omin silmin ja pääsin käpistelemään omin käsin. Rahalla ei saa isompaa kokoa, mutta sillä saa laadukkaan Transformerin ja täydellisen retrokokemuksen, jollaista en voi sanoa ennen kokeneeni. Tämä sarja vaatii varmasti jonkin henkilökohtaisen siteen vanhoihin Transformerseihin, että sitä osaa täysin arvostaa, mutta jos sellainen löytyy, niin fiilis on todella vahva. Vertasin tätä sarjaa Masterpiece-sarjaan pariinkin otteeseen ja tiivistäisin lopuksi pari viimeisintä tunnetta niiden kanssa näin: MP-44S Optimus Prime oli mielikuvituksen ja muistikuvien perusteella sekä suunnittelun taidonnäyteenä täydellinen Optimus Prime ja Missing Link Cliffjumper oli täydellinen aikamatka 40 vuotta menneisyyteen.  


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo  




Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...