Skip to main content

Pienet sankarit suuressa taistelussa

 Hei,

Tällä viikolla palataan takaisin Famicomin pariin. Vuorossa on Banpreston julkaisema Great Battle Cyber vuodelta 1992. Sarja tunnetaan myös nimellä Compati hero ja pelejä on runsain mitoin. Aiemmin katsastettu SD Hero Soukessen on samaa pelisarjaa.

Ideana on animaatio/tokusatsusankareiden crossover, jossa chibi-tyyliset Gundam (RX-93 Nu Gundam jos asia kiinnostaa tarkemmin), Ultraman (tässä tapauksessa Taro) ja Kamen Rider lyöttäytyvät yhteen pahiksia vastaan. Ei liene yllätys, että luvassa on toiminnalla höystettyä tasoloikkaa. 

Meno on päällisin puolin perinteistä: A hyppää ja B hyökkää. Gundamilla on aseena beam saber, Ultramanilla karate-lyönti ja Kamen Rider potkii. Kaikille löytyy hyökkäys-power up, joka antaa jonkin sortin ammuntakyvyn, hahmosta riippuen. Liikevalikoima on pallopäisestä ulkoasusta huolimatta aika kattava: Hahmoilla on myös erikseen juoksu/syöksy, kyykistyminen, sekä ryömintä ja tarttuminen tasojen reunaan. Kaikkea kuitenkin piinaa pieni viimeistelemättömyys ja homma voisi olla sulavamminkin toteutettu. Onneksi peli on tyyppiä energiapalkki, eikä Contran tapaan kerrasta nirri pois. 

Peli ei silti ole helppo. Vastustajia tulee eteen melko harvakseltaan, eikä suinkaan jatkuvana virtana. Tämä on toteutettu siten, että kaikki viholliset ovat tuttuja vastustajia hahmojen animaatiosarjoista ja jokainen taisto ikäänkuin pieni välipomonsa. Tasojen lopussa vaanii sitten hieman kovempi vastus. Tunnistin ison joukon etenkin Gundamin ja Ultramanin pahiksia. Muuten tasojen haaste koostuu ansojen välttelystä. Henki lähtee helposti ja monin paikoin on ennalta arvaamattomia piikkejä tai muita hengenlähtöjä, joten mukana on vahva yrityksen ja erehdyksen tunne. Vaikeustaso on jo alusta lähtien korkea, mutta onneksi joka tason jälkeen saa salasanan, joten yrityksiä on loputtomiin ilman rangaistusta. Siitä huolimatta en päässyt yhdessä illassa lähimaillekaan loppua.

Ulkoasu on hahmojen osalta varsin hyvä ja chibi-ukkelit hauskoja ja hyvin animoituja. Vuoden 1992 peliltä olisin kuitenkin odottanut näyttävämpiä taustoja, eikä tässä olla todellakaan edes lähellä mitä esimerkiksi Mega Manit esittivät jo jokunen vuosi ennen. Muutenkin peliä vaivaa yleinen pikku ongelmien ja viimeistelmättömyyden tunne, esim. spritet vilkkuvat tai katoavat puoliksi usein.

Great Battle Cyber on selvästi hahmojen faneille suunnattu peli, joka kärsii lisenssipelille tyypillisesti ongelmista, jotka todennäköisesti johtuvat ajan puutteesta, vaikka ei tämä todellakaan mitenkään huonoimmasta päästä lisenssipelejä ole. (Tämän ajan huonoimmat olivat niin karmeita tekeleitä, ettei tosikaan) Jännä kuriositeetti, mutta ei pääse Famicomin kivikovan tasoloikkagenren rankingissa keskitasoa korkeammalle.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more