Skip to main content

Pienet sankarit suuressa taistelussa

 Hei,

Tällä viikolla palataan takaisin Famicomin pariin. Vuorossa on Banpreston julkaisema Great Battle Cyber vuodelta 1992. Sarja tunnetaan myös nimellä Compati hero ja pelejä on runsain mitoin. Aiemmin katsastettu SD Hero Soukessen on samaa pelisarjaa.

Ideana on animaatio/tokusatsusankareiden crossover, jossa chibi-tyyliset Gundam (RX-93 Nu Gundam jos asia kiinnostaa tarkemmin), Ultraman (tässä tapauksessa Taro) ja Kamen Rider lyöttäytyvät yhteen pahiksia vastaan. Ei liene yllätys, että luvassa on toiminnalla höystettyä tasoloikkaa. 

Meno on päällisin puolin perinteistä: A hyppää ja B hyökkää. Gundamilla on aseena beam saber, Ultramanilla karate-lyönti ja Kamen Rider potkii. Kaikille löytyy hyökkäys-power up, joka antaa jonkin sortin ammuntakyvyn, hahmosta riippuen. Liikevalikoima on pallopäisestä ulkoasusta huolimatta aika kattava: Hahmoilla on myös erikseen juoksu/syöksy, kyykistyminen, sekä ryömintä ja tarttuminen tasojen reunaan. Kaikkea kuitenkin piinaa pieni viimeistelemättömyys ja homma voisi olla sulavamminkin toteutettu. Onneksi peli on tyyppiä energiapalkki, eikä Contran tapaan kerrasta nirri pois. 

Peli ei silti ole helppo. Vastustajia tulee eteen melko harvakseltaan, eikä suinkaan jatkuvana virtana. Tämä on toteutettu siten, että kaikki viholliset ovat tuttuja vastustajia hahmojen animaatiosarjoista ja jokainen taisto ikäänkuin pieni välipomonsa. Tasojen lopussa vaanii sitten hieman kovempi vastus. Tunnistin ison joukon etenkin Gundamin ja Ultramanin pahiksia. Muuten tasojen haaste koostuu ansojen välttelystä. Henki lähtee helposti ja monin paikoin on ennalta arvaamattomia piikkejä tai muita hengenlähtöjä, joten mukana on vahva yrityksen ja erehdyksen tunne. Vaikeustaso on jo alusta lähtien korkea, mutta onneksi joka tason jälkeen saa salasanan, joten yrityksiä on loputtomiin ilman rangaistusta. Siitä huolimatta en päässyt yhdessä illassa lähimaillekaan loppua.

Ulkoasu on hahmojen osalta varsin hyvä ja chibi-ukkelit hauskoja ja hyvin animoituja. Vuoden 1992 peliltä olisin kuitenkin odottanut näyttävämpiä taustoja, eikä tässä olla todellakaan edes lähellä mitä esimerkiksi Mega Manit esittivät jo jokunen vuosi ennen. Muutenkin peliä vaivaa yleinen pikku ongelmien ja viimeistelmättömyyden tunne, esim. spritet vilkkuvat tai katoavat puoliksi usein.

Great Battle Cyber on selvästi hahmojen faneille suunnattu peli, joka kärsii lisenssipelille tyypillisesti ongelmista, jotka todennäköisesti johtuvat ajan puutteesta, vaikka ei tämä todellakaan mitenkään huonoimmasta päästä lisenssipelejä ole. (Tämän ajan huonoimmat olivat niin karmeita tekeleitä, ettei tosikaan) Jännä kuriositeetti, mutta ei pääse Famicomin kivikovan tasoloikkagenren rankingissa keskitasoa korkeammalle.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...