Skip to main content

Kivimies Kaksi

 Moi,

Viime aikojen tapahtumien takia on ollut hieman hankalaa keskittyä videopeleihin, joten tällä viikolla on vuorossa kevyt blogi ja aiheena tuttu peli. Katsotaan, miten Capcomin Famicomille julkaisema Rockman 2 poikkeaa NESin Mega Man 2:sta, vai poikkeaako mitenkään. 



Mega Man 2 tuskin esittelyjä kaipaa, joten mennään suoraan asiaan. Tämän Famicom-verion suurin ja käytännössä ainoa ero on se, että Famicomilla ei ole ollenkaan vaikeusasteen valintaa, vaan peli on sama kuin NESin “difficult”. Tämä oli siinä mielessä mielenkiintoinen kokeilla, sillä vaikka Mega Man 2 on tullut pelattua läpi monen monta kertaa, niin siitä huolimatta jostain syystä ei koskaan vaikealla vaikeusasteella. Keskityn siis alla kertomaan enemmänkin koettuja tunnelmia kuin esittelemään peliä.



Voisin sanoa olevani pätevä Mega Man pelaaja, joskaan nyt en ihan mikään speedrun ekspertti, joten olin luottavainen siihen että myös Rockman hoituu, vaikka onkin vähän hankalampi. Kyllähän se hoitui, mutta jotkin jo opitut jutut meinasivat paikoitellen kampittaa etenemistä. Nyt eteen tuli kohtia, joissa on tottunut esimerkiksi vanhasta muistista että “kaksi laukausta ja sitten hyppy” onkin nyt neljä laukausta, joten paikoitellen tuli hypättyä jo ennenaikaisesti ja otettua osumia, taisi tulla kerran pudottua monttuunkin tämän takia. Useimmiten nämä kohdat tulivat isompien vihollisten kanssa, niinkuin Bubblemanin sammakoiden ja Woodmanin jänisten kanssa. 



Toinen selvä ero oli, että joillain vihollisilla on kikka, jota ne eivät käyttäneet Mega Manissa Normaalilla, jos hoiti homman oikealla tavalla. Esim. päällekkäin ladotuista purkeista muodostuva robotti lennättää osansa pelaajaa kohti joka kerta, toisin kuin aiemmin, jos vaan tähtäsi oikeaan kohtaan. Näiden kanssa tuli kanssa muutama ylimääräinen osua. 



Kolmantena tietysti pomovastustajat. Kaikki kestävät ja tekevät enemmän vahinkoa, mutta kuitenkaan näiden kanssa ei tullut ongelmia. Heikkoudet ovat edelleen sen verran suuri etu, että voitto on varma, kun vain käyttää oikeaa asetta.



Wilyn kenttiin varustauduin täydellä satsilla E-tankkeja ja kahdeksalla lisäelämällä. Paikoitellen jouduin hieman keräämään lisää ase-energioita ja pari helppoa möhläystä hypyissä päätyi piikkeihin, mutta muuten Wily tuntui melko samalta kuin ennenkin. Boss Rushissa oli hyvä olla E-tankki jemmassa kaiken varalta. Muuten Wily-pomot tuntuivat melko samoilta kuin NEsillä, vaikka hieman kestävämpiä taisivat ollakin.



Kyllä se vaikeampi Rockmankin läpi meni että pätkähti, mutta joitain kohtia oli selvästi haastavampi hoitaa tässä versiossa. Kuitenkin, elämiä ja E-tankkeja tarvitsi ihan oikeasti, mitä todennäköisesti NES-version Normalilla ei olisi tarvinnut. Itse peli on edelleen sama, eli 8-bittisten toimintatasoloikkien ehdotonta aatelia.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone



Comments

Anonymous said…
Mitämitä, tässäkö on esimerkki siitä huhutusta "pelit helpotettiin tyhmille länkkäreille" - ilmiöstä?? Mä todella toivon ettei eka Zelda ollu alkujaan yhtään vaikeampi kuin nyt englanniksi on xD
Snou
Malone said…
Tuo helpotus/vaikeutus oli vähän kaksipiippuinen juttu. Joitain tosiaan helpotettiin, kuten tässä tapauksessa, mutta joitain lyhyempiä vaikeutettiin, ilmeisesti siksi, ettei vuokraajakersat päässeet niitä läpi illassa tai parissa. Japanissa kun pelejä ei koskaan ollut vuokralla.

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...