Moi,
Tällä viikolla on aika palata takaisin Famicomin pariin ja samalla ottaa katsasteluun jo toinen ninja-aiheinen peli lyhyen ajan sisään. Vuorossa on Jalecon vuonna 1991 julkaisema Ninja Jajamaru-kun Ginga Daisakusen (Ninja Jajamaru Great Galaxy Operation). Jajamaru on tuttu hahmo aiemmista blogauksista, sillä pieni punainen ninja on esiintynyt jo muutamaan otteeseen sarjan aiemmissa peleissä. Tämä on sarjassa viides ja viimeinen Famicomille julkaistu peli. Tätä peliä valmisteltiin jopa lokalisointia varten, mutta homma jäi puolitiehen, eikä Daisakusenia nähty koskaan Japanin ulkopuolella.
Viidenteen osaan mennessä Jajamaru on ehtinyt esiintyä perinteisessä yhden ruudun arcadepelissä, tasoloikissa ja jopa parissa Dragon Quest-kloonissa, joten oli aika keksiä jotain uutta. Se uusi oli Super Mario Bros.3, josta tämä peli lainaa melkoisesti. Graafinen tyyli on kehittynyt Marion suuntaan ja jopa kenttien suunnittelu muistuttaa jossain määrin Nintendon superhittiä. Valittavissa on kaksi pelattavaa hahmoa, Jajamaru ja Sakurahime. Sekkailu alkaa kun Jajamaru on Sakuran kanssa romanttisilla tähtitaivaankatselutreffeillä ja kesken kaikien taivalta putoaa UFO, mukanaan avunpyyntö ulkoavaruudesta. Tällä kertaa siis pitää kellistää avaruuden valloittajia feodaalilordien sijaan.
Toiminta muistuttaa tällä kertaa aiempaa enemmän Mariota ja heittotähdet ovat vaihtuneet nuijaan, joka mahdollistaa vihollisten päälle hyppäämisen, Duck Talesin tapaan. Palikoista löytyviä power uppejakin löytyy, tärkeimpänä avaruuspuku, jolla kestää yhden ylimääräisen osuman. Suurimpana erona Marioon on B-nappi, joka ei ole juoksua varten. Tai tavallaan on, mutta B:tä pohjaan painamalla hahmo alkaa jäpöstää paikallaan, keräten vauhtia pidempään ja korkeamapaan loikkaan. Maksimilautauksella hahmo alkaa keriä volteilla ja voi jyrätä vihollisia. Lalatushyppy on keskeisin mekaniikka ja välttämätön oppia jo ekoissa kentissä, sillä hyvin pian tulee vastaan rotkoja, joiden yli ei pääse perushypyillä. Kentät on jaettu osiin ja lopussa odottaa tietenkin pomotaistelu. Pomot noudattavat perinteistä “hyppää päälle X kertaa” -koulukuntaa.
Vaikeustaso on aivan alun jälkeen melko kipakka, ainakin reippaasti tiukempi kun Mario kolmosen vastaava, tai sitten se vaan tuntuu siltä, koska Mario on niin tuttu. Elämiä on neljä ja Continueja on kolme, sitten se on alusta. En ole varma, montako maailmaa pelistä löytyy, sillä loppu jäi näkemättä.
Viidennen Jajamarun ulkoasu on mainio. Hahmot ja animaatiot ovat Famicomin kärkipäätä ja musiikkikin menettelee, vaikkei aivan klassikkopeleille pärjääkään. Kentissä ja vihollisissa on vaihtelua, mutta kyllä tästä näkee, että suurin osa on lainattua.
Jajamaru Ginga Daisakusen on mielenkinitoinen tasoloikka: Vaikkei se pärjää esikuvalleen, on peli silti ehdottomasti pelaamisen arvoinen ja kunniallinen päätös Jajamarulle Famicomilla. Pelin hinta irtokasettina lienee 15€ tietämissä, joten kovin suuri sijoitus ei ole kyseessä. Pitäsisin sitä jopa varsin hyvänä hinta/laatusuhteena, jos erikoiset Import-tasoloikat kiinnostavat.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
Comments