Skip to main content

Karate-skidit

 Hei,

Ei liene suuri yllätys, että vuoden ensimmäinen peli on Famicomille. Vuosi vaihtuu, meininki pysyy samana, mutta se kai retropelien idea onkin. Tällä kertaa palaamme tuttuun meikäläisen suosikkisarjaan, nimittäin vuorossa on Technos Japanin vuonna 1992 julkaisema Nekketsu Kakutou Densetsu, eli Kunion Taisteluturnauksen Legenda.




Jep, vanha kunnon Kunio kumppaneineen taas tukkanuottasilla, missä tötteröt pöllyävät. Tällä kertaa pelityyppi on puhdas areenatappelu, ilman sen kummenpia seikkailuelementtejä. Peli muistuttaa paljon wrestlinkiä, eikä niinkään Street fighterin tyylistä tappelua. Ei liene ihme, sillä tässä on selvästi vaikutteita sen ajan Japanin showpainista. Homma menee kutakuinkin niin, että Kunio saa kenkälootansa kirjeen, jossa on kutsu salaiseen koulujenväliseen tappeluturnaukseen, eikä siitä luonnollisesti voi kieltäytyä. 




Matsit ovat 2 vs 2 tyyppisiä mukilointeja ja alussa voi valita neljästä neljän jannun poppoosta, jotka on jaettu kunkin tappelutyylin mukaan. Tästä määräytyy pääosin hahmon erikoisliike ja pari muuta detailia, tietty hahmoilla on myös statsit. Vähemmän yllättäen Kunio ja Riki näyttivät kovimmilta numeroiden perusteella. Itselle tehdään oma ukkeli, jolle voi määrittää tyylin ja pari liikettä makunsa mukaan. Heebo kerää kokemusta matseista, samaan tapaan kuin useimmissa muissakin Kunio-sarjan peleissä. Tästä löytyy luonnollisesta kaksin- sekä nelinpelit.



Meno on vauhdikasta ja simppeliä, osittain koska ohjaimesta löytyy vain kaksi nappia, jotan mitään kovin monimutkaista sormiakrobatiaa ei tarvitse osata, että homma sujuu. Areenoilla on monesti ansoja tai muita elementtejä, jotka tuovat mukaan hieman taktikointia. Mukana on myös kahdestaan tehtäviä tiimihyökkäyksiä, kunhan taistelijoiden synergia on tarpeeksi korkea. Tätä varten matsien välillä on aina tauko, jolloin pääsee tutkailemaan statseja tarkemmin. Hauskasti taukoruutu riippuu siitä, miten ottelu meni: Parhaimmillaan tyypit kaulailevat ja tuulettavat itsevarman näköisenä, pahimmillaan toinen kurittaa mokaillutta aisaparia. 






Tuttuun tapaan peli on Famicom-mittapuulla näyttävä ja musat ovat menevät. Hauskinta näissä on edelleen huumori ja hauskan näköiset hahmot. Tässä pelissä kaikki animaatiot ja ilmeet pääsevät vielä erityisesti oikeuksiinsa, koska liikkeitä on paljon karatelyönneistä wrestlinkinheittoihin. 




Vaikeustaso ei tuntunut erityisen karulta, kunhan osaa pelata ukkojen vahvuuksien kukaan ja käyttää kenttien elementtejä hyväkseen. Ennen viimeistä matsia. Loppuvastustajina on nimittäin Tiger-Mask kaksikko, jotka ovat järkyttävän nopeita, vahvoja ja kestäviä, eivätkä anna sekuntiakaan hengähdystaukoa, vaan käyvät kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Luulen, että tämä matsi on tehty pelattavaksi kahden pätevän kamun kesken, jotka molemmat osaavat kombohyökkäykset, nimittäin sen verran kova pompsahdus tässä oli, että itsekseen matsi tuntuu lähes mahdottomalta.




Nekketsu Kakutou Densetsu on taattua Kunio-Kun meininkiä, joka on varmasti parhaimmillaan samalta sohvalta kaverin kanssa. Pätevä retroilu-partypeli, jossa on jopa hieman syvyyttä ja hahmonkehitystä. Suosittelen kaikille sarjan ystäville.





Siinä kaikki tällä kertaa, uusi vuosi lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Kiitos kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Anonymous said…
Tuossa yhessä kuvassa CPU:n Kuniosta ja Rikistä on jäänyt asfalttiin jälelle vain märät läntit! :o
Snou
Malone said…
Heh, ei meininki nyt aivan noin karua ole. XD
Ne montut on miinoista, jotka oli kaivettu asfalttiin ansoiksi.

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...