Skip to main content

Marion veljekset raksahommissa

Morjens,

Tällä kertaa vuorossa on hieman vähemmän eksoottinen tapaus verrattuna viimeaikaiseen tarjontaan. Jatkamme edelleen Famicomin parissa, mutta peli on julkaistu myös kotoisalla NES:illä. Vuorossa on Nintendon vuonna 1985 julkaisema Wrecking Crew. Jep, tämä on yksi niitä länsimaiden NES:in julkaisuajankohdan “black box” -pelejä. 



Ideana on, että Mario ja Luigi ovat tällä kertaa raksahommissa ja ratkovat rakennusten purkutyömaan miljöössä toimintapuzzleja. Kapuloita rattaisiin laittavat itse rakennuksen lisäksi työnjohtaja Spike (jotenkin tuntuu, että Spike toimi varhaisena innoittajana Wariolle) sekä Gatchawrench poikansa Gatchawrench juniorin ja Eggplant Manin kanssa. Klassinen random-tulipallo on myös mukana. Mikähän nintendolla on munakoisoja vastaan? Munakoisomiehet tuppaavat olemaan pahiksina ties kuinka monessa vanhassa Nintendon pelisarjassa. Pelattavaa riittää 100 kentän verran ja sen lisäksi mukana Creation Mode, jossa voi itse editoida karttoja. Varhainen Mario Maker siis. Toinen samana vuonna ilmestynyt peli tällä ominaisuudella oli mainio prätkähuristelu Excitebike.



Minä muistan pelanneeni muksuna Wrecking Crewia muutamaan otteeseen, en tosin enää missä ja miten. Tämä oli kuitenkin jotenkin “harvinaisen” tuntuinen julkaisu, kuten muutkin black box -pelit pohjoismaissa, joissa NESistä tuli suosittu vasta 80-luvun lopulla. Siihen aikaan pääosassa olivat jo uudemmat julkaisut.



Kontrollit ovat simppelit, ristiohjaimella ohjataan ja seka A, että B nuijivat vassaralla. Vasaralal rikotaan kartan seinäelementtejä, sekä harmaita peltitikkaita. Kun kaikki on rikottu,se on GG ja kenttä läpi. Tämä on helpommin sanottu kun tehty, koska karttojen layoutit ovat monesti sellaisia, että purkujärjestys pitää miettiä etukäteen, muuten jää kaniin. Samalla Mariota jahtaa porukka vihollisia, sekä joissain kentissa päälysmies Spike, joka rikkoo myös karttaelementtejä nuijimalla seinien toiselta puolelta. Nuijan osuma myös pudottaa Marion alas tasolta, jossa hän seisoo. Samalla tavoin mario voi pudottaa vihollisia tarkoin ajoitetulla nuijan kumautuksella. Kentissä on myös ovia, joita voi hyödyntää vihollisten välttelyssä, sekä pommeja, jotka räjäyttämällä voi tuhota kokonaisen rivin kerralla. Näilä, melko simppeleilllä aineksilla saadaan aikaan varsin mukava toimintapuzzle, jonka vaikeustaso on ainakin meikäläiselle juuri sopiva. Asiaa auttaa myös, että kentän voi valita vappasti ja yrityksiä ono loputtomiin. Peli on siis myös varsin leppoisa.



Audiovisuaalisesti mennään varhaisen NES:in perustasolla. Hahmot ovat kuitenkin mukavan ilmeikkäitä omalla pelkistetyllä tavallaan ja ulkoasu toimii pelin puitteissa oikein mainiosti. 



Wrecking Crew on oikein hyvä toimintapuzzle, ainakin minä tykkäsin ja tämä nuosee aivan samalle tasolle Dig Dug 2:n kanssa, joka oli toinen viimeaikainen positiivinen tämän genren löytö. Suosittelen kaikille vanhan Nintendon ystäville.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille ja palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...