Hei,
Tällä viikolla pelinä on toinen PS1:n hieman tuntemattomampi mätkintäpeli. Katsotaan, miltä näyttää Capcomin taistelupelien kulta-ajan tuotos, Vampire Savior (lännessä Darkstalkers 3) vuodelta 1998. Kyseessä on EX-versio, joka hämmentää sarjan kronologista järjestystä entisestään, sillä Vampire Savior EX on lähempänä yhdistelmää osista 1 & 2 ja 3, kuin varsinaista 3:n kolikkopeliversiota. Tämä johtuu siitä, että Vampire Savior tarvitsi 4MB:n lisämuistilaajennuksen Sega Saturnilla toimiakseen kutakuinkin kolikkopelin tavoin, mutta PS1:lla moista härpäkettä ei edes ollut. Ratkaisuna oli läntätä lisää hahmoja hieman siloteltuun vanhempaan peliin, joka muistutti jo valmiiksi seuraavaa osaa, koska tuon ajan Capcomin tappelupelit olivat niin pitkälle iteraatioita edellisestä, että asiaan vihkiytymättömille ne vaikuttivat täysin samoilta peleiltä (katso SF2->SF2 Turbo->SF2 Champion Edition->Super SF2->Super SF2 Turbo jne..). Mukaan mahtui myös kolikkopellin edellisen vuoden aikana tehdyt päivitykset. Tästä syystä Vampire Savior kolikkopelissä on 15 hahmoa ja PS1-versiossa 18, mutta grafiikka ja animaatiot ovat karsittua mallia. Sama kotikonsolien muistin puutteesta johtuva yksityiskohtien karsiminen tapahtui parissa tuon ajan Marvel vs Capcom -pelissä.
Kyseessä on siis perinteinen 2D 1vs1 -mätkintä. Tämän sarjan tunnetuimmat hahmot taitavat olla kissatyttö Felicia ja succubus Morrigan, joita nähdään monessa muussakin pelissä vierailemassa. Muuten hahmokaarti on animeversioita klassisista elokuvahirviöistä ja taruolennoista. Kaikkea löytyy vampyyreistä ihmissusiin ja muumioihin. Mukana on myös muutama eksoottisempi vaihtehto idästä. Pelimuotoja löytyy perinteinen arcade mode ja vs mode, eli minimivaatimukset, mutta en muuta odottanutkaan.
Kontrollit ovat täsmälleen samat kuin Street Fightereissa, eli suuntien lisäksi nappeja on kuusi, light medium ja strong, lyönnit ja potkut erikseen. Mukana on tietysti myös mittari erikoisliikkeitä varten, joten niiltä osin kaikki on enemmä nkuin tuttua. Tuntuma on täsmälleen sama, mihin on tottunut muissakin Capcomin 2D-mätkinnöissä, eli Street Fighteria tai Marveleita pelanneet ovat kuin kotonaan. Tämä on Capcomin vahvuus sekä heikkous, sillä periaatteessa kaikki pelit tuntuvat enemmän tai vähemmän samoilta, mutta toisaalta vaihtelu tulee eri tyyppisistä hahmoista ja pienemmistä nyansseista, jos asiaan perehtyy enemmän.
.jpg)
.jpg)
Vahvuuksista puheenollen, tämän pelisarjan vahvuus on ehdottomasti mielikuvitukselliset ja tyylikkäät hahmot, joissa todella on vaihtelua, niin pelityylin ja animaatioiden kuin ihan vain esimerkiksi koon puolesta. Myös ääniraita ja musiikki on parasta Capcomia, eli aivan huipputasoa. Parhaimmillaan meno näyttää hyvältä toiminta-animelta, mikä varmasti oli tarkoituskin.
Vampire Savior näyttää ja kuulostaa hyvältä ja on oikein sulava pelata, niin kuin uskalsi odottaakin. Pelimuotoja on todella niukasti ja nykyajan mittapuulla hahmojen määrä on pienehkö, mutta toisaalta jokainen on mieleenpainuva ja tyylikkääksi suunniteltu. Se, iskeekö tämä enemmän, vähemmän vai saman verran kuin SF tai Marvel, riippuu siitä, pitääkö karatemiehistä, supersankareista vai vampyyreista. Kaikki tämän ajan Capcom-mätkinnät olivat parhaasta päästä 2D-tappelupelejä ilmestyessään ja ovat sitä edelleenkin.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille. Palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments