Skip to main content

16 Karaatin Kultaa

 Hei,

Tällä viikolla on vuorossa pitkästä aikaa Sega Mega Driven peli. Katsotaan, millainen on jatko-osa perinteikkäälle pelisarjalle nimeltä Golden Axe. Golden Axe 2 julkaistiin Japanissa Joulukuussa 1991 ja muualla seuraavan vuoden puolella.

Jos pelisarja ei ole tuttu, niin kyseessä on perinteistä sivulle scrollaavaa mätkintää 80-luvun fantasia- ja barbaarielokuvien hengessä. Alussa valitaan kolmesta hahmosta: Ax Battler on perus Arnold -tyyppinen barbaari, Tyris Flare on Amatsooni ja Gillius Thunderhead on Kääpiö. Hahmoilla on pieniä eroja, joista merkittävin on että toiset saavat enemmän “magiaa” jonka voi käyttää koko ruudun kattavaan loitsuhyökkäykseen. Tyris saa eniten ja Gillius vähiten, mutta Gilliuksen aseella on pidempi kantama kuin muilla. Ax Battler on kultainen keskitie. 

Ensimmäisen pelin pahis Death Adder on lyöty, mutta jostain näitä putkahtelee lisää, tällä kertaa nimeltään Dark Guld. Meno ei ole muuttunut merkittävästi, mutta kaikille on tullut hieman sujuvampi taaksepäin hyökkäys ja vihollisen voi heittää eteen tai taaksepäin. Muuten samat kolme nappia ovat käytössä, eli lyönti, hyppy ja loitsu. Pahiksia on tullut jokunen lisää, näistä mieleenpainuvimpina isot Minotaurokset. Muuten kaikki aiemmat rosvot, luurangot, ynnä muut ovat mukana. Myös ratsastettavat lohikäärmeet tekevät paluun. 

Golden Axe 2 tuntuu lähes samalta kuin ensimmäinen osa, mutta kenttiä tuntuu olevan enemmän, mikä on varmasti aikoinaan ollut hyvä juttu, mutta tänä päivänä tulee mieleen, että tämän tyylisissä peleissä enemmän ei ole aina hyvä, sillä kompaktit ja vaihtelevat kentät pitävät homman freesinä ja liian pitkät muuttuvat monotonisiksi. Onneksi tältä kuitenkin vältytään. Pelin vaikeustaso tuntuu ehkä aavistuksen helpommalta kuin Golden Axe 1, joka on varmasti tapa kompensoida pidempää peliä. On tämä silti riittävän haastava, varsinkin aloittelevalle pelaajalle. Sanoisin, että sellainen Mega Driven mittapuulla helpompi kuin suurin osa, mikä on silti kiperämpi kuin suurin osa muista, varsinkin nykyajan peleistä. En tiedä, onko helppouden tunne sitä, kun on pelannut Golden Axea niin paljon, että muistaa kaiken ulkoa, vai oliko tämä tosiaan sellainen että pelin pelaa kuka vain läpi yhdessä illassa.


Ulkoasua on kohennettu jonkin verran, mutta kyllä tämä edelleen näyttää hyvin samalta kuin 1. Suurin ero tulee vihollistyypbloeissä, joita on enemmän ja paikoitellen taustagrafiikoissa. Myös pelin kohokohta, eli Tyriksen maksimiin ladattu loitsuhyökkäys on entistä komeampi ja ihan oikeasti vaikuttava näin vanhassa pelissä. Golden Axen loistava tunnari löytyy, kuten myös pari muutakin hyvää biisiä, mutta ei tämä soundtrack parempi ole kuin ykkösen biisit, mikä olisikin ollut yllätys, sillä siellä on joitain kaikkien aikojen parhaita pelimusiikkeja.  

Golden Axe 2 on hyvä jatko-osa, mutta samalla hyvin turvallinen ja tuntuu paikoitellen vain grafiikapäivitykseltä ykköseen. Silti, klassikkosarjan parhaita osia, joka on pelaamisen arvoinen sarjan tai pelityypin ystäville. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...