Skip to main content

Potkukuutio

 Hei,

Tällä kertaa vuorossa on ajankohtaan sopiva Famicomin talviaiheinen toimintapuzzle, Iremin kolikkopelikäännös vuodelta 1990, Kickle Cubicle.

Kickle cubicle on varmasti monelle tuntematon suuruus, mutta lyhykäisyydessään kyseessä on toiminnallinen pulmapeli, jota on ehkä helpoin verrata monen tuntemaan Adventures of Lolo -sarjaan. Pienen palleron sijaan tässä ohjataan kaljupäistä pikkupoikaa nimeltä Kickle, jolla on korvaläpät. Tarina menee kutakuinkin niin, että eräänä päiväni Kickle huomaa että hänen kotipaikkansa on valloittanut tyyppi nimeltä Velhokuningas ja fantasialandian asukkaat on orjuutettu. Pelastusretki siis alkakoon! 

Kickle Cuciblen idea on melko simppeli mutta hieman hankalampi pukea sanoiksi: Ylävinkkelistä kuvatuilla saarilla on tarkoitus kerätä kaikki punaiset pussukat, jolloin saari vajoa mereen ja Kickle lentää ilmapallolla seuraavalle.Famicomin versiossa joka maailman saaret voi pelata haluamassaan järjestyksessä. Kapuloita rattaisiin laittavat viholliset, jotka vaihtelevat Dragon Quest-limojen nökoisistä löllyköistä kaiken maailman karvaturreihin ja kanakoviksiin. Vaihtelua on runsaasti ja kaikki on toteutettu chibisti. 


Kicklellä on varastossa kaksi temppua, joilla kentät ratkaistaan: A-nappi luo jäisen palikan, joka toimii esteenä ja stopparina, B-napilla puhalletaan kylmää ilmaa, joka viholliseen osuessaan jäädyttää ne joka palikoiksi, mitä käytetään täyttämään ruutuja, eli luomaan väylää mereen laajentamalla saarta ja täyttämällä aukkoja, tai potkimalla niitä vihollisia päin ja liiskaamalla ne seinää vasten tai pudottamalla mereen. Kovemmat vihulaiset vain jähmettyvät paikoilleen. Jää kuitenkin sulaa ajan kanssa ja vapauttaa vihulaisen. Läheskaikissa kentissä pahiksia myös putkahtelee esiin jatkuvalla syötöllä, koska niitä tarvitaan palikoiden tekoon. Yksi osuma ottaa Kickleltä nirrin pois. Jokaisen maailman lopussa on myös pomotaistelu, joka toimii samalla periaatteella: Jääkuutioita potkitaan bossia kohti.

Se, mikä tästä tekee mielenkiintoisen on, että melko omaperäistä ideaa hyödynnytetään kekseliäästi. Kentät ovat lyhyehköjä ja aluksi helppoja, mutta jonkin ajan päästä ne monipuolistuvat ja mutkistuvat reippaasti. Lopulta pitää luoda monimutkaisia ketjureaktioita jousien, vasaroiden ja stopparipalikoiden avulla, jotta reitti viimeisille pussukoille aukeaa. Samalla pitää olla ajoitusta ja sorminäppäryyttä vihollisten välttelyyn ja ja palikoiksi jäädyttämiseen. Vaikeustaso nousee sopivalla tahdilla ja hyvin Lolomaisesti. Kenttiäkin riittää satakunta. Ja kontrollit ovat mainion simppelit sekä responsiiviset, joten siitä homma ei jää kiinni. Continue ja salasana löytyvät molemmat, mikä on ehdottmasti hyvä juttu.

Peli näyttää miellyttävältä ja kaikki on hyvin kohdillaan, hahmojen designia ja värejä myöten. Musiikki ja äänetkään eivät ole lainkaan hullummat. Tämän ajan Famicomin paremmalla puoliskolla ollaan.

Kickle Cubicle on ehdottomasti vähemmän tunnettujen puzzlepelien kärkikastia, laittaisin sinne samaan sarjaan nimenomaan Lolon ja vaikkapa Solomon’s Keyn/Fire & Icen kanssa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja 8-bittisten toimintapuzzlejen aatelia.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone 

 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...