Skip to main content

Varjojen Kaupunki

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut taas hieman uudempi peli, mutta tapaus on sen verran erikoinen ja kiinnostava, että ansaitsee ehdottomasti tarkemman tarkastelun. Kyseessä on Bandai Namcon vuonna 2017 julkaisema Kyouei Toshi (tunnetaan myös nimellä City Shrouded in Shadows) PS4:lle. Pelin on kehittänyt studio nimeltä Granzella, jonka tunnetuin peli taitaa olla R-Type Final.

Pelin idea on omalaatuinen: Pelaaja on normaali Japanilaisen suurkaupungin asukas, joka joutuu keskelle Tokusatsuleffojen taisteluja ja pointtina ei ole sankaroida ja taistella jättihirviöitä vastaan, vaan koettaa jotenkin selviytyä sekasorron keskellä kun esimerkiksi Godzilla tai Ultraman mellastaa kaduilla. Peli käyttää hyödykseen Bandain valtavaa lisenssikirjastoa ja mukaan on laitettu kattava kattaus kaijuja ja mechoja seuraavista sarjoista:

- Godzilla

- Ultraman

- Gamera

- Evangelion

- Patlabor

Alussa valitaan hahmo joka mies tai naispuolisesta MC-kunista ja sitten aloitetaan kolmannen persoonan toiminaseikkailua muistuttavilla kontrolleilla pelattava selviytyminen. Tavoitteena on tavata hahmon kumppani läheisessä puistossa ja paeta kaupungista. Peli on jaettu kenttiin, joissa on aina erilainen tilanne ja siivu kaupunkia, jossa pitää päästä paikasta A paikkaan B. Matkan varrella tavataan toisinaan sivuhahmoja ja käydään lyhyitä keskusteluja. Kaupoista löytyy toisinaan parannusesineitä, kuten lounasbokseja ja kentän lopuksi peli kokoaa tapahtumista hauskasti sanomalehden etusivun ja otsikoi tapahtumat pelaajan valintojen mukaan. 

Pelaajan vaihtoehdot ovat rajatut, koska hahmo ei ole 50-metrinen supersankari. Tavoitteena on lähinnä valita fiksu reitti ja ajoittaa staminamittarilla rajattu juoksuspurtti ja kierähdys vaarallisen tilanteen alta. Toisinaan peli laittaa mukaan scriptattuja QTE napinpainalluksia, esimerkiksi sortuvan rakennuksen tai räjähtävän ajoneuvon alta loikkaamiseen. Ensimmäinen tehtäväni päättyi 20 sekunnin kohdalla, kun menin keskelle tietä katsomaan, mitä tapahtuu ja tulin Ultramanin töppösen tallaamaksi. Tallennuspisteitä on kuitenkin paljon ja kentät eivät ole lopulta kovin pitkiä, joten takapakkia ei tule äkkikuolemasta huolimatta kuin pari minuuttia. Kerättäviä esineitä ja lyhyitä sivujuonia löytyy toisinaan kun hieman pitää silmät auki ja vaikkapa vastaa oven takaa kuuluviin huutoihin.

Ulkoasu on aiheeseen kuuluvasti riittävän näyttävä välittämään tunnelman, että todella juoksee jätthirviöiden jalkojen alla kun ympärillä sortuvat rakennukset rymisevät ja kaikkialla on kaaos meneillään. Peli pitää kamerakulmilla huolen, että pelaaja myös näkee kohokohtia kaijujen taisteluista matkansa varrella ja immersio säilyy koko ajan vahvana. Tämä on kuitenkin selvästi pienen budjetin peli, joten mitään mahdottomia on turha odottaa ja mittakaava etenkin kentissä on usein pienempi kuin voisi luulla. Matkaa taitetaan usein melko rajatulla alueella, varmasti myöskin siksi, että scriptatut tapahtumat saadaan aina mukaan. Äänisuunnittelu on hyvää ja kaikki leffoista ja sarjoista tutut ääniefektit tunnistaa välittömästi. 

Kyouei Toshi on hyvin kiinnostava ja omaperäinen peli. Aivan vastaavaa ei tule mieleen ensimmäistäkään kappaletta, mikä jo itsessään tekee tästä lähes ainutlaatuisen. Se on videopeleissä harvinaista. Sääli, ettei Namco saanut julkaistua tätä länsimaissa, sillä kielimuuria on jonkin verran, joskaan ei ratkaisevasti. Peli näyttää minimapilla, minne pitää mennä, mutta keskustelut ja juoni menevät varmasti ohi ilman kohtalaista kielitaitoa. Meikäläinen sai juuri tarpeeksi tolkkua ettei asia vaivannut, koska konteksti ja tilanteet olivat aina sen verran tuttuja, että tiesi, mistä puhutaan. Pieni budjetti ja jankkia on, mutta jo idea ja toteutus tekee tästä pelin, jota suosittelen vahvasti jokaiselle aiheesta edes vähän kiinnostuneelle. Varmasti yksi PS4:n omaperäisimmistä peleistä. Saatan kirjoittaa tästä vielä toisenkin blogauksen, kunhan saan tarinan päätökseen.     


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...