Skip to main content

Ystävällinen Kulmakunnan Konsolipelaaja

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on vähän vaihtelua uudemman pelin merkeissä. Katsastetaan, miltä Sonyn 2018 julkaisema Spider-Man näyttää PS4:lla.

Jo vain, kaikille tuttu trikoissa New Yorkin talojen seinillä kiipeilevä supersankari tuskin esittelyjä kaipaa. Pelin on kehittänyt Insomniac Games, joka on tuttu mm. Spyrosta ja Ratchet & Clankista. Tällä kertaa tyylinä on trendikäs avoimen maailman toimintaseikkailu, jonka näyttämönä toimii Manhattanin saari. Tarina on menevää supersankarointia, jossa tavataan kavalkadi Hämähäkkimiehen vihulaisia ja välillä piipahdetaan Peter Parkerina siviilihomissa sekä Mary Janena reportterin touhuissa. Juoni on ihan laatukamaa ja tuntuu säilyttävän hyvin lähdemateriaalin tunnelman. Tämä ei onneksi ole sidottu mihinkään elokuvaan, vaan ottaa enemmän vaikutteita sarjiksista.

Pelityyli on hyvin samankaltainen kuin männä vuosien Batman Arkham-peleissä ripauksella Assassin's Creedia kaupungin tutkimisen osalta. Onneksi kumpaakaan ei matkita liian orjallisesti, vaan hieman omaakin löytyy, joskaan ei mitenkään uraauurtavalla tavalla. Tärkein Hämiksen elementti, eli liikkuminen ja seitillä flengailu on toteutettu hyvin ja New Yorkin rakennusten välissä ja katoilla loikkiminen on hauskaa sekä sopiva yhdistelmä pientä ajoitusta ja automatiikkaa. Myös tonttia löytyy mukavasti, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Tuttuja paikkoja ja rakennuksia on ripoteltu sopivasti mukaan bongattavaksi ja ylipäänsä pelissä on reipas ripaus kaikkea pientä kerättävää ja pääsiäismunaa Marvel-fanien ihasteltavaksi.

Tappelu on pidemmälle vietyä Arkhamia lähes identtisellä rungolla. Kaikki on kuitenkin hieman sulavampaa ja monipuolisempaa, mikä on jo vähän vaatimuskin, koska tässä on kuitenkin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta. Pientä hiippailua ja konnien piilosta seitittämistäkin on mukana. Lisäksi lennokas Arkham-tyylinen liikeiden ketjutus ja loikinta tuntuu Hämähäkkimiehelle paljon luontevammalta kun Batmanille.

Ulkoasu on ainakin meikäläisen silmään mainio. Kaupunki on uskottava ja riittävän yksityiskohtainen ohikulkijoineen ja katoille olevine vesisäiliöineen. Ne puiset pömpelit ovat Marvelin New Yorkin ehkä tärkein yksittäinen elementti, joka tekee paikasta juuri sen “Marvelin New Yorkin”. Hamodesign on hyvää ja yhdistää ikäänkuin realistisen ja hieman piirrosmaisen lookin sopivasti. 

Peli ei myöskään onneksi ole nykyajan monien avoimen maailman pelien tapaan ikuisuusprojekti, vaan vaikuttaa yllättävänkin kompaktilta tarinansa osalta. Pidän tätä plussana.

Sonyn Hämähäkkimies on onnistunut moderni toimintaseikkailu, jota en nyt ehkä nostaisi ainakaan tällä hetkellä kun tarinasta on takana noin kaksi kolmasosaa tallennuksen mukaan aivan modernin klassikon statukseen, mutta hyvä peli tämä kuitenkin on ja ennen kaikkea hauska pelata. Aivan huippuhehkutukseen pitäisi tehdä vähän enemmän omaa tai jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt ollaan vasta tasolla “hämmästyttävä”.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-malone



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...