Moi,
Jatketaan tällä viikolla samalla aiheella, tosin eri tunnelmissa. Tällä kertaa katsastukseen osui Bandai Namcon vuoden 2006 PS3-peli Mobile Suit Gundam: Target in Sight. Löysin tämän edullisesti käytettynä ja tuumasin että: “Miksipäs ei”. Olin jossain määrin tietoinen, että tämän ajan Gundam-pelien vastaanotto on ollut parhaimmillaankin vaihteleva, joten en osannut odottaa, onko kyseessä hiomaton timantti, vaiko partikkelikanuunallinen ripulia.
Peli on kolmannen persoonan räiskintää taktisilla elementeillä. Mechoilla suoritetaan lyhyehköjä tehtäviä joko Earth Federationin tai Zeonin leivissä ja tapahtumat etenevät rinnakkain alkuperäisen animaatiosarjan tapahtumien kanssa, tosin näyttämöt ovat eri puolella maapalloa. Siinä missä “virallinen” juoni seurasi White Basen miehistöä väli- ja Etelä-Amerikassa & Itä-Euroopassa, tässä suurin osa tapahtumista sijoittuu Oseaniaan ja Kaakkois-Aasiaan.
Siinä, missä suurin osa meikäläisen pelaamista Gundam-peleistä on ollut tähän saakka vauhdikasta animeactionia, niin tämä on tyystin päinvastoin: Meno muistuttaa monin paikoin alkupään konsoli- Ghost Reconeja. Kontrollit on mapattu kuten lähes kaikissa tämän tyylin peleissä ja ne voi kustomoida. Perusase, lähitaisteluase, kakkosase, erikoisase, mahdollinen kilpi, jump jet/booster, kohteen lukitus, sniper-mode, jne. Kampanja eteneminen on seuraava: Kartalle ilmestyy tehtävä, joka pitää suorittaa tiettyyn päivämäärään mennessä ja sitten hangaarin ja briefingin kautta tehtävälle, jotka vaihtelevat kohteen suojelusta tai valtauksesta vihollisen tuhoamiseen ja sen sellaiseen. Peruskamaa sotapelejä pelanneille. Kun aika kuluu ja tehtäviä suoritetaan, karttuu kuskin kokemus ja rahapussi, jota käytetään kustomointiin, uusia mallien tilaamiseen ja uusien parempien co-pilottien hankintaan. Jep, tässä on hahmon- ja mechankehitys, joka on melko monipuolinen, joskin pökälettä voi kiillottaa vain tiettyyn pisteeseen saakka ja Gundamia tai Gelgoogia/Kämpferia lukuunottamatta aseet läpäisevät panssaria tehokkaasti, joten kannattaa ennemmin panostaa pyssyihin kun peltiin. Kustomointi ja korjaus vie aikaa, joten pitää varoa, ettei tehtävien deadlinet pauku hangaarissa ährätessä.
Varsinkin alkupään karvalakkimechat liikkuvat kun täit tervassa, jokaisessa liikkeessä on merkittävä viive kontrolleissa ja vehkeet tuntuvat olevan tinapaperista tehtyjä. Järkytys on varsinkin Zeonin aloitussuiteilla melkoinen, kun kankea Zaku I/II posautetaan kertalaakilla raajarikoksi maalitauluksi. Muutenkin tuntuu, että Zeon on kampanjan hard mode, vaikka vaikeustaso on vielä erikseen (helppo on siedettävä, siitä edetään hiuksianostattavasta hirttoköyden etsintään) valittavissa. Olin parin ensimmäisen tehtävän kohdalla valmis tuomitsemaan pelin täydeksi sudeksi, kunnes tajusin, että tämä on kaikki tarkoituksellista: Ero sodan alkupään hädintuskin toimivan Zaku I:n ja Gundamin välillä on järkyttävä. Tässä on tarkoitus kehittää mechoja ta tilata uudempia malleja lähes jatkuvasti. Yhtään tehtävien väliä ei kannata jättää käyttämättä, muuten jää kehityksessä jälkeen. Molemmilla puolilla on yhteensä 25 tehtävää, joita voi skipata, mutta en suosittele, koska silloin jää palkkiorahat saamatta, mikä kostautuu myöhemmin.Kampanjan jälkimmäisillä puoliskoilla pääsee käsiksi kunnon masiinoihin, mutta harhalaukus tykistöltä irrottaa edelleen raajat, jos ei yhdellä niin parilla osumalla, joten toisinaan tehtävä epäonnistuu vain huonoon onneen, joka turhauttaa jos näin käy varsinkin pidemmän tehtävän loppupuolella.
Myös jotkut tehtävät ovat aivan liian pitkiä tai onneen perustuvia. Lähes poikkeuksetta aseet pitää käydä lataamassa huoltopisteellä tehtävän aikana, usein monesti koska vihollista työntää jatkuvalla syötöllä ja mechojen kesto nousee merkittävästi jälkimmäisellä puoliskolla. Toisinaan tuntuu kohtuuttomalta, kuinka suuri ylivoima varsinkin Federaatiolla on tehtävässä, jossa yksi onnenkantamoinen pilaa koko homman, jos joku AI-sinkomies sattuu posauttamaan asekäden irti. Moni tehtävä perustuu siihen, että kaikki tapahtumat osaa ennakoida, joten pari ensimmäistä kertaa kuluu usein kokeillessa mikä toimii ja mikä ei. Aloita Federaatiolla, jos pelaat, ne saavat jo alussa kilvet, järkevän aseistuksen ilman suurempaa kustomointia ja massatuotanto-karvalakkigundamin jo melko ajoissa. Zeonilla pitää odotella pidempään ja ensimmäiset järkevät suitit, Gouf Custom, Dom ja Zaku II-S Commander type saapuvat vasta pitkälle 10:n tehtävän jälkeen.
Grafiikka on kohtuullisen näyttävää ja etenkin Mobile Suitit ovat yksityiskohtaisia. Tämä tulee kuitenkin ruudunpäivityksen kustannuksella: Toisinaan mennään reilusti 30:n alle, varsinkin kun ruudulla on paljon tavaraa ja tuhoutuvaa ympäristöä. Installointi kovolle auttaa kaiketi vähän. On noita nyt hienompiakin pelejä PS3:lla jotka vieläpä pyörivät sulavasti. Musa on ok tasoa: Perus “sotaelokuva” sinfoniaa ja mahtipontista tättäräätä. Olisin toivonut paria animaatiotunnaria sekaan. Kartat ja maastot ovat vaihtelevia, niitä tosin kierrätetään paljon.
Gundam Target in Sight on vaikea arvioida. Toisaalta peli on pahimmillaan kankeaa hammastenkiristelyä, missä pitää löytää joku tapa kusettaa tekoälyä tai tuuria, että pärjää, mutta loppupuolella peli muuttuu tyystin erilaiseksi. Toisaalta taas peli kuvaa oikein hyvin millaista meno olisi, jos varhaiset mechat olisivat oikeasti olemassa olevaa sotilaskalustoa. Tämä on paljon enemmän lähellä jotain Clancya kun animea. Se, mitä Gundam-peliltä haluaa määrittää tyystin, mitä mieltä tästä on. Peli voi olla mitä vain 2/10 ja 8/10 väliltä mielialasta riippuen.
Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan.
-malone
Comments