Moi,
Vaihtelu virkistää, joten tällä kertaa on luvassa vähän muuta kun Famicomia. Kehään astuu All Japan Womens Pro Wrestling Queen of Legend PS1:lle. Pelin on kehittänyt Dream Japan ja julkaissut TEN vuonna 1998.
Kyllä vain, joshi puroresua, eli naisten showpainia on luvassa. Japanissa naisilla on ollut aina omat promootionsa, sen sijaan, että ne olisivat olleet osana isompia miesten firmoja. Tämä on puolestaan hyvä juttu, sillä Japanin showpainissa oltiin naisten puolella jo 90-luvulla siinä pisteessä, mitä amerikassa vasta nyt lähestytään, sekä arvostuksen, että tason puolesta. Suosiossa ei olla (eikä varmaan tulla) vielä lähelläkään. Joshipaineissa mukana oli ja on ennen kaikkea muitakin kun bikinimalleja (WWF/WWE), joka meinaa sitä, että kaikki osaavat asiansa ja hommaa lähestytään taito edellä. Ei hyvästä ulkonäöstä ole koskaan haittaa ollut ja kyllä Japanissakin myydään painityttöjen bikinikalentereita ja videoita ja paljon myydäänkin, mutta se ei ole mikään vaatimus menestykselle.
Kaikki mukana olevat painijat eivät ole minulle ennestään tuttuja, mutta jokunen on: Manami Toyota lopetti vasta pari vuotta sitten ja on yksi kaikkien aikojen parhaista showpainijoista, miehet mukaan lukien. Eikä vain minun mielestäni, vaan samaa mieltä on mm. “showpainin Roger Ebert”, Dave Meltzer. Aja Kong on kehissä edelleen ja yksi parhaista koko uransa pahiksena esiintyneistä showpainijoista. Muita tuttuja nimiä olivat Yumiko Hotta ja Kyoko Inoue.
Koska kyseessä on uutta ja hienoa CD-teknologiaa hyödyntävä PS1, niin se näkyy ja kuuluu siten, että musiikit ja äänisamplet soitetaan DC:ltä sekä jokaisen painijan sisääntulo on aito videoleike. Ihan mukava lisä tunnelmaa nostamaan. Jotenkin aidot tömähdykset ja kiljaisut ovat tämmöiseen peliin lähes pakolliset. Kontrollien puolesta peli toimii aika peruskaavan mukaan. On heittonappi, jota yhdistellään ohjaimen suuntiin, on lyöntiä ja potkua, juoksua ja niinpoispäin. Tässä on vaurioindikaattori erikseen jaloille kropalle ja nupille, jotka muuttavat väriä keltaiseen ja punaiseen. Ajan kanssa osumista myös toipuu. Lisäksi mukana on spesiaalimittari, jonka täytyttyä voi tehdä voimakkaamman erikoisliikkeen. Kontrollit ovat siis mallia basic, mutta toimivat. Aivan monipuolisimpien painipelien sarjassa tämä ei ottele.
Ulkoasu on PS1-mittapuulla varsin mukava. Ei mitenkään silmiä hivelevä, mutta riittävän hyvä. Animaatiot ovat hyvät, jotenkin painipeleissä suosin 3d-malleja, koska niillä saa liikkumisesta sulavampaa kun spriteillä, joiden vastaavan tasoinen animointi vaatisi aivan huippuluokan tiimin ja paljon aikaa ja rahaa. Otan siis mielummin suttuiset tekstuurit, joten siinä suhteessa painipelit ovat poikkeus sääntöön.
All Japan Women’s Pro Wrestling on simppeli, mutta toimiva painipeli, jonka vetonaulana nykyään toimii aidot videopätkät ja Muutama legendatason painija hahmona. Nykyään ei joshipaineja pelinä nähdä, mikä kertoo lajin hurjasta suosiosta 90-luvulla. Onneksi on Fire Pro Wrestling (PS4 & PC) ja sen kaiken kattava editori. Peliin saa myös virallisen World Wonder Ring Stardomin dlc-paketin, jos nykyajan joshipainia halajaa. Lopuksi muutama tyylinäyte Chaparita Asarilta, Manami Toyotalta ja Bull Nakanolta (joka jostain käsittämättömästä syystä puuttuu tästä pelistä).
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments
Snou
Eihän näitä lokalisoitu, kun ei edes isompia miesten firmojen pelejä näkynyt täällä.
Mitä pelaamiseen tulee, niin Dreamcastin paini ei ole tuttua, mutta oletan että tunne on samansuuntainen, jos nyt ei samanlainen. Pienet on keskimäärin ketterämpiä, körmyt hitaita ja vahvoja.