Skip to main content

Pari Paria Pallokorvia

 Hei,

Tällä viikolla jatkuvat taas Famicom-pelailut. Vuorossa on Mickey Mouse: Adventures in Wonderland vuodelta 1987. Pelin on julkaissut Capcom, mutta kehittäjä on Hudson Soft. Jenkki-NESille peli ilmestyi nimellä Mickey Mousecapade, mutta Euroopassa tätä ei tietääkseni nähty ollenkaan.

Kuten arvata saattaa tämän ajan Disney-pelistä, niin tasoloikkaa on luvassa. Meno on perinteistä A hyppää, B ampuu ja tasojen ideana on selvittää reitti pomon luokse ratkomalla kevyitä pulmia tasoloikan ohessa. Kun Musta Pekka tai joku muista mikin pahiksista on päihitetty, niin vuorossa on seuraava kenttä. 

Se, mikä pelistä tekee hieman tavallista erikoisemman on, että Minni peesaa mukana koko seikkailun ajan ja käytännössä toimii Mikin varjona, kuten vaikka yksi Ninja Gaidenin power upeista. Minni esimerkiksi hyppää ja ampuu heti samalla tavalla Mikin perässä, mikä kätevästi tuplaa ammusten määrän. Minni on haavoittumaton, vain Mikkiin osumat lasketaan ja mukana on elämäpalkki. Minniä voi myös käyttää mielikuvituksellisilla tavoilla, esim. ongelmanratkaisuissa tai hyväksikäyttämällä Minnin haavoittumattomuutta. Tätä ei kuitenkaan taideta vaatia missään kohtaa. Minnin voi myös menettää variksella ainakin parissa kentässä ja läpäisy ei onnistu ennen kuin Minni on pelastettu. Kenttiä on 5 kappaletta ja ne ovat teemoiltaan vaihtelevia. 

Kontrollit tuntuvat aika paljon Adventure Islandilta, mutta vähemmän liukkailta. Myös energiapalkki muistuttaa Hudsonin muita pelejä. Tästä näkee ja tuntee selvästi, että porukka ei ole sama kun vaikka Ducktalesin tai Chip ‘n Dalen tekijät, vaikka samalta näyttävä NESin Capcom-loota voisi niin antaa ymmärtää. 

Peli myös tuntuu hieman vaikeammalta kuin vaikka nuo edellämainitut Disney-pelit, tai sitten vuosikymmenien treeni saa ne tuntumaan siltä. Se on myös ymmärrettävää, koska kenttiä on vain 5. Ensimmäistä kertaa minulla oli jo ongelmia toisen kentän hyppelyosuudessa, joka muistutti adventure Islandin meriaiheista pilvillä hyppelyä. Hommaa ei helpottanut, että tajusin katsoa continue-koodin vasta myöhemmin yritysten jälkeen. Famicomin peleissä pitäisi aina muistaa tarkistaa tämä, koska se kerrottiin manuskassa. NES:illä se on jo ihan menuissa. Läpi saakka ei siis menty, mutta nyt kun (naurettavan helppo, alas+A ja Starttia) continue on tiedossa, niin varmaan menee aika pian.

Ulkoasun puolesta ei päästä ihan Capcomin parhaiden näyttävyyteen, vaan ollaan Famicomin keskikastissa. Sama pätee musaan: Ihan hyvää taustamusaa, mutta Ducktalesin tunnarit ovat parasta 8-bittistä mitä on tarjolla, joten siitä jäädään reippaasti.

Kaikenkaikkiaan Hudsonin Mikki on mukava ja menevä tasoloikka, jossa on Capcomin helpoimpia Disney-pelejä enemmän haastetta ja hyvä oivallus Minnin käyttämisessä monipuolistamaan peliä. Kyllä tätä pelaa ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Aivan kärkeen ei päästä, mutta pistesijoille.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitos lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...