Skip to main content

Vanhassa vara parempi: Pikku-ukkoperjantai #9

 Moi,

Yllärinä taas unboksausta perjantain iloksi. Alkuviikosta saapui paketti, jonka sisältöä ihmettelen tässä seuraavana. Lootasta löytyy Transformers Masterpiece MP-27 Ironhide.


Ironhide on vanhimmasta päästä ns. 1. Sukupolven (G1) Transformerseja, Optimus Primen vanhin kamu ja turvamies, joka tarinoissa usein hoitaa samalla Autobotien turvallisuusasiat kokonaisuudessaan. Hahmon biossa mainittiin aina alusta saakka, että kropan materiaali on jonkin sortin erikoisvahvaa seosta, josta siis nimi. Samalla mainittiin, että ikä alkaa painaa, joten vauhti ei päätä huimaa ja huoltoa tarvitaan usein. Animaatiosarjassa Ironhiden ääninäyttelijä oli muuten sama kuin Primella, eli Peter Cullen. Ironhide tapettiin 1986 elokuvassa varsin mieleenpainuvalla tavalla, kun Megatron pamautti hänet hengiltä varsin teloitustyylisesti. Ehkä leffan toiseksi traumaattisin kokemus.


Katsotaanpa sitten, miltä näyttää: Tuttu tummanpuhuva loota on aavistuksen normi-Autobotia isompi, ja syy selviää varsin pian. G1 Ironhide on tunnetusti Nissanin Cherry -pakettiauto, joka on hieman henkilöautoa kookkaampi, mutta sen lisäksi tilpehööriä on pakattu mukaan oikein urakalla. Mukana on vaihtokäsiä, yksi vaihtoehtoinen naama, pari pistoolia, isompi pyssykkä, jetpack, ohjus, tutka, ja lavetti, johon kaikki voi kiinnittää, ellei halua jemmailla laatikkoa. Isoa osaa näistä ei nähty kun yhdessä tai kahdessa piirretyn jaksossa, joten tässä mentiin jo lähes överiksi. Tuuttimaisten käsien runsas määrä selittyy sillä, että isoimman pyssyn tapaan, Ironhide pystyi ruiskuttamaan jos jonkinsorttista nestettä käsistään, aina hapoista sementtiin.

Automuoto näyttää vallan mainiolta. Malli ja koko ovat just, eikä melkein ja huolimatta runsaasta paneelien määrästä ja saumoista huolimatta kokonaisuus on eheä ja todella jämäkän tuntuinen. Tämä menisi monelle kersalle varmaan täydestä pelkkänä autonakin. Mittakaavakin vaikuttaa uskottavalta, ainakin kun vertasin muihin Autobotien ajoneuvomuotoihin. 

Ajoneuvomuodossa tuulilasin taakse on laitettu kumma, naamaa muistuttava neliskanttinen osa, jolla ei ole muuta virkaa kuin olla siellä. Tämä on hauska viittaus alkuperäiseen kasarin Ironhideen, joka on surullisen kuuluisa siitä, ettei se muistuttanut hahmoa tippaakaan. Sillä ei ollut edes päätä, vaan pelkkä tarra, johon oli piirretty ihme naama! Tämä johtui siitä, että Transformersit eivät olleet Transformerseja ollenkaan, vaan Japanilaisen Diaclone-lelusarjan pirssejä, jotka Marvel Comicsin kynäilijät muuttivat eläviksi roboteiksi. Siinä “Ironhidessa” oli takoitus olla kuski, joka käyttää ikäänkuin lastausrobottia, vähän niinkuin Alien-leffassa. Värillinen pleksi hieman piilottaa sitä, mutta siellä se on. :D    

Robotiksi muuttuminen on hoidettu hyvin, ainoastaan yksi kohta aiheutta vähän ohjeiden tavaamista ja päänrapsuttelua, muuten kaikki hoituu yllättävän inuitiivisesti ja selkeästi. Valmis robottimuoto on pakun tavoin varsin jämäkkä ja eheä, vielä vaikuttavana yksityiskohtana Ironhidella ei ole lainkaan selkäreppua, johon automuodon osia olisi taitettu, vaan kaikki on kiinteästi kropassa. Omenanpunainen kiiltävä olemus on varsinkin päivänvalossa silmää miellyttävä ja kromiosat antavat mukavasti. Keskikropan tukeva, tynnyrimäinen muoto sopii hahmoon hyvin, sillä se luo sellaista portsarimaista olemusta. Ironhiden kuuluisi olla riskeimmästä päästä Autoboteja, joten sen on hyvä näkyä. Rinnassa olevan tuulilasin taakse voi livauttaa dinosauruksen fossiilia esittävän pahvin, jossa on printti piirretyn ekan kauden jaksossa näkyvästä kohtauksesta, jossa dinobotit esitellään.

Raajoissa riittää liikettä hyvin ja nuppii on pallonivelen päässä. Pari suunnitteluratkaisua rajoittaa aivan villeimpiä akrobatioitia, mutta hahmon huomioon ottaen niille ei ole tarvettakaan. 

Kaiken kaikkiaan todella vakuuttava esitys: Automuoto on käytännössä täydellinen ja robottikin niin lähellä sitä kun on kohtuullista odottaa. Jämäkkä, näyttävä ja yksi parhaista tähän saakka näkemistäni sarjan figuureista. 

Ekaa Ironhiden robottimuodon soolokuvaa lukuunottamatta kaikissa muissa robottimuodon kuvissa on yhdestä kahteen epähuomiossa jäänyttä muuntautumismokaa, 10 pistettä ja papukaijamerkki sille joka kertoo kommenteissa, mitkä :D

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan. Transform and roll out!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...