Skip to main content

Vaeltava figuurienkerääjä: Pikku-ukkoperjantai #18

 Moi,

Viikonlopun ja tällä viikolla alkaneen kesän kunniaksi luvassa on unboksausta. Tämä on tietyllä tapaa erikoistapaus, joten luvassa on jotain vähän ennen näkemätöntä. Katsotaan, millainen on Storm Collectiblesin viime vuoden lopulla julkaisema figuuri Samurai Shodown-pelisarjan “päähahmosta” ronin samurai Haohmarusta. 

Olen intoillut Samurai Shodown -tappelupelisarjasta tasaisin väliajoin nyt parin vuoden ajan, koska sarja on saanut viime aikoina huomiota yllättävän paljon useammankin julkaisun muodossa. Vuoden 2019 seitsemäs virallinen osa ja samalla moderni reboot oli sen vuoden “paras pelini” ja pari viikkoa sitten katsastin PS4-kokoelmaa Alkuperäisistä Neo Geon peleistä. Nyt on vuorossa action figuuri, joka julkaistiin viime vuoden lopulla ja tämä onkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että luvassa on uusi tuttavuus Nimeltään Storm Collectibles. 

Storm Collectibles on Hong Kongissa majaileva figuurivalmistaja, jonka heiniä ovat hieman tavallisia 1:12 kokoisia figuureja kookkaammat ylemmän keskisarjan (noin 100€ hintaluokan) figut, jotka perustuvat pääosin videopelilisensseihin. Firmalta löytyy Mortal Kombatia, Capcomin tappelupelejä, Segan klassikkokolikkopelejä, kuten Golden Axe ja Streets of Rage ja nyt myös SNK:n pelejä, joita siis tämä edustaa. Tässä ollaan siis lähellä Bandain Tamashii Nationsia, mutta astumatta Japanin jätin varpaille keskittymällä enemmän juttuihin, jotka eivät ole mechoja tai supersankareita. Katsotaan siis, mitä lootasta löytyy! 

Tavanomaisen paketin uumenista paljastuu Itse figuuri, kaksi kuontaloa, kaksi vaihtopäätä eri ilmeillä, miekka, kasa vaihtokäsiä ja erikoisliikkeen (Ougi Kogetsu Zan) efektiosa miekkaan. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi painoon, on nimittäin kokoonsa nähden tuhti poika ja helposti tuplaten sen painoinen kun useimmat muut samankokoiset figut. Seuraava huomiotaherättävä seikka on kasvonpiirteiden laatu, joka on korkea ja todella ilmeikäs. Haohmarun piirteet ja ilmeet on napattu erittäin hyvin 2D-piirroksesta 3D-esineeseen. Materiaali on hieman poikkeavaa siitä, mihin olen tottunut vaikkapa Meishojen kanssa, jotka ovat ehkä lähin verrokkini tähän, se on nimittäin pääosin hyvin pehmeää ja hieman “kumimaista” lukuunottamatta osia, joiden on oltava jämäkät, kuten käsivarsia ja miekkaa. Yleisolemus on hyvin elastinen. Huomasin, että tästä on hyötyä varsinkin paljaan ihon toteutuksessa, jolloin siihen saa hieman luonnollisemman tekstuurin, sekä liikkuvuudessa, jossa elastinen materiaali rajoittaa nivelien liikettä vähemmän. Pienen alkujärktyksen jälkeen päätin, että pidän tästä elastisuudesta.

Mistä päästäänkin liikkuvuuteen. Kaikki nivelet ovat tuplia tai palloja, joten liikettä löytyy, sanoisin että saman verran kuin Meishoissa, eli riittämiin. Rajoitteita tulee lähinnä tyyliseikoista, kuten housujen leveistä lahkeista ja valtavasta (hahmolle ominaisesta) tukasta, joka kyllä kääntyy sivuun, mutta on siitä huolimatta otettava huomioon joka käänteessä. Elastisuus ja se, että kaikki on ikäänkuin puettu kerroksittain ja vapaasti liimaamisen sijaan helpottaa asiaa.

Maalaus on laadukas, mutta ei täysin virheetön. Kasvot, varusteet ja kaikki, mihin huomio kääntyy on hyvässä kuosissa, mutta pientä epätarkuutta löytyy esimerkiksi sukista. Se on tosin hyvin haastava kohta, valkoiset sukat tummemman pohjavärin päälle ja vielä sandaalien narut. Siihen on vaikea saada peittävää ja tarkkaa kerrosta.

Kokonaisuutena olen hyvin tyytyväinen ja hieman vaikuttunut Stormin laadusta. Tämä ei ollut halpa, jopa pari kymppiä kalliimpi kuin Meishot, joihin tätä vertaan. Laatu on pääosin samaa, mutta häviää aavistuksen maalauksen tasossa voittaen kasvojen ja ihon realistisuudessa. Tyylit ovat tietysti melko erilaiset, meishoissa on Takayuki Takeyan omintakeinen tyyli, tässä pyritään mahdollisimman lähelle videopelin mahdottoman lihaksikasta piirroshahmoa. Stormin “massiivisempi” tyyli ja elastinen materiaali sopii hyvin näihin tappelupelien lihaskimppuihin ja ei ole ihme, että firma suosii tämän tyylisiä paidattomia miehiä tai muita kung fu ja karateukkoja tai ninjoja. Joka tapauksessa tämä on lähes ainoa saatavilla oleva laadukas Samurai Shodown figuuri, joten siltä osin onnistuttiin täyttämään valtava puute kokoelmassani. Nakoruru näyttää olevan tekeillä, joten jatkoa on vähemmän yllättäen luvassa. En tarvitse enää yhtään uutta figuurisarjaa ostettavaksi, joten vaikka pidänkin Samurai Shodownista, niin valitsen ostokseni tarkkaan ja odottelen, mitä hahmoja on luvassa tulevaisuudessa. Onneksi Stormilla näyttää olevan niin monta lisenssiä tulilla, ettei tämmöiselle niche-tavaralle ole varmaankaan paljon tilaa Mortal Kombatin ja Capcomin puristuksessa. Olen siihen ihan tyytyväinen, kunhan eivät hylkää Samuraita kokonaan. 

Kaiken kaikkiaan olen tästä enemmän innoissani kun mistään muusta figuurista pitkään aikaan, mutta siinä painaa myös 90-luvulta saakka fanitettu pelisarja.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...