Skip to main content

Ystävällinen Kulmakunnan Konsolipelaaja

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on vähän vaihtelua uudemman pelin merkeissä. Katsastetaan, miltä Sonyn 2018 julkaisema Spider-Man näyttää PS4:lla.

Jo vain, kaikille tuttu trikoissa New Yorkin talojen seinillä kiipeilevä supersankari tuskin esittelyjä kaipaa. Pelin on kehittänyt Insomniac Games, joka on tuttu mm. Spyrosta ja Ratchet & Clankista. Tällä kertaa tyylinä on trendikäs avoimen maailman toimintaseikkailu, jonka näyttämönä toimii Manhattanin saari. Tarina on menevää supersankarointia, jossa tavataan kavalkadi Hämähäkkimiehen vihulaisia ja välillä piipahdetaan Peter Parkerina siviilihomissa sekä Mary Janena reportterin touhuissa. Juoni on ihan laatukamaa ja tuntuu säilyttävän hyvin lähdemateriaalin tunnelman. Tämä ei onneksi ole sidottu mihinkään elokuvaan, vaan ottaa enemmän vaikutteita sarjiksista.

Pelityyli on hyvin samankaltainen kuin männä vuosien Batman Arkham-peleissä ripauksella Assassin's Creedia kaupungin tutkimisen osalta. Onneksi kumpaakaan ei matkita liian orjallisesti, vaan hieman omaakin löytyy, joskaan ei mitenkään uraauurtavalla tavalla. Tärkein Hämiksen elementti, eli liikkuminen ja seitillä flengailu on toteutettu hyvin ja New Yorkin rakennusten välissä ja katoilla loikkiminen on hauskaa sekä sopiva yhdistelmä pientä ajoitusta ja automatiikkaa. Myös tonttia löytyy mukavasti, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Tuttuja paikkoja ja rakennuksia on ripoteltu sopivasti mukaan bongattavaksi ja ylipäänsä pelissä on reipas ripaus kaikkea pientä kerättävää ja pääsiäismunaa Marvel-fanien ihasteltavaksi.

Tappelu on pidemmälle vietyä Arkhamia lähes identtisellä rungolla. Kaikki on kuitenkin hieman sulavampaa ja monipuolisempaa, mikä on jo vähän vaatimuskin, koska tässä on kuitenkin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta. Pientä hiippailua ja konnien piilosta seitittämistäkin on mukana. Lisäksi lennokas Arkham-tyylinen liikeiden ketjutus ja loikinta tuntuu Hämähäkkimiehelle paljon luontevammalta kun Batmanille.

Ulkoasu on ainakin meikäläisen silmään mainio. Kaupunki on uskottava ja riittävän yksityiskohtainen ohikulkijoineen ja katoille olevine vesisäiliöineen. Ne puiset pömpelit ovat Marvelin New Yorkin ehkä tärkein yksittäinen elementti, joka tekee paikasta juuri sen “Marvelin New Yorkin”. Hamodesign on hyvää ja yhdistää ikäänkuin realistisen ja hieman piirrosmaisen lookin sopivasti. 

Peli ei myöskään onneksi ole nykyajan monien avoimen maailman pelien tapaan ikuisuusprojekti, vaan vaikuttaa yllättävänkin kompaktilta tarinansa osalta. Pidän tätä plussana.

Sonyn Hämähäkkimies on onnistunut moderni toimintaseikkailu, jota en nyt ehkä nostaisi ainakaan tällä hetkellä kun tarinasta on takana noin kaksi kolmasosaa tallennuksen mukaan aivan modernin klassikon statukseen, mutta hyvä peli tämä kuitenkin on ja ennen kaikkea hauska pelata. Aivan huippuhehkutukseen pitäisi tehdä vähän enemmän omaa tai jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt ollaan vasta tasolla “hämmästyttävä”.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä...