Skip to main content

Ystävällinen Kulmakunnan Konsolipelaaja

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on vähän vaihtelua uudemman pelin merkeissä. Katsastetaan, miltä Sonyn 2018 julkaisema Spider-Man näyttää PS4:lla.

Jo vain, kaikille tuttu trikoissa New Yorkin talojen seinillä kiipeilevä supersankari tuskin esittelyjä kaipaa. Pelin on kehittänyt Insomniac Games, joka on tuttu mm. Spyrosta ja Ratchet & Clankista. Tällä kertaa tyylinä on trendikäs avoimen maailman toimintaseikkailu, jonka näyttämönä toimii Manhattanin saari. Tarina on menevää supersankarointia, jossa tavataan kavalkadi Hämähäkkimiehen vihulaisia ja välillä piipahdetaan Peter Parkerina siviilihomissa sekä Mary Janena reportterin touhuissa. Juoni on ihan laatukamaa ja tuntuu säilyttävän hyvin lähdemateriaalin tunnelman. Tämä ei onneksi ole sidottu mihinkään elokuvaan, vaan ottaa enemmän vaikutteita sarjiksista.

Pelityyli on hyvin samankaltainen kuin männä vuosien Batman Arkham-peleissä ripauksella Assassin's Creedia kaupungin tutkimisen osalta. Onneksi kumpaakaan ei matkita liian orjallisesti, vaan hieman omaakin löytyy, joskaan ei mitenkään uraauurtavalla tavalla. Tärkein Hämiksen elementti, eli liikkuminen ja seitillä flengailu on toteutettu hyvin ja New Yorkin rakennusten välissä ja katoilla loikkiminen on hauskaa sekä sopiva yhdistelmä pientä ajoitusta ja automatiikkaa. Myös tonttia löytyy mukavasti, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Tuttuja paikkoja ja rakennuksia on ripoteltu sopivasti mukaan bongattavaksi ja ylipäänsä pelissä on reipas ripaus kaikkea pientä kerättävää ja pääsiäismunaa Marvel-fanien ihasteltavaksi.

Tappelu on pidemmälle vietyä Arkhamia lähes identtisellä rungolla. Kaikki on kuitenkin hieman sulavampaa ja monipuolisempaa, mikä on jo vähän vaatimuskin, koska tässä on kuitenkin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta. Pientä hiippailua ja konnien piilosta seitittämistäkin on mukana. Lisäksi lennokas Arkham-tyylinen liikeiden ketjutus ja loikinta tuntuu Hämähäkkimiehelle paljon luontevammalta kun Batmanille.

Ulkoasu on ainakin meikäläisen silmään mainio. Kaupunki on uskottava ja riittävän yksityiskohtainen ohikulkijoineen ja katoille olevine vesisäiliöineen. Ne puiset pömpelit ovat Marvelin New Yorkin ehkä tärkein yksittäinen elementti, joka tekee paikasta juuri sen “Marvelin New Yorkin”. Hamodesign on hyvää ja yhdistää ikäänkuin realistisen ja hieman piirrosmaisen lookin sopivasti. 

Peli ei myöskään onneksi ole nykyajan monien avoimen maailman pelien tapaan ikuisuusprojekti, vaan vaikuttaa yllättävänkin kompaktilta tarinansa osalta. Pidän tätä plussana.

Sonyn Hämähäkkimies on onnistunut moderni toimintaseikkailu, jota en nyt ehkä nostaisi ainakaan tällä hetkellä kun tarinasta on takana noin kaksi kolmasosaa tallennuksen mukaan aivan modernin klassikon statukseen, mutta hyvä peli tämä kuitenkin on ja ennen kaikkea hauska pelata. Aivan huippuhehkutukseen pitäisi tehdä vähän enemmän omaa tai jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt ollaan vasta tasolla “hämmästyttävä”.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...