Skip to main content

Ruusunpunaiset lasit: pikku-ukkoperjantai #8

 Hei,

Uusi vuosi aloitetaan unboksaksella. Meikäläisen höpinöitä pidempään seuranneelle tämä on varmasti tuttua osastoa, mutta uudemmille tuttavuuksille pidän alkuun pienen luennon aiheesta. Vuorossa on tuoreeltaan kustin mukana saapunut Transformers Masterpiece MP-51 Arcee. Tätä julkaisua on odotettu kauan, viimein pääsen korvaamaan Kiinalaisen piraattiversion Transformer-hyllyltä aidolla Arceella. 


Transformers Masterpiece on Takara Tomyn, alkuperäisten 80-luvun Transformers-robottien (ennenkuin niiden nimi edes oli Transformers) valmistajan keräilijöille suunnattu lippulaiva- ja -nostalgiasarja, jonka idea on tehdä 1. Sukupolven Transformereista sellaisia kuin minä kersat kuvittelivat ne aikoinaan. Nyt tekniikka on kehittynyt siihen pisteeseen, että niistä saadaan muuntuvia ja silti pystytään säilyttämään piirrossarjan ja sarjisten hahmojen ulkonäkö tarkasti. Nykyään homma menee niin että Takara omistaa Transformersin tekijänoikeudet Japanissa ja osassa Itä-Aasiaa, Hasbro hoitaa loput. Työnjako menee about niin, että Takara keskittyy näihin kalliimpiin ja harvoin julkaistaviin figuureihin Hasbron täyttäessä Prismojen ja WalMarttien hyllyt.  

Minulle Transformers on nykyään ehkä se kaikkein nostalgisin lapsuuden juttu Nintendon ohella. Täällä ei silloin kasarilla nähnyt animaatiosarjaa kuin satelliitin tai kaapelin avulla, joten se jäi vähälle, mutta onneksi tilanteen korjasi Marvel Comics, jonka sarjista julkaistiin täälläkin. Pitihän niitä ukkojakin olla, vaikka myös siihen aikaan Transformerit olivat lelujen kalleimmasta päästä Legojen ohella, mikä takasi sen, että montaa ei näitä vuodessa saanut. Transformreiden arvo suhteessa He-Maniin oli sen ajan pörssin mukaan noin 1:3. Mainitaan nyt vielä, että pidän nimenomaan näistä vanhoista, enkä voi sietää Michael Bayn räpellyksiä, joita jostain syystä kutsutaan samalla nimellä. :D IDW tekee nykyäänkin ihan hyviä sarjakuvia aiheesta, suosittelen niitä näiden uusien leffojen sijaan.

No niin, avataan viimein se laatikko. Tuttu ja tyylikäs musta boksi sisältää vuoden 2005 futuristisen pirssin, (jep, 1986 animaatioelokuva, jossa Arcee esiintyi ensimmäisen kerran sijoittuu vuoteen 2005, eli kaaauas tulevaisuuteen), ohjeet, kolme pyssyä, pistoolikotelon, renkaaseen kiinnitettävän terän (jota käytettiin kerran leffassa), kolme efektiosaa pyssyihin sekä kolme vaihoehtoista ilmettä. 

Väri ja maalaus vaikuttaa virheeettömältä kaikin puolin, en huomannut pienintäkään lipsahdusta ja sävy on juuri oikea pinkki. Pinkki tietysti, koska Arcee oli vielä kasarilla Smurffiinan osassa, eli porukan ainoa tyttö. Sanotaan nyt kuitenkin että Arcee oli huomattavasti paremmin toteutettu kuin suurin osa tuon ajan naishahmoista: Ulkoasustaan huolimatta Arcee oli kova mimmi ja pärjäsi siinä missä Autobotien kovimmat jannutkin, eikä ollut koskaan pelkkä pelastettava prinsessa, vaikka samanlaiset korvapuustit löytyvät päästä kun eräällä Kaukaisen Galaksin prinsessalla. 

Pirssimuoto näyttää 100% tarkalta ja muuntautuminen robottimuotoon menee melko vaivattomasti, vaikka suosittelen kyllä vilkaisemaan pari kinkkisintä kohtaa suosiolla ohjeista. 

Robottimuodossa Arcee näyttää about niin hyvältä kuin se on on mahdollista ja vielä olla toimivasti ajoneuvoksi muuttuva, ilman yhtään irrotettavaa osaa tai muuta fuskausta. Hintana tästä on kookas selkäreppu, mutta se ei ole vältettävissä. Vaihdettavat ilmeet näyttävät aluksi kaikki melko samoilta, mutta kun ne laittaa paikoilleen, niin ero alkaa hahmottua paremmin. Bonusgimmickinä löytyy kätevästi nupin sisään jemmatut linssit, jotka taisin nähdä ekan kerran Hot Rodilla. Olen suuri kakkuloiden ja visiirien ystävä scifissä, joten tykkään tästä erityisen paljon. Arceen kädet liikkuvat normaalia enemmän, sormista on nivelletty peukalo ja etusormi erikseen. Muutenkin hahmon normaalia ihmismäisemmät piirteet on tuotu esille erityisen hyvin.

Niveliä on tarpeeksi suurimpaan osaan kaikista tarvittavista poseerauksista. Pienet jalat aiheuttavat joitain rajoitteita, mutta figu on yhteensopiva about jokaisen Japanilaisen standin kanssa. Ainoana merkittävänä asiana olisin kaivannut jonkin verran kiertoliikettä jalkojen yläosaan. Oletan että tässäkin rajoitteena oli kompromissi ajoneuvoksi muuttumisen kanssa. 


Mitä muuta tästä sanoisi? About niin täydellinen versio lapsuuden suosikkihahmosta kuin voi kohtuudella odottaa. Tätä avatessa sai harvinaisen tunteen, joka muistuttaa samaa, minkä sai yli 30 vuotta sitten samojen hahmojen parissa. Oikein mikään muu figuurisarja ei tee samaa, vaikka olisivat kuinka hienoja ja hyvin tehtyjä. Siksi Transformers Masterpiece on #1. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan. Transform and roll out!


-malone  



Comments

Anonymous said…
Muistan sen halpisversion unboksauksen? Päätin että tää on tyylikkäämpi. Mutta onko hän esillä hyllyssä autona vai mimminä? : D
Satu
Anonymous said…
Voi kamalaa! Spoilasin vahingossa etunimeni! xD
Snou
Malone said…
Jestas! Mimminä on, pidän about yhdeksän kymmenestä robottina, koska siten ne tunnistaa välittömästi. Teen poikkeuksen, jos meinaa tulla eahdasta ja auto on merkittävästi pienempi pinta-alaltaan tai sen taakse pitää saada näkymään joku. Tulevaisuudessa saatan myös laittaa yhden kropaltaan lähes saman mallisista tyypeistä automuotoon, kuten vaikka Prowl, Bluestreak ja Smoke screen, jotka on kaikki saman mallisia erivärisiä Nissaneita tai Sideswipe, Red Alert ja Clampdown, jotka on Lamborghineja.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...