Hei,
Tällä kertaa vuorossa on taas tuttua Famicomia, mutta peli voi olla joillekin tuttu muiltakin alustoilta. Katsotaan, millainen on Hudson Softin vuonna 1986 julkaisema Adventure Island (Takahashi Meijin No Boukenjima).
Hudson soft lienee parhaiten tunnettu Bombermanista, mutta 80 ja 90-luvuilla Hudsonilla oli toinenkin keulakuvahhamo, nimittäin Takahashi Meijin. “Ai kuka?” kuluu todennäköisesti tällä hetkellä useamman ruudun äärestä. No, Toshiyuki Takahashi, lempinimeltään Takahashi Meijin (Mestari Takahashi) on Hudsonin vanha hype- ja keulakuvahahmo, joka tuli tunnetuksi siitä, että heebo pystyi rämpyttämään Star Soldierissa tulitusnappia 16 kertaa sekunnissa. Sittemmin Takahashi Meijin on esiintynyt sarjakuvissa ja tietysti lukemattomissa promotapahtumissa. Itse bongasin Meijinin Gamecenter CX-jaksosta. Takahashi Meijin työskenteli Hudson softilla vuoteen 2011 saakka.
Ai miten tämä liittyy Adventure Islandiin? No, sillä tavalla että Adventure Islandin päähahmo on Takahashi Meijin, eikä mikään “Higgins” niinkuin valkopesty NES-versio väittää. Tässä on kyseessä taas yksi “Syö nyt kiltisti hampurilaisesi, Apollo” -keissi. Alunperin peli juoni siis menee näin: Takahashi Meijin matkustaa Tyynenmeren saarelle pelastamaan prinsessaa noidan kynsistä.
Luennon jälkeen päästään itse peliin. Tarjolla on perinteistä tasoloikkaa, joka muistuttaa paljon Mariota, mutta pienellä ohjaustuntuman erolla. Adventure Islandin meno on liukkaampaa ja vauhti/momentti kasvaa eri tavalla, vaikka molemmista löytyy samat juoksunapit ja hypyt. Meijin on myös hieman laiskempi hyppääjä. Power uppeina löytyy heitettäviä kivikirveitä ja skeittilauta. Erona marioon pelissä on yhdistetty aika ja elämäpalkki, joka kuluu tasaisesti. Plakki kuluu myös kivin kompasteluista ja esimerkiksi munakoison poimimisesta. Munakoisot ovat jostain syystä aina pahiksia. Tähden virkaa toimitttaa mehiläiskeiju. Suurin osa vihollisista kuitenkin ottaa nirrin pois kertaosumalla, joten palkki on lähinnä aikamittari. Power upit poimitaan dinosaurusten munien sisältä yllärinä.
Siihen ne samankaltaisuudet Marioon sitten loppuvatkin. Adventure Island on nimittäin huomattavasti armottomampi. Vaikeustaso pompsahtaa jo jossain kolmosmaailman kohdilla ja Game Over tulee tutuksi. Onneksi löytyy continue. Ja nimenomaan löytyy, se nimittäin pitää poimia piilotettuna power uppina 1-4 kentästä. Ilman continuea en suosittele kokeilemaan, luvassa on vain itkua ja hammasten kiristystä. Vaikeus tulee pitkälle hankalasta vihollisten sijoittelusta, joka kannustaa hyppäämään ansaan joka käänteessä ja toisinaan aikarajasta kentissä, joissa ei ole poimittavia hedelmiä palkkia palauttamaan.
Ulkonäkö on kunnossa. Meno on 1986 mittapuulla hyvän näköistä tasoloikkaa ja vihollistyyppejä on paljon Värikäs maailma on myös plussaa. Musapuolella ei uhkailla Marion tunnareita, mutta ihan hyvää renkutusta on luvassa. Bosseissa olisi kaivannut vaihtelua. Ne kaikki ovat sama tyyppi vaihtopäällä.
Adventure Island on Keskitasoa parempi Famicom-tasoloikka, joka on kieltämättä haastava, jopa loppua kohden sadistiselta tuntuva peli mutta kuitenkin ansaitsee aseman klassikkoloikkien joukossa.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments