Hei,
Tällä kertaa vuoron saa tuttu hahmo, tutulla konsolilla. Vuorossa on Famicomin vuonna 1988 ilmestynyt Godzilla. Tai Gojira, kuten paikalliset sanovat. Pelin on julkaissut Toho Cinefile-library ja kehittänyt etenkin shmuppipiireissä maineikas kulttistudio Compile. Peli julkaistiin NESille vuonna 1989 pöljällä nimellä “Godzilla Monster of monsters”.
Iskin Godzillalla ajankohtaiseen saumaan, sillä näillä näppäimillä ilmestyi myös muuan Apina vs Lisko -elokuva, joskin minun innostukseni Godzillaa kohtaan on enemmän alkuperäistä suosivaa. Nämä baseball- ja burgerifiltterin läpi vedetyt jenkkizillat eivät ole toistaiseksi sykähdyttäneet samalla tavalla. Famicomin versio on kuitenkin ehtaa Showa-kauden Godzillaa, kaikkine korkealentoisine avaaruusolentoineen ja mitä erikoisempine hirviöineen.
Alku on lupaava. Heti alussa näkyy Famicomin mittapuulla varsin hyvä näkemys Godzillasta karjaisun kera ja tutulla tunnarimusiikilla. Myös alkuvideossa, jossa käydään läpi tarina kuuluu toinen klassinen tunnari, niin ikään ekasta ‘54 leffasta saakka mukana ollut “armeija” -tunnari.
Ideana on että hirviöt hyökkäävät ulkoavaruudesta, joten Godzillan ja Mothran hommaksi jää pelastaa maailma. Käytännössä homma hoituu siten, että sankarit matkustavat aurinkokunnan planeetalta toiselle ja mätkivät monstereita kuonoon ja lopuksi kohdataan tietenkin king Ghidorah Planeetta X:llä.
Peli sisältää kaksi eri vaihetta. Ensin liikutaan vuoroissa heksakartalla joko Godzillalla tai Mothralla ja sitten siirrytään itse taisteluun. Jokaisen heksan symboli kertoo kentän tyypin, joka vaihtelee vulkaanisesta kasvillisuuteen ja tulevaisuuden tukikohtiin. Ideana on päästä kentän loppuun tai voittaa minibossi. Tietokoneen ohjaamat pahikset liikkuvat myös omalla vuorollaan ja kun körmyt kohtaavat, on kaksintaistelun aika. Tämä tapahtuu samalla tavalla kun normaalit kentät, mutta ideana on mukiloida vastustajan energiapalkki loppuun. Näillä taisteluilla on aikaraja, joten monesti hommaa vaatii useamman yhteenoton. Joskus tuntui, että aika loppui vähän liiankin sopivasti vihollisen kannalta. Godzilla ja Mothra keräävät myös kokemuspisteitä, jotka nostavat tasoa ja siten elämä- ja erikoishyökkäykseen käytettävää energiapalkkia.
Pelaaminen on perinteistä sidescrolleria, A hyökkää tassuilla, B potkii, alas plus B huiskii hännällä ja startilla tehdään Atomihenkäys. Mothralla on vaihtoehtoina perus ammunta ja spesiaalina pudotettavat “siipipommit”.
Pelin haaste tulee siitä, että osumilla on reipas stun lock, joka riittävän ison ammuksen tai jonkin muun hyökkäyksen osuessa työntää hahmoja taaksepäin. Tämä aiheuttaa toisinaan harmaita hiuksia, mutta peli on kuitenkin tasapainotettu melko reilusti ja haaste kasvaa pikkuhiljaa. Suurin vaara on alkuvaiheen (Mars) vulkaaniset kentät, joiden yksi meteoriitti/tulipallo tekee todella paljon vahinkoa, joten hahmoja on syytä hieman grindata kovemmalle tasolle välttääkseen totaaliset laakista vainaa -tapaukset. Kartan voi pelata loppuun yhdelläkin hahmolla, jos toinen kupsahtaa ja kaveri herää henkiin seuraavan kartan alussa, mutta yhtä tasoa alempana, joka ei ole todellakaan hyvä juttu. Planeettoja on paljon ja peli on harvinaisen pitkä Famicom-peliksi joka ei ole jrpg, mutta onneksi löytyy salasana, jonka voi tsekata karttanäkymässä milloin vain.
Ulkoasu on Famicom-peliksi varsin hyvä. Hahmot tunnistaa ja maisemat ovat eksoottisia avaruusmaisemia melko mielenkiintoisella vihollisdesignilla. Animaatiot eivät ole kummoiset, mutta ajavat asiansa. Myös vihollismonstereissa on hyvä valikoima Godzillan ja Mothran pahiksia, sekä pari vierailijaa muista Tohon Monsterileffoista. Bonusta kunnon tunnarimusiikeista, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys tämän ajan lisenssipeleissä.
Famicomin Godzilla on hieman keskitasoa parempi sidescroller, jonka ehdoton vahvuus on hahmot sekä maisemat ja heikkoutena voisi mainita vähän turhan simppelin ja monotonisen pelattavuuden näin pitkään peliin. Onneksi salasanan ansiosta tämän voi jakaa lyhyempiin pätkiin yhden monen tunnin maratoonin sijaan. Tämä käyttää Godzilla -lisenssiä aikaansa nähden hyvin ja on suositus nostalgian nälkäisille faneille.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lulkijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments