Skip to main content

Keski-ikäiset Mutanttikilpikonnat

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa aivan tuore peli, mutta aihe on tuttuun tapaan nostalginen. Tällä viikolla nimittäin julkaistiin uusi TMNT-peli, nimeltään Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge. Pelin on kehittänyt Kanadalainen Tribute Games ja julkaissut Dotemu. 


Tämä on ilmiselvä hengenheimolainen Konamin vanhoille Turtle-mätkinnöille ja etenkin SNESin Turtles in Timelle, joten moni minun ikäiseni ja etenkin muutaman vuoden nuorempi varmasti innostuu aiheesta. Tavoiteena on ollut selkeästi tehdä moderni vastine Konamin peleille, joka säilyttää idean, mutta hyödyntää nykyajan kommervenkkejä. Itselleni tutumpia ovat NESin Turtlesit, joista pidän ykköstä parhaana yksinpelinä, mutta arcademätkinnät ovat ihan hauskoja moninpelinä. Olen pelannut pelin tarinamoden kerran läpi, suurimmaksi osaksi kaverin kanssa nettipelinä, joten kovin syvällistä analyyysiä en osaa vielä tehdä, mutta se tuskin lienee tässä tapauksessa tarpeen. 

Pelattavia hahmoja on alussa kuusi, eli kaikki kilpikonnat, April ja Splinter. Ainakin yksi hahmo avautuu tarinan läpipeluun jälkeen. Kaikilla on tarinamodessa simppeli “kehitysmekaniikka” joka antaa pisteistä muutaman lisäpätkän elämäpalkkiin ja lisää erikoisliikeen mittaria. Meno etenee tarinamodessa simppelillä kartalla, joka on lähinnä kenttävälikko Mario 3:n tapaan, Eikä niinkään osa itse peliä. Arcade mode löytyy myös, jossa karttaa ei ole.

Kaikilla on omat, hahmoon sopivat animaationsa

Ensimmäisenä huomion herättää ulkoasu, joka on loistava. Hahmot ovat miellyttävällä tavalla 2D ja animaatiot ovat mainiot. Jokaiselle hahmolle on tehty vino pino omia, hahmon persoonallisuutta esille tuovia animaatioita ja muutenkin kaikki, mukaanlukien taustat ovat erittäin miellyttävän näköisiä. Väripaletti on valittu huolella ja on myös mukavan retro. Musiikki on mainiota ja pitkästä aikaa mukana on useampi renkutus, joka jää mieleen.


Pelattavuus on vauhdikasta ja useammasta napista huolimatta simppeliä. Iskusarjoja löytyy, kuten myös hyppypotkut, ladattavat iskut ja pari erilaista erikoisliikettä. Liikkeitä on tarpeeksi, muttei liikaa ja kaikille tuntuu olevan sopiva tilanne. Ennen kaikkea osumat tuntuvat hyvältä ja todella vauhdikasta. Kahdella pelaajalla homma pysyi vielä hanskassa, mutta helppo kuvitella, että neljällä, puhumattakaan kuudesta homma menee totaaliseksi kaaokseksi, mikä ei ole välttämättä huono juttu. Kenttiä on paljon ja niissä on ihan mukavasti vaihtelua, joskin autoscrollaavaa “ajelua” kaytetään ehkä kerran tai kaksi liikaa. Myös pituus pysyy sopivana ja juuri kun kenttä voisi alkaa tuntua pitkältä, alkaa pomotaistelu. Tämä on merkittävin ja paras uudistus verrattuna Konamin Turtleseihin, joissa oli kaikissa liian pitkät kentät. Pomoja on roppakaupalla ja suurin osa on riittävän erilaisia toisiinsa nähden, mikä lisää vaihtelua. Kaiken kaikkiaan tärkein ominaisuus on saavutettu, eli kaikki tuntuu hauskalta. 

Vaikeustaso on ainakin kahdella helpoimmalla helpohko, ainakin toimintapeleihin tottuneelle. Tämä ei ole myöskään huono juttu sillä tämä pelityyppi on tunnetusti aika hankala eikä kovin aloittelijaystävällinen. Turtlesin tapauksessa sisäänheitto tapahtuu helposti. Toinen lajityypin peli, jota pidän korkeassa arvossa, Streets of Rage 4 on paljon vaativampi ja selvästi tehty hieman erityyppiselle pelaajalle. Isot pojat tosin sanovat, että vaikein vaikeustaso on jopa liian vaikea, joten ehkäpä pieni tasapainotus patchilla tai yksi vaikeustaso väliin voisi olla paikallaan.  

Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge on erinomainen arcademätkintä, joka siirtää 90-luvun SNES-pelin nykyaikaan niin hyvin kuin uskaltaa parhaimmmillaan odottaa ja lopputuloksena on vähintään paras Turtles-mätkintä. Makuasia on, että pärjääkö tämä SOR4:lle tai River City Girlsille. Turtles on hieman rennompi ja kasuaalimpi tyyliltään, joten aika näyttää, onko se myös hieman pinnallisempi mekaniikoiltaan kuin esim. SOR4. Joka tapauksessa tässä on yksi lisää viime vuosien harvalukuiseen, mutta sitäkin korkeampitasoiseen joukkoon beat ‘em upeja, jotka ottavat esikuviensa parhaat puolet ja siirtävät ne nykyaikaan, lopputuloksena sarjojensa paras peli. Katsotaan, kuinka kesälle luvattu River City Girls 2 onnistuu laittamaan kampoihin kilpikonnille. Odotukset ovat korkealla.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...