Skip to main content

Kalmankatselija: Pikku-ukkoperjantai #25

 Moi,

Tällä viikolla kusti toi odotetun paketin. Ne, jotka ovat seuranneet meikäläisen lätinöitä pidempään ja/tai muillakin alustoilla kun tämän blogin kautta tietävät, että olen Disney+:n Star Wars-sarja Mandalorianin ystävä, jopa siinä määrin, että taisin josain mainita, että se tuntuu parhaalta Star Warsilta vuoden 1983 jälkeen ja ainakin elokuva- ja sarjapuolella se pitää paikkansa. Sarjassa esiintyneistä hahmoista saatiin odotella oheistuotteita, etenkin kunnollisia action figuureja (Loputon Baby Yoda vyöry saapui tietenkin pian) yllättävänkin pitkään. Viime vuonna avasin itse päähahmon S.H. Figuarts-version ja olin tyytyväinen näkemääni, varsinkin tilpehöörien määrä vakuutti. Tällä kertaa siirrytään vielä pykälän verran korkeammalle, nimittäin Hot Toysin, tuon figuurien Ferrarin pariin: Katsotaan, miltä näyttää HT:n näkemys Mandalorian Death Watchin sotilaasta.

Kertauksen vuoksi, tai jos paikalle eksyy joku ensikertalainen: Hot Toys on Hong Kongissa majaileva high end 1/6 -mittakaavan, eli tavallisten ihmisten tapauksessa noin 30cm korkeiden figuurien valmistaja. Tai, joku voisi pisteliäästi huomauttaa, että pikemminkin aikamiesten nukkejen valmistaja, sillä kaikki asusteet ovat räätälöityjä vaatteita, jotka on puettu liikkuvan kropan päälle. Se, mikä näistä tekee niin erikoisia on, että kaikki on valmistettu viimeisen päälle, kaikki istuu ja näyttää kuin suoraan telkkarin ruudulta meidän maailmaamme siirtyneeltä hahmolta. Etenkin kasvojen piirteet ja maalaus ovat jopa karmivan realistisia. Kuulin juuri pari viikkoa sitten, että kuuluisat cossaajat käyttävät näitä referensseinä ja toisinaan jopa Lucasfilm itse. Se kertoo, kuinka tarkkaan hoonattua kaikki on. Sen lisäksi jokaista valmistuserää tehdään yksi, joten kun se on myyty loppuun, niin sitten ollaan ebay-skalpeerajien armoilla. Tästä johtuen Hot Toysin figuurit ovat erittäin haluttuja ja suurin osa myydään jo heti ennakkoon, usein vuosia ennen ilmestymistä kun nettikauppojen ennakkotilaukset aukeavat. Kaikki tämä näkyy tietysti hinnassa, nämä liikkuvat 300€ hujakoilla kipale. Kallista lystiä, joten olen pitänyt “maltti on valttia” -periaatteen ja näitä saa vain jouluksi ja synttärilahjaksi. Mandalorianin tapauksessa mopo karkasi käsistä ja laitoin sisään kolme ennakkotilausta (kiitos veronpalautukset) joista siis tämä on ensimmäinen. 


Lopetetaan aiheen vierestä lätinät ja siirrytään asiaan. Olen joskus sanonut, että kun Star Wars-tarinassa vilahtaa heebo jonka potassa on T:n muotoinen visiiri, niin minua alkaa kiinnostaa välittömästi. Tämä sääntö pitää paikkansa edelleen ja ensimmäinen livenä nähty Death Watchin sotilas piti tietysti saada. Clone Wars-sarjassa Death Watch oli pahisporukka, joka pyrki kaappaamaan vallan pasifistiselta planeettansa nykyhallinnolta ja palauttamaan vanhat soturikulttuurin perinteet. SPOILERS:  Mandalorian -sarjan ekan kauden päätösjaksossa nähdään twisti, jossa ryhmä Death Watchin jäseniä pelastaa päähenkilö Din Djarinin lapsena droidiarmeijan kynsistä ja kasvattaa hänet.  

Sitten siirrytään itse asiaan: Kaikki Star Wars lootat ovat samaa tyyliä, riippumatta valmistajasta joten siinä ei tule yllätyksiä. Kannen alla on ihan näyttävä tuotekuva pahville printattuna ja sitten Hot Toysin vakio “tarjotin”. Mukana on ainakin toistaiseksi nimettömän miehen lisäksi jetpack (sanoisin että Merr-Sonn JT-12), pistelli (Westar 35), karbiini (luultavasti tunnistamaton), käsiä, jetpackin efektiosat, toisen puolen jalan haarniskalevy, jolla saa kaiketi kaksi eri ruudulla nähtyä mallia ja ständi. Normiständiä fiinimpi alusta on ihan tyylikäs, tummaa hiekkaa kuvaava läpyskä nimikyltillä. Kamaa ei ole mahdottomasti, mutta en osaa sanoa, mitä tähän nyt enää laittaisi.

Yllätyksenä ei tule, että osien maalaus ja yksityiskohtaisuus on vaikuttava. Etenkin kulumat ja lommot näyttävät aidoilta, maali näyttää maalilta ja nahka nahalta. Olkasuojan vaakuna (Mandaloren Shriek-hawk) ja yksikkö/arvomerkinnät löytyvät ja haarniskan sinertävä sävy on paljaalla silmällä todella vivahteikas. Jetpack ja pistoolikotelon remmi kiinnittyvät kätevästi magneeteilla. Hot Toysin ⅙  kroppa liikkuu hyvin, mutta vaatteet ja varusteet rajoittavat jonkin verran. Toisaalta, näitä en halua äärimmäisen lennokkaisiin poseihin, sitä varten on omat figunsa, Hot Toysit patsastelevat melko kasuaalisti vitriinissä. Kypärän alla ei ole kasvoja, koska niitä ei ole koskaan nähty. Ständi on niin ikään aika keksliäs. Se on taipuva, samaan tapaan kun joissakin lampuissa joten figuurin ei tarvitse tönöttää aina vain tietyssä kohtaa yhdellä lailla.



Kaiken kaikkiaan sain mitä halusin ja mistä maksoin, eli parhaan mahdollisen version tästä hahmosta. Kaksi on vielä tulossa, mutta niitä saadaan odottaa (sanoisinko Visani kannalta onneksi) ainakin ensi vuoden puoliväliin.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone



 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv