Skip to main content

Persoonallinen Näkemys Persoonasta

 Moi,

Tällä viikolla on vaihtelun vuoksi vuorossa uusi peli, tai ainakin uudehko, nimittäin Switchille (ynnä muille, paitsi Xboxille) vuonna 2020 julkaistu Atluksen ja Omega Forcen yhteistyöprojekti Persona 5 Strikers. Minä siis pelasin Switchillä, mutta samat jutut pätevät muihinkin.

Persona 5 Strikers on Persona 5:n spinoff, joka varmasti tuntui monesta hieman erikoiselta, sillä Persona on tunnettu perinteisen tyylisestä vuoroissa etenevästä jrpg-meiningistä ja tässä oli toisena kehittäjänä Koei Tecmon Dynasty Warriors-tiimi. Moni kova jrpg-fanaatikko varmasti juuri tämän takia ohitti koko ajatuksen, sillä jostain syystä päällimäinen mielikuva pelistä oli Dynasty Warriors cashgrab Personan hahmoilla, samaan tapaan kuin lukuisat muut animelisensseihin perustuvat vastaavat pelit. 


Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä tällä pelillä on lopulta aika vähän tekemistä musou-meiningin kanssa. Tarina jatkuu suoraan siitä, mihin Persona 5 loppui, mutta nyt ollaan seuraavan vuoden kesäloman tienoilla. Päähahmo tulee morjestamaan lomalla vanhoja kamujaan ja pian selviää myös, että Varjomaailmaa ei olekaan ilmeisesti kokonaan hävitetty, joten on aika aloittaa uudelleen Phantom Thief-tiimin hommat. Peli etenee pääosin samann tapaan kuin perus Personat, eli kaupungilla pyöritään keskustelemassa ja ostamassa tarvikkeita, keskustelut etenevät Visual Novel tyyliin ja Varjomaailman luolastot ovat mukana. 


Suurin ero on tietysti taistelu, joka on tällä kertaa reaaliaikaista ja vihulaisia tulee kimppuun useampia kerralla. Toimintapelien perushyökkäykset ovat samoja kuin kaikissa muissakin, eli mallia X,X,X,Y ja myös väistönappi löytyy. Mutta, se mikä tämän erottaa musou-meuhkauksesta on, että mukana on tietysti Personat, joita käytetään siten, että päätynapilla aika pysähtyy ja Personan hyökkäyksen/loitsun saa valita rauhassa valikoista. Samalla näytetään esimerkiksi aluevaikutuksen kohta, jota voi tähdätä tai hahmot, joihin se vaikuttaa. Pari muutakin mekaniikkaa löytyy, mutta kokonaisuus muistuttaa minusta enemmän Kingdom Heartsia tai muuta saman tyylistä toiminta jrpg:tä kun Dynasty Warriorsia. Toki vihollisia tulee kerralla kimppuun useita, mutta ei lähellekään niin paljon kun musoussa ja valikkoa käytetään tasaiseen tahtiin.   


Suurin osa Muustakin Persona-pelien elementeistä on mukana, mitä nyt ehkä kaupunkeja ja lokaatioita on suoraviivaistettu siten, että siinä missä ennen olisi ollut myös kahvilan interiööri mallinnettuna ja hahmot kuvattuna istumassa siellä niin nyt sama kohtaus mennään pelkällä dialoginpätkällä ilman siirtymää katukuvasta sisätiloihin. Tämä varmasti johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että nyt kaupunkeja on useita, tämä on nimittäin perinteinen teinien kesäloma-roadtrip, jossa ajellaan asuntoautolla pitkin pitäjiä laittamassa Varjomaailman posessoimia tyyppejä järjestykseen. Tarinaa sen enempää spoilaamatta kirjoitus ja dialogi on hyvin samantyylistä kuin aiemminkin, eli jos se iski, niin aivan varmasti toimii tämäkin.


Ulkoasu on ainakin Switchillä aavistuksen simppelimpi kuin muistin P5:sta, mutta se varmasti kompensoi isompaa vihollismäärää. Lokaatiot ovat edelleen mielenkiintoisia ja Varjomaailman design hyvää ja sopivan vinksahtanutta. Musiikki on pääosin samaa, muistaakseni parilla uudella biisillä, eli todella hyvää, ellei jopa parhaasta päästä mitä pelimusilla on tänä päivänä tarjota.

Parin kymmenen tunnin pelailun perusteella kaiken kaikkiaan menevä Personan jatko ja jopa yllätyin, miten mukavalta tuntui nähdä “vanhoja tuttuja”. Jos Personat tekevät jonkun asian hyvin, niin se on pelaajan sitouttaminen maailmaan ja hahmoihin. Ne todella tuntuvat siltä, että tuntisit pelin hahmot itse ja ikäänkuin olisit mukana siinä porukassa ja maailmassa. Sama pätee Strikersiinkin. Muistutan myös vielä, että tämä ei ole lähelläkään Dynasty Warriorsia, joten sen takia ei kannata jättää hankkimatta. Jos pidit vaikkapa Squaren uudemmista peleistä, niin varmasti tämänkin toimintatyylistä. Perus P5 tai Royal on kuitenkin syytä olla pelattuna. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-maloneblo



Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...