Skip to main content

Karate-skidit

 Hei,

Ei liene suuri yllätys, että vuoden ensimmäinen peli on Famicomille. Vuosi vaihtuu, meininki pysyy samana, mutta se kai retropelien idea onkin. Tällä kertaa palaamme tuttuun meikäläisen suosikkisarjaan, nimittäin vuorossa on Technos Japanin vuonna 1992 julkaisema Nekketsu Kakutou Densetsu, eli Kunion Taisteluturnauksen Legenda.




Jep, vanha kunnon Kunio kumppaneineen taas tukkanuottasilla, missä tötteröt pöllyävät. Tällä kertaa pelityyppi on puhdas areenatappelu, ilman sen kummenpia seikkailuelementtejä. Peli muistuttaa paljon wrestlinkiä, eikä niinkään Street fighterin tyylistä tappelua. Ei liene ihme, sillä tässä on selvästi vaikutteita sen ajan Japanin showpainista. Homma menee kutakuinkin niin, että Kunio saa kenkälootansa kirjeen, jossa on kutsu salaiseen koulujenväliseen tappeluturnaukseen, eikä siitä luonnollisesti voi kieltäytyä. 




Matsit ovat 2 vs 2 tyyppisiä mukilointeja ja alussa voi valita neljästä neljän jannun poppoosta, jotka on jaettu kunkin tappelutyylin mukaan. Tästä määräytyy pääosin hahmon erikoisliike ja pari muuta detailia, tietty hahmoilla on myös statsit. Vähemmän yllättäen Kunio ja Riki näyttivät kovimmilta numeroiden perusteella. Itselle tehdään oma ukkeli, jolle voi määrittää tyylin ja pari liikettä makunsa mukaan. Heebo kerää kokemusta matseista, samaan tapaan kuin useimmissa muissakin Kunio-sarjan peleissä. Tästä löytyy luonnollisesta kaksin- sekä nelinpelit.



Meno on vauhdikasta ja simppeliä, osittain koska ohjaimesta löytyy vain kaksi nappia, jotan mitään kovin monimutkaista sormiakrobatiaa ei tarvitse osata, että homma sujuu. Areenoilla on monesti ansoja tai muita elementtejä, jotka tuovat mukaan hieman taktikointia. Mukana on myös kahdestaan tehtäviä tiimihyökkäyksiä, kunhan taistelijoiden synergia on tarpeeksi korkea. Tätä varten matsien välillä on aina tauko, jolloin pääsee tutkailemaan statseja tarkemmin. Hauskasti taukoruutu riippuu siitä, miten ottelu meni: Parhaimmillaan tyypit kaulailevat ja tuulettavat itsevarman näköisenä, pahimmillaan toinen kurittaa mokaillutta aisaparia. 






Tuttuun tapaan peli on Famicom-mittapuulla näyttävä ja musat ovat menevät. Hauskinta näissä on edelleen huumori ja hauskan näköiset hahmot. Tässä pelissä kaikki animaatiot ja ilmeet pääsevät vielä erityisesti oikeuksiinsa, koska liikkeitä on paljon karatelyönneistä wrestlinkinheittoihin. 




Vaikeustaso ei tuntunut erityisen karulta, kunhan osaa pelata ukkojen vahvuuksien kukaan ja käyttää kenttien elementtejä hyväkseen. Ennen viimeistä matsia. Loppuvastustajina on nimittäin Tiger-Mask kaksikko, jotka ovat järkyttävän nopeita, vahvoja ja kestäviä, eivätkä anna sekuntiakaan hengähdystaukoa, vaan käyvät kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Luulen, että tämä matsi on tehty pelattavaksi kahden pätevän kamun kesken, jotka molemmat osaavat kombohyökkäykset, nimittäin sen verran kova pompsahdus tässä oli, että itsekseen matsi tuntuu lähes mahdottomalta.




Nekketsu Kakutou Densetsu on taattua Kunio-Kun meininkiä, joka on varmasti parhaimmillaan samalta sohvalta kaverin kanssa. Pätevä retroilu-partypeli, jossa on jopa hieman syvyyttä ja hahmonkehitystä. Suosittelen kaikille sarjan ystäville.





Siinä kaikki tällä kertaa, uusi vuosi lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Kiitos kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Anonymous said…
Tuossa yhessä kuvassa CPU:n Kuniosta ja Rikistä on jäänyt asfalttiin jälelle vain märät läntit! :o
Snou
Malone said…
Heh, ei meininki nyt aivan noin karua ole. XD
Ne montut on miinoista, jotka oli kaivettu asfalttiin ansoiksi.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...