Skip to main content

Keltainen viiru, onneksi ei kalsareissa. Pikku-ukkoperjantai #10

 Moi,

Viime aikoina olen ollut vauhdissa Transformersien saralla. Useampikin on päätynyt meikäläisen käpäliin lyhyen ajan sisällä, kaikki hieman eri syistä: Arcee oli ennakkotilattuna jo lähes vuoden päivät, Ironhiden ostin kun halvalla sain ja tällä kertaa syy oli, että ilmestyessään tämä oli kallis, nykyään vaikea löytää. Nyt sain avaamattoman paketin kohtuulliseen hintaan. 


Vuorossa on Transformers Masterpiece MP-39 Sunstreaker. Kyseessä on Sideswipen, toisen Lamborghinin veljpoeka, joka taustatarinan mukaan on pahimman luokan elvistelijä ja keikari, hienon olomuotonsa vuoksi, joskin lähes yhtä pätevä kuin mitä itse antaa ymmärtää, mikä on syynä siihen että Optimus Prime sietää mokomaa.

Mutta mutta, todellisuudessa Sunstreaker on ehkä perinteisitä perinteisin Transformer, se nimittäin oli Diaclone-lelusarjan ekana Japanissa hyllyille ilmestynyt pirssi. Mutkan kautta Transformersien kantaisä, siis. 

Sunstreaker on täten sarjan klassisimpia hahmoja, joka oli näkyvästi mukana jo animaatiosarjan pilottijaksossa. Koska minä en kersana nähnyt animaatiota paria jaksoa enempää, vaan ainoastaan luin sarjiksia, joissa Sunstreakeria ei näkynyt muutamaa ruutua enempää, en alunperin päässyt muodostamaan hahmoon mitään suurempaa tunnesidettä. Sama tosin pätee isoon osaan ensimmäisiä 1984 esiteltyjä hahmoja, koska täällä sarjis alkoi ilmestyä vasta 1987, Marvelin numerosta #27, johon mennessä moni alkuaikojen pääjehu oli siirretty sivuosaan, lasaretissa tai jopa nirri pois. Sitä ennen tosin tuli 1986 leffan spesiaalinumero.

On aika katsoa, mitä sitä tuli tällä kertaa ostettua. Loota on musta, tuttuakin tutumpi Masterpiece-laatikko, josta löytyy sunstreaker muunnellun Lamborghinin muodossaan, pari pyssyä, toiset sivupeilit, kaksi vaihtoilmettä (“iloinen” naama on jotenkin hieman creepy), Chip Chase (Autobotien kamu animaatiosarjasta) sekä hassu, vähän Star Warsin Greedoa muistuttavan otuksen naamari, joka on piirrossarjan jaksosta, jossa Duunarioastoon kuuluva hinausauto Hoist pääsee näyttelemään Hollywood-tuotantoon. Valtavalla egolla varustettu Sunstreaker ja ei paljon huonommaksi jäävä Tracks tuppautuvat mukaan, mutta heille tarjotaan vain pahisten roolia muukalaisvalloittajien armeijassa. Uskomattoman pöljä bonusesine, joka nähtiin vain yhdessä jaksossa, siis toisin sanoen aivan loistava! :D

Täytyy todeta, että automuoto on ehkä paras koskaan nähty. Lamborghiniin on tällätty kekseliäitä pikkutilpehöörejä enemmän kun kukaan olisi kaivannut. Vaikuttaa siltä, että muutenkin suunnitteluinsinöörit ovat päättäneet näyttää, mihin todella pystyvät. Automuodon pohjassa on pikku nappulat, joista saa nostettua ajovalot esiin, perän saa muutettua siten, että se näyttää joko kasarin lelulta tai aidolta Lamborghinilta ja katolla olevat kromiset ilmanottoaukot saa käännettyä jemmaan, että pirssi näyttää perus 80-luvun Countachilta. Tämä on myös varmasti ollut vaatimus, että Lamborghini on ylipäänsä antanut lisensoida autonsa. Ei siinä vielä kaikki: Ovet ja nokkapelti avautuvat aidosti ja takaspoilerin saa taitettua kahteen osaan, joka mahdollistaa (kieltämättä hieman fallisen) ilmatorjunta-laserin nostamisen esiin. Piilotettu pyssy -kikka nähtiin pilottijaksossa. Vaikuttavinta on, että tämä kaikki tehdään mitään irrottamatta tai vaihtamatta. Kaikki vaan liikkuu ja kääntyy jemmaan.

Muuntautuminen, kuten tilpehöörin määrästä arvata saattaa on reippaasti monimutkaisempi ja useampivaiheinen kun suurimmalla osalla tämän kokoisia Masterpiece-figuureja. Ähelsin ekalla kerralla kolme varttia ohjeidenkin kanssa ja lopussa vielä varmistin, että kaikki on kohdallaan tubevideosta. Kaikki kuitenkin menee kohdalleen ja homma toimii johdonmukaisesti kun sen ymmärtää, parissa kohtaa vaan toleranssit ovat niin tarkat, että pelotti käyttää voimaa herkältä näyttävään ja kalliiseen figuuriin. Suosittelen vähintään insinööritutkintoa tähän hommaan.

Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan lopussa: Tuloksena on todella lähelle piirrossarjan hahmoa muistuttava robottimuoto, joka jemmaa lähes kaiken ylimääräisen tilpehöörin pois näkyvistä ja saavuttaa erittäin hyvän muodon eheyden. Hintana on jonkin verran selkäreppua, mutta se on jämäkkä, tiivis ja kekseliäästi jetpackia muistuttava, joten se ei erotu muusta olemuksesta. Muutenkin “jämäkkä” on sana, jota käyttäsin robottimuotoon. Kaikki on tiiviisti paikallaan ja lisäksi tämä liikkuu yhtä hyvin kun mikä tahansa muuntumaton action figuuri, mikä on ehkä hämmästyttävin seikka.Mikään automuodon eduksi tehty kompromissi ei rajoita niveliä tai asentoja.

Maalaus on tarkkaa ja ehdottomasti hyvänä ratkaisuna Sunstreaker ei ole vain keltaista muovia, vaan lisäksi päälle on maalattu kiiltävä maalipinta, mikä tuo laadun tuntua. Saattaa olla että paljon edestakaisin muunneltuna maalipinta voi jostain kulmasta lohkeilla, mutta mieluummin otan sen riskin, koska maalaamaton muovi luo halvan ja “lelumaisen” tunteen. Sama pätee kromiosiin.

Sunstreaker on ensimmäinen selvästi uudella suunnittelufilosofialla tehty Masterpiece-sarjan figuuri. Tässä ei niinkään pyritty tekemään nykyaikaisesti vanhaa, vaan kokonaan uusiksi mahdollisimman paljon piirrossarjaa muistuttava robotti. Tätä uudempaa tyyliä on ilmestynyt useampi tästä eteenpäin, mutta meikäläisellä on niistä vain Arcee, joka on siis #51 ja tämä oli #39. Mutta Arcee ei ole kaikilta osin vertailukelpoinen, koska automuotoa ei ole oikeasti olemassa vertailtavaksi ja robottimuoto on aina ollut hyvin poikkeuksellinen. Tämä edustaa samalla myös korkeampaa hintaa, josta on vaikea pitää, mutta ymmärrän hyvin, miksi se on pompsahtanut: Tämä on hurjasti monimutkaisempi suunnitella ja rakentaa kun vaikkapa ensimmäistä kertaa vuonna 2012 ilmestynyt velipoika sideswipe. Kun nämä kaksi laittaa vierekkäin, niin näkee, miten tyyli on muuttunut, vaikka molemmista tulee lähes identtinen menopeli. Ehkä paras tähän saakka näkemäni Transformer, jos arvioi nimenomaan laatua ja ulkoasua, ei kiintymystä itse hahmoon, vaikka olen alkanut pitää tästäkin kaverista pikkuhiljaa enemmän.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 











Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...