Moi,
Tällä kertaa vaihdetaan tähtäimen fokusta Famicomista Mega Driveen. Vuorossa on Konamin vuonna 1994 julkaisema Probotector. Tämä on siis PAL-alueen versio pelistä Contra Hard Corps.
Mega Driven ehtoovuosilla julkaistu Contra Hard Corps, joka on perinteisesti Euroopassa lokalisoitu nimellä Probotector on klassinen Konamin run & gun -sarja jossa alunperin kovasti Arnoldilta ja Syltyltä näyttävät sotilaat Bill ja Lance räiskivät paidattomina alien-invaasion takaisin sinne mistä tulivatkin. Tämä Mega Driven jatko-osa on selvästi enemmän tulevaisuuteen sijoittuva, sen näkee tyylistä ja hahmojen ulkoasusta. Meno on silti hyvin samanlaista, eli nopeatempoista pyssyttelytasoloikkaa, mihin on sekoitettu Mega Driven hienoja ominaisuuksia, kuten spriten skaalausta ja taustojen parallaksiskrollausta esitteleviä kenttiä ja pomotaisteluita. Myös hahmot on pistetty uusiin kuoseihin, yhtä lukuunottamatta: Perus mies- ja naisrambot Ray ja Sheena on korvattu roboteilla CX-1 & 2, paras hahmo, eli cyborgi-ihmissusi Fang on vieläkin kyberneettisempi CX-3 ja pieni robotti Browny oli jo valmiiksi robotti CX-4. Muuten kaikki paitsi pari sivuhahmon ulkonäköä vaikuttaa olevan ennallaan. Kiitos tästä kuuluu Saksan sensuurilaeille.
Hahmoilla on mukavasti eroa. Kaikilla on omat neljä erikoisasettaan, jotka todella poikkeavat paljon toisistaan, vain peruspyssy on kaikilla sama. Contran perinteistä menoa uudistetaan hahmojen lisäksi vielä liukukyvyllä, joka muistuttaa hieman Mega manin vastaavaa. Tämän jekku on että liikkeen aikana on haavoittumaton, joten sitä tarvitaan surmanloukkujen välttämiseen. Niitä surmanloukkuja muuten riittää: Arvioisin kesivertopelaajan ensimmäisen pelikerran kestävän noin 30 sekuntia, sitten ihmetellään mitä tapahtui ja ruudulla lukee Game Over.
Jep, tämä on aika hemmetin vaikea peli, varsinkin aluksi, ennenkuin hektiseen vauhtiin ja joka puolelta puskevaan vihollisarmadaan tottuu. Sitten homma alkaa vähitellen sujua ja pelin hienous pilkistää kovan krominkiiltoisen panssarin alta. Helppoa tästä ei saa millään, joten peli soveltuu vain kärsivällisillle tai muuten vaan masokistisille pelaajille. Tässä oli alunperin kolme hit pointsia per elämä, mutta ilmeisesti vuokrabisneksen takia länsimaissa pelistä tehtiin laaki ja vainaa, kuten ensimmäiset Contrat. “Eipähän pelaa kersat tätä läpi yhdessä viikonlopussa” oli varmasti ajatuksena. Siinä onnistuttiin. Peli ei ole erityisen pitkä, mutta reittejä ja loppuratkaisuja on useita, mikä lisää uudelleenpeluuarvoa usean hahmon lisäksi.
Ulkoasun ja musiikin puolesta Probotector on Mega Driven parasta antia: Kaikki näyttää todella hyvältä, meno on sulavaa ja vauhtia riittää alusta loppuun. Mielikuvitukselliset ajoneuvokentät ja massiiviset pomotaistelut seuraavat toinen toistaan ja taustalla jumputtaa menevä syntikka- rokkenrolli. Jos pitäisi nimetä hienoimpia 16 bittisen ajan pelejä, niin tämä olisi mukana Rocket Knightin ja Shinobi 3:n kanssa.
Probotector on Mega Driven parhaita pelejä ja ylipäänsä aivan huipputasoa sivulle scrollaavien pyssyttelyjen sarjassa vielä nykyajankin mittapuulla. Tämä on yksi harvoista yli 25 vuotta vanhoista peleistä jota ei ole tehty yksiselitteisesti hienommin ja paremmin uusretrona. Alkuperäinen kasetti on myös yksi Mega Driven kalleimmista ja halutuimmista, joten kannattaa ehkä hankkia joku parin euron digilataus tai Mega Drive mini, jossa tämä on mukana. Tai sitten hankkii Kiinalaisen repro-cartin.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments