Skip to main content

Varjojen Kaupunki

 Moi,

Tällä viikolla pelailussa on ollut taas hieman uudempi peli, mutta tapaus on sen verran erikoinen ja kiinnostava, että ansaitsee ehdottomasti tarkemman tarkastelun. Kyseessä on Bandai Namcon vuonna 2017 julkaisema Kyouei Toshi (tunnetaan myös nimellä City Shrouded in Shadows) PS4:lle. Pelin on kehittänyt studio nimeltä Granzella, jonka tunnetuin peli taitaa olla R-Type Final.

Pelin idea on omalaatuinen: Pelaaja on normaali Japanilaisen suurkaupungin asukas, joka joutuu keskelle Tokusatsuleffojen taisteluja ja pointtina ei ole sankaroida ja taistella jättihirviöitä vastaan, vaan koettaa jotenkin selviytyä sekasorron keskellä kun esimerkiksi Godzilla tai Ultraman mellastaa kaduilla. Peli käyttää hyödykseen Bandain valtavaa lisenssikirjastoa ja mukaan on laitettu kattava kattaus kaijuja ja mechoja seuraavista sarjoista:

- Godzilla

- Ultraman

- Gamera

- Evangelion

- Patlabor

Alussa valitaan hahmo joka mies tai naispuolisesta MC-kunista ja sitten aloitetaan kolmannen persoonan toiminaseikkailua muistuttavilla kontrolleilla pelattava selviytyminen. Tavoitteena on tavata hahmon kumppani läheisessä puistossa ja paeta kaupungista. Peli on jaettu kenttiin, joissa on aina erilainen tilanne ja siivu kaupunkia, jossa pitää päästä paikasta A paikkaan B. Matkan varrella tavataan toisinaan sivuhahmoja ja käydään lyhyitä keskusteluja. Kaupoista löytyy toisinaan parannusesineitä, kuten lounasbokseja ja kentän lopuksi peli kokoaa tapahtumista hauskasti sanomalehden etusivun ja otsikoi tapahtumat pelaajan valintojen mukaan. 

Pelaajan vaihtoehdot ovat rajatut, koska hahmo ei ole 50-metrinen supersankari. Tavoitteena on lähinnä valita fiksu reitti ja ajoittaa staminamittarilla rajattu juoksuspurtti ja kierähdys vaarallisen tilanteen alta. Toisinaan peli laittaa mukaan scriptattuja QTE napinpainalluksia, esimerkiksi sortuvan rakennuksen tai räjähtävän ajoneuvon alta loikkaamiseen. Ensimmäinen tehtäväni päättyi 20 sekunnin kohdalla, kun menin keskelle tietä katsomaan, mitä tapahtuu ja tulin Ultramanin töppösen tallaamaksi. Tallennuspisteitä on kuitenkin paljon ja kentät eivät ole lopulta kovin pitkiä, joten takapakkia ei tule äkkikuolemasta huolimatta kuin pari minuuttia. Kerättäviä esineitä ja lyhyitä sivujuonia löytyy toisinaan kun hieman pitää silmät auki ja vaikkapa vastaa oven takaa kuuluviin huutoihin.

Ulkoasu on aiheeseen kuuluvasti riittävän näyttävä välittämään tunnelman, että todella juoksee jätthirviöiden jalkojen alla kun ympärillä sortuvat rakennukset rymisevät ja kaikkialla on kaaos meneillään. Peli pitää kamerakulmilla huolen, että pelaaja myös näkee kohokohtia kaijujen taisteluista matkansa varrella ja immersio säilyy koko ajan vahvana. Tämä on kuitenkin selvästi pienen budjetin peli, joten mitään mahdottomia on turha odottaa ja mittakaava etenkin kentissä on usein pienempi kuin voisi luulla. Matkaa taitetaan usein melko rajatulla alueella, varmasti myöskin siksi, että scriptatut tapahtumat saadaan aina mukaan. Äänisuunnittelu on hyvää ja kaikki leffoista ja sarjoista tutut ääniefektit tunnistaa välittömästi. 

Kyouei Toshi on hyvin kiinnostava ja omaperäinen peli. Aivan vastaavaa ei tule mieleen ensimmäistäkään kappaletta, mikä jo itsessään tekee tästä lähes ainutlaatuisen. Se on videopeleissä harvinaista. Sääli, ettei Namco saanut julkaistua tätä länsimaissa, sillä kielimuuria on jonkin verran, joskaan ei ratkaisevasti. Peli näyttää minimapilla, minne pitää mennä, mutta keskustelut ja juoni menevät varmasti ohi ilman kohtalaista kielitaitoa. Meikäläinen sai juuri tarpeeksi tolkkua ettei asia vaivannut, koska konteksti ja tilanteet olivat aina sen verran tuttuja, että tiesi, mistä puhutaan. Pieni budjetti ja jankkia on, mutta jo idea ja toteutus tekee tästä pelin, jota suosittelen vahvasti jokaiselle aiheesta edes vähän kiinnostuneelle. Varmasti yksi PS4:n omaperäisimmistä peleistä. Saatan kirjoittaa tästä vielä toisenkin blogauksen, kunhan saan tarinan päätökseen.     


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...