Moi,
Jatkakaamme Famicomin parissa, tällä kertaa tosin pelinä on melko epätavallinen tapaus: Tutustumme Namcon 1988 julkaisemaan konsoli/lautapeliyhdistelmään Genpei Touma Den. Jep, luvassa hieman erikoisempi tapaus. Huomiona, pelin muut versiot ovat muuten tyystin eri genren pelejä, ne ovat toiminta/tasoloikkia.
Tämä peli perustuu historialliseen tapahtumaan, eli nimessäkin esiintyvään Genpei-sotaan about 1100-luvun lopulla ja päähenkilö on kostavana henkenä takaisin maan päälle tuotu historiallinen samurai, Taira Kiyomori. Yleensä peleissä nämä Taira/Heike-klaanin jannut on aina pahiksina ja Minamoto/Genji-klaanin tyypit sankareina. Asiaan varmasti vaikuttaa, että Genji voitti sodan ja Minamoto Yoritomo perusti Japanin ensimmäisen Shogunaatin, eli sotilashallinnon. Siihen saakka pomot olivat aina Kioton virkamiehiä. Tämä tappelu siis vähän suoraviivaistaen vakiinnutti systeemin, jossa keisari on vaan keulakuva ja samurait oikeita vallankäyttäjiä päälle 700 vuoden ajaksi. Jos asiaan haluaa tutustua syvemmin, niin kannattaa ottaa lukuun Heike Monogatari, jossa selostetaan tapahtumat juurta jaksaen. Kannattaa ehkä muutenkin, jos historiallinen kirjallisuus kiinnostaa.
Niin, sitten peliin. Keisari kutsuu Taira Kiyomorin takaisin manan majoilta kostamaan ja sitten lähdetään lautapeliseikkailulle. Jannu tosin näyttää enemmän X Japanin jäseneltä tai uudelta KISSin heebolta. Tämä siis myytiin ihan boksissa pelilaudan, nappuloiden ja muiden tilpehöörien kanssa Famicom-kasetin kera. Pelissä on myös soolo-mode, jossa nappuloita ei tarvita, koska tietokone hoitaa kaiken pelaajan puolesta. Soolomodea siis pelasin, koska noita kaikkia härpäkkeitä ei meikäläiseltä löydy.
Genpei muistuttaa itseasiassa todella paljon varhaista jrpg:tä: Ylävinkkelin kartta, jossa edetään eri paikkoihin, pyhättöihin, linnoihin jne. Taistelu hoituu samasta vinkkelistä kuin vaikka ekoissa Dragon Questeissa ja nopanheitot eivät näy, vaan Famicom hoitaa ne pelaajan puolesta. Kiyomorin ominaisuuksia nostetaan sekä kokemuspisteilä, että löytämällä esineitä. Esineistä puheenollen, taivoitteena on seikkailla ympäri Japania ja löytää kolme aarretta, jotka jumalat lahjoittivat ihmisille. Nämä ovat vielä tänäkin päivänä Shinto-uskonnon pyhiä esineitä ja papit Kiotossa ja Narassa ainakin puheidensa mukaan säilyttävät näitä turvassa pyhätöissään.
- Kusanagi no Tsurugi (Ruohonleikkaaja) miekka jonka Susano-o, ukkosenjumala leikkasi Orochi-lohikäärmeen hännästä. Tästä tarinasta on mainio Usagi Yojimbo-sarjis. Kannattaa lukea!
- Yata no Kagami on peili, jonka kami Ishikori-dome no Mikoto lahjoitti keisarien suvulle.
- Yasakani no Magatama on ilmeisesti jade-koru, joka kuvastaa hyveellisyyttä.
Vielä nykyäänkin näitä esineitä käytetään uuden keisarin kruunajaisissa. Esineiden aitoutta tai edes olemassaoloa ei tosin voi enää varmistaa, koska vain muutama Shintopappien isoimmista kihoista pääsee käsittelmään edes laatikoita, joissa näiden aarteiden pitäisi olla. Silti, jännä juttu ja ainutlaatuista nykyaikana: Maailman vanhin periytyvä monarkia, maailman ainoa keisari ja valtionuskonto, joka edelleen pitää keisaria Amaterasun suorana jälkeläisenä ja säilyttää Japanin jumalien ihmisille lahjoittamia esineitä. Vatikaani jää kakkoseksi.
Peli vaatii aika reippaasti ainakin kanojen tuntemusta, minkään sortin käännöksiä ei ole. Kaikki on tosin melko helposti ymmärrettävää paljon rooli- ja lautapelejä pelanneille, joten täyttä japanin kielen osaamista ei tarvitse. Paikoitellen tuntui, että sääntökirja tai vihollisten kuvaukset olisi ollut paikallaan, jossain vaiheessa nimittäin vastus koveni reippaasti ja yllättäen. Ilmeisesti homman voisi hoitaa grindaamalla statseja, mutta mukana on myös aikaraja, joten ihan mahdottomuuksia ei kannata hinkata paikoillaan. Peli generoi kartalle vihollisia kampittamaan pelaajaa, pelaaja pyrkii suorittamaan etsinnät ja parantamaan hahmonsa kykyjä ja lopuksi päihittämään Yoritomon. Aivan loppuun asti en päässyt, sen verran yritys/erehdys-tyylillä piti pelata, mutta silti kokemus oli yllättäen positiivinen. Grafiikka ja äänet ovat hyvää Famicom-rpg:n tasoa ja muutenkin homma pyörii sulavasti. Karttanäkymä toimii lähes täsmälleen kuin Zelda 2 ja taistelut kuin Dragon Quest.
Mitähän tästä sanoisi lopuksi? Genpei Touma Den vaatii ehdottomasti melkoista innostusta aihepiiriin, mutta vastapainona luvassa on jossain määrin uniikilta tuntuva pelikokemus, joka on jännä yhdistelmä lautapeliä ja perinteistä jrpg:tä. Tiedät kyllä jos innostuit, muiden kannattaa pysyä loitolla.
Siinä oli vaihteeksi Famicomin tarjontaa erikoisemmasta päästä. Kiitoksia lukijoille, palataan taas pian asiaan!
-malone
Comments