Skip to main content

Keltainen viiru, onneksi ei kalsareissa. Pikku-ukkoperjantai #10

 Moi,

Viime aikoina olen ollut vauhdissa Transformersien saralla. Useampikin on päätynyt meikäläisen käpäliin lyhyen ajan sisällä, kaikki hieman eri syistä: Arcee oli ennakkotilattuna jo lähes vuoden päivät, Ironhiden ostin kun halvalla sain ja tällä kertaa syy oli, että ilmestyessään tämä oli kallis, nykyään vaikea löytää. Nyt sain avaamattoman paketin kohtuulliseen hintaan. 


Vuorossa on Transformers Masterpiece MP-39 Sunstreaker. Kyseessä on Sideswipen, toisen Lamborghinin veljpoeka, joka taustatarinan mukaan on pahimman luokan elvistelijä ja keikari, hienon olomuotonsa vuoksi, joskin lähes yhtä pätevä kuin mitä itse antaa ymmärtää, mikä on syynä siihen että Optimus Prime sietää mokomaa.

Mutta mutta, todellisuudessa Sunstreaker on ehkä perinteisitä perinteisin Transformer, se nimittäin oli Diaclone-lelusarjan ekana Japanissa hyllyille ilmestynyt pirssi. Mutkan kautta Transformersien kantaisä, siis. 

Sunstreaker on täten sarjan klassisimpia hahmoja, joka oli näkyvästi mukana jo animaatiosarjan pilottijaksossa. Koska minä en kersana nähnyt animaatiota paria jaksoa enempää, vaan ainoastaan luin sarjiksia, joissa Sunstreakeria ei näkynyt muutamaa ruutua enempää, en alunperin päässyt muodostamaan hahmoon mitään suurempaa tunnesidettä. Sama tosin pätee isoon osaan ensimmäisiä 1984 esiteltyjä hahmoja, koska täällä sarjis alkoi ilmestyä vasta 1987, Marvelin numerosta #27, johon mennessä moni alkuaikojen pääjehu oli siirretty sivuosaan, lasaretissa tai jopa nirri pois. Sitä ennen tosin tuli 1986 leffan spesiaalinumero.

On aika katsoa, mitä sitä tuli tällä kertaa ostettua. Loota on musta, tuttuakin tutumpi Masterpiece-laatikko, josta löytyy sunstreaker muunnellun Lamborghinin muodossaan, pari pyssyä, toiset sivupeilit, kaksi vaihtoilmettä (“iloinen” naama on jotenkin hieman creepy), Chip Chase (Autobotien kamu animaatiosarjasta) sekä hassu, vähän Star Warsin Greedoa muistuttavan otuksen naamari, joka on piirrossarjan jaksosta, jossa Duunarioastoon kuuluva hinausauto Hoist pääsee näyttelemään Hollywood-tuotantoon. Valtavalla egolla varustettu Sunstreaker ja ei paljon huonommaksi jäävä Tracks tuppautuvat mukaan, mutta heille tarjotaan vain pahisten roolia muukalaisvalloittajien armeijassa. Uskomattoman pöljä bonusesine, joka nähtiin vain yhdessä jaksossa, siis toisin sanoen aivan loistava! :D

Täytyy todeta, että automuoto on ehkä paras koskaan nähty. Lamborghiniin on tällätty kekseliäitä pikkutilpehöörejä enemmän kun kukaan olisi kaivannut. Vaikuttaa siltä, että muutenkin suunnitteluinsinöörit ovat päättäneet näyttää, mihin todella pystyvät. Automuodon pohjassa on pikku nappulat, joista saa nostettua ajovalot esiin, perän saa muutettua siten, että se näyttää joko kasarin lelulta tai aidolta Lamborghinilta ja katolla olevat kromiset ilmanottoaukot saa käännettyä jemmaan, että pirssi näyttää perus 80-luvun Countachilta. Tämä on myös varmasti ollut vaatimus, että Lamborghini on ylipäänsä antanut lisensoida autonsa. Ei siinä vielä kaikki: Ovet ja nokkapelti avautuvat aidosti ja takaspoilerin saa taitettua kahteen osaan, joka mahdollistaa (kieltämättä hieman fallisen) ilmatorjunta-laserin nostamisen esiin. Piilotettu pyssy -kikka nähtiin pilottijaksossa. Vaikuttavinta on, että tämä kaikki tehdään mitään irrottamatta tai vaihtamatta. Kaikki vaan liikkuu ja kääntyy jemmaan.

Muuntautuminen, kuten tilpehöörin määrästä arvata saattaa on reippaasti monimutkaisempi ja useampivaiheinen kun suurimmalla osalla tämän kokoisia Masterpiece-figuureja. Ähelsin ekalla kerralla kolme varttia ohjeidenkin kanssa ja lopussa vielä varmistin, että kaikki on kohdallaan tubevideosta. Kaikki kuitenkin menee kohdalleen ja homma toimii johdonmukaisesti kun sen ymmärtää, parissa kohtaa vaan toleranssit ovat niin tarkat, että pelotti käyttää voimaa herkältä näyttävään ja kalliiseen figuuriin. Suosittelen vähintään insinööritutkintoa tähän hommaan.

Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan lopussa: Tuloksena on todella lähelle piirrossarjan hahmoa muistuttava robottimuoto, joka jemmaa lähes kaiken ylimääräisen tilpehöörin pois näkyvistä ja saavuttaa erittäin hyvän muodon eheyden. Hintana on jonkin verran selkäreppua, mutta se on jämäkkä, tiivis ja kekseliäästi jetpackia muistuttava, joten se ei erotu muusta olemuksesta. Muutenkin “jämäkkä” on sana, jota käyttäsin robottimuotoon. Kaikki on tiiviisti paikallaan ja lisäksi tämä liikkuu yhtä hyvin kun mikä tahansa muuntumaton action figuuri, mikä on ehkä hämmästyttävin seikka.Mikään automuodon eduksi tehty kompromissi ei rajoita niveliä tai asentoja.

Maalaus on tarkkaa ja ehdottomasti hyvänä ratkaisuna Sunstreaker ei ole vain keltaista muovia, vaan lisäksi päälle on maalattu kiiltävä maalipinta, mikä tuo laadun tuntua. Saattaa olla että paljon edestakaisin muunneltuna maalipinta voi jostain kulmasta lohkeilla, mutta mieluummin otan sen riskin, koska maalaamaton muovi luo halvan ja “lelumaisen” tunteen. Sama pätee kromiosiin.

Sunstreaker on ensimmäinen selvästi uudella suunnittelufilosofialla tehty Masterpiece-sarjan figuuri. Tässä ei niinkään pyritty tekemään nykyaikaisesti vanhaa, vaan kokonaan uusiksi mahdollisimman paljon piirrossarjaa muistuttava robotti. Tätä uudempaa tyyliä on ilmestynyt useampi tästä eteenpäin, mutta meikäläisellä on niistä vain Arcee, joka on siis #51 ja tämä oli #39. Mutta Arcee ei ole kaikilta osin vertailukelpoinen, koska automuotoa ei ole oikeasti olemassa vertailtavaksi ja robottimuoto on aina ollut hyvin poikkeuksellinen. Tämä edustaa samalla myös korkeampaa hintaa, josta on vaikea pitää, mutta ymmärrän hyvin, miksi se on pompsahtanut: Tämä on hurjasti monimutkaisempi suunnitella ja rakentaa kun vaikkapa ensimmäistä kertaa vuonna 2012 ilmestynyt velipoika sideswipe. Kun nämä kaksi laittaa vierekkäin, niin näkee, miten tyyli on muuttunut, vaikka molemmista tulee lähes identtinen menopeli. Ehkä paras tähän saakka näkemäni Transformer, jos arvioi nimenomaan laatua ja ulkoasua, ei kiintymystä itse hahmoon, vaikka olen alkanut pitää tästäkin kaverista pikkuhiljaa enemmän.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 











Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...