Skip to main content

Keski-ikäiset Mutanttikilpikonnat

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa aivan tuore peli, mutta aihe on tuttuun tapaan nostalginen. Tällä viikolla nimittäin julkaistiin uusi TMNT-peli, nimeltään Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge. Pelin on kehittänyt Kanadalainen Tribute Games ja julkaissut Dotemu. 


Tämä on ilmiselvä hengenheimolainen Konamin vanhoille Turtle-mätkinnöille ja etenkin SNESin Turtles in Timelle, joten moni minun ikäiseni ja etenkin muutaman vuoden nuorempi varmasti innostuu aiheesta. Tavoiteena on ollut selkeästi tehdä moderni vastine Konamin peleille, joka säilyttää idean, mutta hyödyntää nykyajan kommervenkkejä. Itselleni tutumpia ovat NESin Turtlesit, joista pidän ykköstä parhaana yksinpelinä, mutta arcademätkinnät ovat ihan hauskoja moninpelinä. Olen pelannut pelin tarinamoden kerran läpi, suurimmaksi osaksi kaverin kanssa nettipelinä, joten kovin syvällistä analyyysiä en osaa vielä tehdä, mutta se tuskin lienee tässä tapauksessa tarpeen. 

Pelattavia hahmoja on alussa kuusi, eli kaikki kilpikonnat, April ja Splinter. Ainakin yksi hahmo avautuu tarinan läpipeluun jälkeen. Kaikilla on tarinamodessa simppeli “kehitysmekaniikka” joka antaa pisteistä muutaman lisäpätkän elämäpalkkiin ja lisää erikoisliikeen mittaria. Meno etenee tarinamodessa simppelillä kartalla, joka on lähinnä kenttävälikko Mario 3:n tapaan, Eikä niinkään osa itse peliä. Arcade mode löytyy myös, jossa karttaa ei ole.

Kaikilla on omat, hahmoon sopivat animaationsa

Ensimmäisenä huomion herättää ulkoasu, joka on loistava. Hahmot ovat miellyttävällä tavalla 2D ja animaatiot ovat mainiot. Jokaiselle hahmolle on tehty vino pino omia, hahmon persoonallisuutta esille tuovia animaatioita ja muutenkin kaikki, mukaanlukien taustat ovat erittäin miellyttävän näköisiä. Väripaletti on valittu huolella ja on myös mukavan retro. Musiikki on mainiota ja pitkästä aikaa mukana on useampi renkutus, joka jää mieleen.


Pelattavuus on vauhdikasta ja useammasta napista huolimatta simppeliä. Iskusarjoja löytyy, kuten myös hyppypotkut, ladattavat iskut ja pari erilaista erikoisliikettä. Liikkeitä on tarpeeksi, muttei liikaa ja kaikille tuntuu olevan sopiva tilanne. Ennen kaikkea osumat tuntuvat hyvältä ja todella vauhdikasta. Kahdella pelaajalla homma pysyi vielä hanskassa, mutta helppo kuvitella, että neljällä, puhumattakaan kuudesta homma menee totaaliseksi kaaokseksi, mikä ei ole välttämättä huono juttu. Kenttiä on paljon ja niissä on ihan mukavasti vaihtelua, joskin autoscrollaavaa “ajelua” kaytetään ehkä kerran tai kaksi liikaa. Myös pituus pysyy sopivana ja juuri kun kenttä voisi alkaa tuntua pitkältä, alkaa pomotaistelu. Tämä on merkittävin ja paras uudistus verrattuna Konamin Turtleseihin, joissa oli kaikissa liian pitkät kentät. Pomoja on roppakaupalla ja suurin osa on riittävän erilaisia toisiinsa nähden, mikä lisää vaihtelua. Kaiken kaikkiaan tärkein ominaisuus on saavutettu, eli kaikki tuntuu hauskalta. 

Vaikeustaso on ainakin kahdella helpoimmalla helpohko, ainakin toimintapeleihin tottuneelle. Tämä ei ole myöskään huono juttu sillä tämä pelityyppi on tunnetusti aika hankala eikä kovin aloittelijaystävällinen. Turtlesin tapauksessa sisäänheitto tapahtuu helposti. Toinen lajityypin peli, jota pidän korkeassa arvossa, Streets of Rage 4 on paljon vaativampi ja selvästi tehty hieman erityyppiselle pelaajalle. Isot pojat tosin sanovat, että vaikein vaikeustaso on jopa liian vaikea, joten ehkäpä pieni tasapainotus patchilla tai yksi vaikeustaso väliin voisi olla paikallaan.  

Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge on erinomainen arcademätkintä, joka siirtää 90-luvun SNES-pelin nykyaikaan niin hyvin kuin uskaltaa parhaimmmillaan odottaa ja lopputuloksena on vähintään paras Turtles-mätkintä. Makuasia on, että pärjääkö tämä SOR4:lle tai River City Girlsille. Turtles on hieman rennompi ja kasuaalimpi tyyliltään, joten aika näyttää, onko se myös hieman pinnallisempi mekaniikoiltaan kuin esim. SOR4. Joka tapauksessa tässä on yksi lisää viime vuosien harvalukuiseen, mutta sitäkin korkeampitasoiseen joukkoon beat ‘em upeja, jotka ottavat esikuviensa parhaat puolet ja siirtävät ne nykyaikaan, lopputuloksena sarjojensa paras peli. Katsotaan, kuinka kesälle luvattu River City Girls 2 onnistuu laittamaan kampoihin kilpikonnille. Odotukset ovat korkealla.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv