Skip to main content

Punahilkka vs Dracula

 Hei,

Tällä viikolla pelinä on toinen PS1:n hieman tuntemattomampi mätkintäpeli. Katsotaan, miltä näyttää Capcomin taistelupelien kulta-ajan tuotos, Vampire Savior (lännessä Darkstalkers 3) vuodelta 1998. Kyseessä on EX-versio, joka hämmentää sarjan kronologista järjestystä entisestään, sillä Vampire Savior EX on lähempänä yhdistelmää osista 1 & 2 ja 3, kuin varsinaista 3:n kolikkopeliversiota. Tämä johtuu siitä, että Vampire Savior tarvitsi 4MB:n lisämuistilaajennuksen Sega Saturnilla toimiakseen kutakuinkin kolikkopelin tavoin, mutta PS1:lla moista härpäkettä ei edes ollut. Ratkaisuna oli läntätä lisää hahmoja hieman siloteltuun vanhempaan peliin, joka muistutti jo valmiiksi seuraavaa osaa, koska tuon ajan Capcomin tappelupelit olivat niin pitkälle iteraatioita edellisestä, että asiaan vihkiytymättömille ne vaikuttivat täysin samoilta peleiltä (katso SF2->SF2 Turbo->SF2 Champion Edition->Super SF2->Super SF2 Turbo jne..). Mukaan mahtui myös kolikkopellin edellisen vuoden aikana tehdyt päivitykset. Tästä syystä Vampire Savior kolikkopelissä on 15 hahmoa ja PS1-versiossa 18, mutta grafiikka ja animaatiot ovat karsittua mallia. Sama kotikonsolien muistin puutteesta johtuva yksityiskohtien karsiminen tapahtui parissa tuon ajan Marvel vs Capcom -pelissä.

Kyseessä on siis perinteinen 2D 1vs1 -mätkintä. Tämän sarjan tunnetuimmat hahmot taitavat olla kissatyttö Felicia ja succubus Morrigan, joita nähdään monessa muussakin pelissä vierailemassa. Muuten hahmokaarti on animeversioita klassisista elokuvahirviöistä ja taruolennoista. Kaikkea löytyy vampyyreistä ihmissusiin ja muumioihin. Mukana on myös muutama eksoottisempi vaihtehto idästä. Pelimuotoja löytyy perinteinen arcade mode ja vs mode, eli minimivaatimukset, mutta en muuta odottanutkaan.


Kontrollit ovat täsmälleen samat kuin Street Fightereissa, eli suuntien lisäksi nappeja on kuusi, light medium ja strong, lyönnit ja potkut erikseen. Mukana on tietysti myös mittari erikoisliikkeitä varten, joten niiltä osin kaikki on enemmä nkuin tuttua. Tuntuma on täsmälleen sama, mihin on tottunut muissakin Capcomin 2D-mätkinnöissä, eli Street Fighteria tai Marveleita pelanneet ovat kuin kotonaan. Tämä on Capcomin vahvuus sekä heikkous, sillä periaatteessa kaikki pelit tuntuvat enemmän tai vähemmän samoilta, mutta toisaalta vaihtelu tulee eri tyyppisistä hahmoista ja pienemmistä nyansseista, jos asiaan perehtyy enemmän.


Vahvuuksista puheenollen, tämän pelisarjan vahvuus on ehdottomasti mielikuvitukselliset ja tyylikkäät hahmot, joissa todella on vaihtelua, niin pelityylin ja animaatioiden kuin ihan vain esimerkiksi koon puolesta. Myös ääniraita ja musiikki on parasta Capcomia, eli aivan huipputasoa. Parhaimmillaan meno näyttää hyvältä toiminta-animelta, mikä varmasti oli tarkoituskin. 


Vampire Savior näyttää ja kuulostaa hyvältä ja on oikein sulava pelata, niin kuin uskalsi odottaakin. Pelimuotoja on todella niukasti ja nykyajan mittapuulla hahmojen määrä on pienehkö, mutta toisaalta jokainen on mieleenpainuva ja tyylikkääksi suunniteltu. Se, iskeekö tämä enemmän, vähemmän vai saman verran kuin SF tai Marvel, riippuu siitä, pitääkö karatemiehistä, supersankareista vai vampyyreista. Kaikki tämän ajan Capcom-mätkinnät olivat parhaasta päästä 2D-tappelupelejä ilmestyessään ja ovat sitä edelleenkin. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille. Palaan taas pian asiaan!

-jarmo


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more