Kung Fu Taistelee

Moi,

“Kuka pelätyn Kung Fun Taitaa, voi esteet kaikki voittaa” totesi jo Frederik. Tällä kertaa tutustumme itämaisten taistelulajien maailmaan Konamin vuoden 1985 klassikkopelissa Yie Ar Kung-fu. Tämä on tuttuun tapaan Famicom-versio saman nimisestä kolikkopelistä. Tämä peli portattiin myös useammalle kotitietokoneelle etupäässä Britanniassa, mukaan lukien Kuusnepalle.

Idea on simppeleistä simppelein. Pelaajan hahmo Lee (Alunperin Oolong), siis toisin sanoen Bruce Lee taistelee viittä vastustajaa vastaan, lopuksi kumauttaa viimeisen kentän gongia ja sitten alkaa uusi luuppi. Perinteinen 80-luvun kolikkopelin kaava siis kyseessä. Välissä on bonustaso, jossa pitää mätkiä ilmassa lentäviä esineitä pisteiden toivossa. Samankaltainen systeemi oli mm. C64:n International Karatessa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kun tehty, jokaisella vastustajalla on joku gimmick, joka täytyy voittaa, että homma hoituu. Sitten siirrytään seuraavaan vastustajaan kun Bruce Leen Game of Deathissa ikään.  

- Ensimmäisenä on Wang, kepillä taisteleva tyyppi

- Toisena Tao, heppu, joka puhaltaa tulipalloja

- Kolmantena Chen, ketjulla ja painolla varustettu tyyppi

- Neljäs on Lang, naistaistelija, jolla on heittotähtiä. Lang muistuttaa habitukseltaan paljon Street      Fighterin Chun Li:tä, inspiraationa toimi kuulemma Taiwanilainen näyttelijätär Angela Mao

- Viimeinen vastustaja on Mu. Iso heppu, joka liitää Teräsmiehen tavoin vaakatasossa ilmassa 

Kolikkopeliversioissa vastustajat olivat eri nimisiä ja niitä oli enemmän. Lieneekö vielä varhaisten Famicom -kasettien rajoituksia?

Kontrollit ovat yksinkertaiset, mutta toimivat: A-nappi on lyönti, B on potku ja näihin yhdistetään muutama ristiohjaimen suunta, loogisesti alas ja potku on esimerkiksi jalkapyyhkäisy ja hyppy yhdistettynä potkuun on hyppypotku. Kontrollit ovat muuten poikkeuksellisen sulavan ja smoothin tuntuiset tämän ajan pelille, tässä ei ole minkään sortin kankeutta kuten vaikka Kuusnepan vastaavissa tai NESin kehnoimmissa esityksissä samasta aiheesta. Juuri tämä sulavuus tekee Yie Ar Kung-Fusta pelattavan vielä nykypäivänäkin, peli on toki erittäin yksinkertainen ja lyhyt kun vertaa nykyajan tappeluihin, mutta jokin viehätys tästä löytyi ja peliä tulikin pelattua parina iltana ihan reippaasti. 

Ulkoasu on varsin hyvä vuoden 1985 Famicom-peliksi, etenkin hahmot ovat mieleenpainuvia ja omaperäisen näköisiä. Animaatioissa on mukavasti huumoria mukana, esimerkiksi voitettu vastustaja pyllähtää hauskasti maahan koivet pystyssä. Mikään erityisen näyttävä peli ei kuitenkaan ole kyseessä.

Yie Ar Kung-Fu on jonkin sortin kulttiklassikko, jonka viehätyksen voi tuntea vielä nykyäänkin, mutta mitään kovin pitkää tai syvällistä kokemusta ei kannata odottaa. Kontrollien sulavuuden ansiosta pelimekaniikoissa on kuitenkin nyansseja, joita harvasta tämän ajan tappelusta löytyy. Parhaimmillaan pienissä annoksissa.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone