Skip to main content

Ensimmäinen Fantasia

 Hei,

Tällä viikolla palataan takaisin tutun ja turvallisen Famicomin pariin. Peli on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä on nimittäin historiallista arvoa. Vuorossa on Squaren vuonna 1986 julkaisema King’s Knight. Pelin kehityksestä vastasivat Square ja Workss. 

Monet varmasti tietävät tarinan ensimmäisen Final Fantasyn julkaisun ajoilta, kun talousvaikeuksissa ollut Square päätti yrittää vielä kerran ja nimesi fantasiaropensa tilanne silmällä pitäen. No, tämä on itse FF-maakari Hironobu Sakaguchin Final Fantasya edeltänyt peli, musiikista vastasi muuan Nobuo Uematsu. 

King’s Knight ei kuitenkaan ole jrpg, vaan erikoinen yhdistelmä toimintaseikkailua ja ylöspäin scollaavaa räsikintää. Ruutu vierii itsekseen ja yksi neljästä hahmosta ampuu fantasiamörköjä asiaan kuuluvissa ympäristöissä, kuten luolissa, metsissä ja linnan raunioissa. Pelattavat hahmot ovat: 


- Ritari Rayjack

- Velho Kaliva

- “Monster” (lohikäärme) Barusa

- Kid Thief Toby

Tällä porukalla pitäisi tietenkin pelastaa prinsessa ja voittaa pelin pääpahis, joka vaikuttaa olevan lohikäärme. Kaikilla neljällä on oma kenttänsä ja ne suoritettuaan, koko retkue yhdistyy porukaksi, jonka kärjessä kulkevaa hahmoa voi vaihtaa. Tämä on tärkeä elementti pelin läpäisemiseksi. 

Muitakin omaperäisiä ratkaisuja löytyy. Tässä pelissä maasto on yhtä merkittävä kuin vihollisetkin ja jokaisen kivilohkareen palan tai metsän puun voi ja kuuluukin ampua pois tieltä, jolloin sen sisältä paljastuu joko lisää vihollisia, bonusesine tai miinusesine. Ideana on kerätä hahmoille lisää tehoa ja välttää penaltia. Mukana on muutenkin roppkakaupalla kryptisyyttä ja salaisia paikkoja ynnä muuta, mitä voisi olettaa esimerkiksi Zeldan tyyliseltä peliltä. Tässä tapauksessa vaan tutkiminen ei ole vapaata, vaan ruutu vierii vääjäämättä eteenpäin ja vihollista pukkaa niin, että sormi meinaa krampata kun koittaa ehtiä näpyttämään tulitusnappia riittävällä tahdilla.

Tässä vaiheessa on hyvä paljastaa, että en päässyt lähimaillakaan loppua, pelin vaikeustaso on nimittäin armoton. Elämäpalkki löytyy, mutta  se ei kestä montaakaan osumaa, varsinkaan alussa ja jos joku hahmoista kupsahtaa, niin se on sillä siisti, koska elämiä on yksi per hahmo. Peliin voi kuitenkin palata continuella, mutta se alkaa alusta ja ideana on pikemminkin bonusten grindaus hahmon vahvistamiseksi kuin jatkaminen siitä mihin jäi, sillä hahmon kerätyt esineet jäävät muistiin. Peliin sisältyy vielä mitä luultavimmin muitakin jippoja, joita en edes vielä tiedä, täytyy lukaista jotain ohjetta, sillä muuten tästä ei ota tolkkua. 


Ulkoasu on simppeli, eikä nyt varsinaisesti säväytä, mutta ajaa asiansa. Barusa on hahmoista ehdoton suosikkini, se näyttää hauskalta. Vihollistyyppejä on sentään paljon. Maestro Uematsu ei yllä musiikin suhteen FF:n tasolle, joten siitäkin vähän miinusta. 

King’s Knight on kunnianhimoinen yritys yhdistää kaksi hyvin erilaista genreä, mutta kunnarin sijaan tuli huti ja palo. Pelissä on liikaa ongelmia ja turhauttavaa kryptisyyttä, että kokonaisuus toimisi, mutta olen silti sitä mieltä, että kyllä tämä kokeilemisen arvoinen oli, varsinkin kun peli on halpa ja tietyllä tapaa osa sitä tapahtumaketjua, joka johti Squaren siksi jrpg-jätiksi, mikä se on nykyään. Tällä on nykyään enemmän historiallista kuin viihdearvoa. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...