Skip to main content

Varjojen Kaupunki

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut taas hieman uudempi peli, mutta tapaus on sen verran erikoinen ja kiinnostava, että ansaitsee ehdottomasti tarkemman tarkastelun. Kyseessä on Bandai Namcon vuonna 2017 julkaisema Kyouei Toshi (tunnetaan myös nimellä City Shrouded in Shadows) PS4:lle. Pelin on kehittänyt studio nimeltä Granzella, jonka tunnetuin peli taitaa olla R-Type Final.

Pelin idea on omalaatuinen: Pelaaja on normaali Japanilaisen suurkaupungin asukas, joka joutuu keskelle Tokusatsuleffojen taisteluja ja pointtina ei ole sankaroida ja taistella jättihirviöitä vastaan, vaan koettaa jotenkin selviytyä sekasorron keskellä kun esimerkiksi Godzilla tai Ultraman mellastaa kaduilla. Peli käyttää hyödykseen Bandain valtavaa lisenssikirjastoa ja mukaan on laitettu kattava kattaus kaijuja ja mechoja seuraavista sarjoista:

- Godzilla

- Ultraman

- Gamera

- Evangelion

- Patlabor

Alussa valitaan hahmo joka mies tai naispuolisesta MC-kunista ja sitten aloitetaan kolmannen persoonan toiminaseikkailua muistuttavilla kontrolleilla pelattava selviytyminen. Tavoitteena on tavata hahmon kumppani läheisessä puistossa ja paeta kaupungista. Peli on jaettu kenttiin, joissa on aina erilainen tilanne ja siivu kaupunkia, jossa pitää päästä paikasta A paikkaan B. Matkan varrella tavataan toisinaan sivuhahmoja ja käydään lyhyitä keskusteluja. Kaupoista löytyy toisinaan parannusesineitä, kuten lounasbokseja ja kentän lopuksi peli kokoaa tapahtumista hauskasti sanomalehden etusivun ja otsikoi tapahtumat pelaajan valintojen mukaan. 

Pelaajan vaihtoehdot ovat rajatut, koska hahmo ei ole 50-metrinen supersankari. Tavoitteena on lähinnä valita fiksu reitti ja ajoittaa staminamittarilla rajattu juoksuspurtti ja kierähdys vaarallisen tilanteen alta. Toisinaan peli laittaa mukaan scriptattuja QTE napinpainalluksia, esimerkiksi sortuvan rakennuksen tai räjähtävän ajoneuvon alta loikkaamiseen. Ensimmäinen tehtäväni päättyi 20 sekunnin kohdalla, kun menin keskelle tietä katsomaan, mitä tapahtuu ja tulin Ultramanin töppösen tallaamaksi. Tallennuspisteitä on kuitenkin paljon ja kentät eivät ole lopulta kovin pitkiä, joten takapakkia ei tule äkkikuolemasta huolimatta kuin pari minuuttia. Kerättäviä esineitä ja lyhyitä sivujuonia löytyy toisinaan kun hieman pitää silmät auki ja vaikkapa vastaa oven takaa kuuluviin huutoihin.

Ulkoasu on aiheeseen kuuluvasti riittävän näyttävä välittämään tunnelman, että todella juoksee jätthirviöiden jalkojen alla kun ympärillä sortuvat rakennukset rymisevät ja kaikkialla on kaaos meneillään. Peli pitää kamerakulmilla huolen, että pelaaja myös näkee kohokohtia kaijujen taisteluista matkansa varrella ja immersio säilyy koko ajan vahvana. Tämä on kuitenkin selvästi pienen budjetin peli, joten mitään mahdottomia on turha odottaa ja mittakaava etenkin kentissä on usein pienempi kuin voisi luulla. Matkaa taitetaan usein melko rajatulla alueella, varmasti myöskin siksi, että scriptatut tapahtumat saadaan aina mukaan. Äänisuunnittelu on hyvää ja kaikki leffoista ja sarjoista tutut ääniefektit tunnistaa välittömästi. 

Kyouei Toshi on hyvin kiinnostava ja omaperäinen peli. Aivan vastaavaa ei tule mieleen ensimmäistäkään kappaletta, mikä jo itsessään tekee tästä lähes ainutlaatuisen. Se on videopeleissä harvinaista. Sääli, ettei Namco saanut julkaistua tätä länsimaissa, sillä kielimuuria on jonkin verran, joskaan ei ratkaisevasti. Peli näyttää minimapilla, minne pitää mennä, mutta keskustelut ja juoni menevät varmasti ohi ilman kohtalaista kielitaitoa. Meikäläinen sai juuri tarpeeksi tolkkua ettei asia vaivannut, koska konteksti ja tilanteet olivat aina sen verran tuttuja, että tiesi, mistä puhutaan. Pieni budjetti ja jankkia on, mutta jo idea ja toteutus tekee tästä pelin, jota suosittelen vahvasti jokaiselle aiheesta edes vähän kiinnostuneelle. Varmasti yksi PS4:n omaperäisimmistä peleistä. Saatan kirjoittaa tästä vielä toisenkin blogauksen, kunhan saan tarinan päätökseen.     


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...