Skip to main content

Marion veljekset raksahommissa

Morjens,

Tällä kertaa vuorossa on hieman vähemmän eksoottinen tapaus verrattuna viimeaikaiseen tarjontaan. Jatkamme edelleen Famicomin parissa, mutta peli on julkaistu myös kotoisalla NES:illä. Vuorossa on Nintendon vuonna 1985 julkaisema Wrecking Crew. Jep, tämä on yksi niitä länsimaiden NES:in julkaisuajankohdan “black box” -pelejä. 



Ideana on, että Mario ja Luigi ovat tällä kertaa raksahommissa ja ratkovat rakennusten purkutyömaan miljöössä toimintapuzzleja. Kapuloita rattaisiin laittavat itse rakennuksen lisäksi työnjohtaja Spike (jotenkin tuntuu, että Spike toimi varhaisena innoittajana Wariolle) sekä Gatchawrench poikansa Gatchawrench juniorin ja Eggplant Manin kanssa. Klassinen random-tulipallo on myös mukana. Mikähän nintendolla on munakoisoja vastaan? Munakoisomiehet tuppaavat olemaan pahiksina ties kuinka monessa vanhassa Nintendon pelisarjassa. Pelattavaa riittää 100 kentän verran ja sen lisäksi mukana Creation Mode, jossa voi itse editoida karttoja. Varhainen Mario Maker siis. Toinen samana vuonna ilmestynyt peli tällä ominaisuudella oli mainio prätkähuristelu Excitebike.



Minä muistan pelanneeni muksuna Wrecking Crewia muutamaan otteeseen, en tosin enää missä ja miten. Tämä oli kuitenkin jotenkin “harvinaisen” tuntuinen julkaisu, kuten muutkin black box -pelit pohjoismaissa, joissa NESistä tuli suosittu vasta 80-luvun lopulla. Siihen aikaan pääosassa olivat jo uudemmat julkaisut.



Kontrollit ovat simppelit, ristiohjaimella ohjataan ja seka A, että B nuijivat vassaralla. Vasaralal rikotaan kartan seinäelementtejä, sekä harmaita peltitikkaita. Kun kaikki on rikottu,se on GG ja kenttä läpi. Tämä on helpommin sanottu kun tehty, koska karttojen layoutit ovat monesti sellaisia, että purkujärjestys pitää miettiä etukäteen, muuten jää kaniin. Samalla Mariota jahtaa porukka vihollisia, sekä joissain kentissa päälysmies Spike, joka rikkoo myös karttaelementtejä nuijimalla seinien toiselta puolelta. Nuijan osuma myös pudottaa Marion alas tasolta, jossa hän seisoo. Samalla tavoin mario voi pudottaa vihollisia tarkoin ajoitetulla nuijan kumautuksella. Kentissä on myös ovia, joita voi hyödyntää vihollisten välttelyssä, sekä pommeja, jotka räjäyttämällä voi tuhota kokonaisen rivin kerralla. Näilä, melko simppeleilllä aineksilla saadaan aikaan varsin mukava toimintapuzzle, jonka vaikeustaso on ainakin meikäläiselle juuri sopiva. Asiaa auttaa myös, että kentän voi valita vappasti ja yrityksiä ono loputtomiin. Peli on siis myös varsin leppoisa.



Audiovisuaalisesti mennään varhaisen NES:in perustasolla. Hahmot ovat kuitenkin mukavan ilmeikkäitä omalla pelkistetyllä tavallaan ja ulkoasu toimii pelin puitteissa oikein mainiosti. 



Wrecking Crew on oikein hyvä toimintapuzzle, ainakin minä tykkäsin ja tämä nuosee aivan samalle tasolle Dig Dug 2:n kanssa, joka oli toinen viimeaikainen positiivinen tämän genren löytö. Suosittelen kaikille vanhan Nintendon ystäville.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille ja palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...