Hei,
Tällä viikolla jatkuvat taas Famicom-pelailut. Vuorossa on Mickey Mouse: Adventures in Wonderland vuodelta 1987. Pelin on julkaissut Capcom, mutta kehittäjä on Hudson Soft. Jenkki-NESille peli ilmestyi nimellä Mickey Mousecapade, mutta Euroopassa tätä ei tietääkseni nähty ollenkaan.
Kuten arvata saattaa tämän ajan Disney-pelistä, niin tasoloikkaa on luvassa. Meno on perinteistä A hyppää, B ampuu ja tasojen ideana on selvittää reitti pomon luokse ratkomalla kevyitä pulmia tasoloikan ohessa. Kun Musta Pekka tai joku muista mikin pahiksista on päihitetty, niin vuorossa on seuraava kenttä.
Se, mikä pelistä tekee hieman tavallista erikoisemman on, että Minni peesaa mukana koko seikkailun ajan ja käytännössä toimii Mikin varjona, kuten vaikka yksi Ninja Gaidenin power upeista. Minni esimerkiksi hyppää ja ampuu heti samalla tavalla Mikin perässä, mikä kätevästi tuplaa ammusten määrän. Minni on haavoittumaton, vain Mikkiin osumat lasketaan ja mukana on elämäpalkki. Minniä voi myös käyttää mielikuvituksellisilla tavoilla, esim. ongelmanratkaisuissa tai hyväksikäyttämällä Minnin haavoittumattomuutta. Tätä ei kuitenkaan taideta vaatia missään kohtaa. Minnin voi myös menettää variksella ainakin parissa kentässä ja läpäisy ei onnistu ennen kuin Minni on pelastettu. Kenttiä on 5 kappaletta ja ne ovat teemoiltaan vaihtelevia.
Kontrollit tuntuvat aika paljon Adventure Islandilta, mutta vähemmän liukkailta. Myös energiapalkki muistuttaa Hudsonin muita pelejä. Tästä näkee ja tuntee selvästi, että porukka ei ole sama kun vaikka Ducktalesin tai Chip ‘n Dalen tekijät, vaikka samalta näyttävä NESin Capcom-loota voisi niin antaa ymmärtää.
Peli myös tuntuu hieman vaikeammalta kuin vaikka nuo edellämainitut Disney-pelit, tai sitten vuosikymmenien treeni saa ne tuntumaan siltä. Se on myös ymmärrettävää, koska kenttiä on vain 5. Ensimmäistä kertaa minulla oli jo ongelmia toisen kentän hyppelyosuudessa, joka muistutti adventure Islandin meriaiheista pilvillä hyppelyä. Hommaa ei helpottanut, että tajusin katsoa continue-koodin vasta myöhemmin yritysten jälkeen. Famicomin peleissä pitäisi aina muistaa tarkistaa tämä, koska se kerrottiin manuskassa. NES:illä se on jo ihan menuissa. Läpi saakka ei siis menty, mutta nyt kun (naurettavan helppo, alas+A ja Starttia) continue on tiedossa, niin varmaan menee aika pian.
Ulkoasun puolesta ei päästä ihan Capcomin parhaiden näyttävyyteen, vaan ollaan Famicomin keskikastissa. Sama pätee musaan: Ihan hyvää taustamusaa, mutta Ducktalesin tunnarit ovat parasta 8-bittistä mitä on tarjolla, joten siitä jäädään reippaasti.
Kaikenkaikkiaan Hudsonin Mikki on mukava ja menevä tasoloikka, jossa on Capcomin helpoimpia Disney-pelejä enemmän haastetta ja hyvä oivallus Minnin käyttämisessä monipuolistamaan peliä. Kyllä tätä pelaa ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Aivan kärkeen ei päästä, mutta pistesijoille.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitos lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments