Skip to main content

Keski-ikäiset Mutanttikilpikonnat

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa aivan tuore peli, mutta aihe on tuttuun tapaan nostalginen. Tällä viikolla nimittäin julkaistiin uusi TMNT-peli, nimeltään Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge. Pelin on kehittänyt Kanadalainen Tribute Games ja julkaissut Dotemu. 


Tämä on ilmiselvä hengenheimolainen Konamin vanhoille Turtle-mätkinnöille ja etenkin SNESin Turtles in Timelle, joten moni minun ikäiseni ja etenkin muutaman vuoden nuorempi varmasti innostuu aiheesta. Tavoiteena on ollut selkeästi tehdä moderni vastine Konamin peleille, joka säilyttää idean, mutta hyödyntää nykyajan kommervenkkejä. Itselleni tutumpia ovat NESin Turtlesit, joista pidän ykköstä parhaana yksinpelinä, mutta arcademätkinnät ovat ihan hauskoja moninpelinä. Olen pelannut pelin tarinamoden kerran läpi, suurimmaksi osaksi kaverin kanssa nettipelinä, joten kovin syvällistä analyyysiä en osaa vielä tehdä, mutta se tuskin lienee tässä tapauksessa tarpeen. 

Pelattavia hahmoja on alussa kuusi, eli kaikki kilpikonnat, April ja Splinter. Ainakin yksi hahmo avautuu tarinan läpipeluun jälkeen. Kaikilla on tarinamodessa simppeli “kehitysmekaniikka” joka antaa pisteistä muutaman lisäpätkän elämäpalkkiin ja lisää erikoisliikeen mittaria. Meno etenee tarinamodessa simppelillä kartalla, joka on lähinnä kenttävälikko Mario 3:n tapaan, Eikä niinkään osa itse peliä. Arcade mode löytyy myös, jossa karttaa ei ole.

Kaikilla on omat, hahmoon sopivat animaationsa

Ensimmäisenä huomion herättää ulkoasu, joka on loistava. Hahmot ovat miellyttävällä tavalla 2D ja animaatiot ovat mainiot. Jokaiselle hahmolle on tehty vino pino omia, hahmon persoonallisuutta esille tuovia animaatioita ja muutenkin kaikki, mukaanlukien taustat ovat erittäin miellyttävän näköisiä. Väripaletti on valittu huolella ja on myös mukavan retro. Musiikki on mainiota ja pitkästä aikaa mukana on useampi renkutus, joka jää mieleen.


Pelattavuus on vauhdikasta ja useammasta napista huolimatta simppeliä. Iskusarjoja löytyy, kuten myös hyppypotkut, ladattavat iskut ja pari erilaista erikoisliikettä. Liikkeitä on tarpeeksi, muttei liikaa ja kaikille tuntuu olevan sopiva tilanne. Ennen kaikkea osumat tuntuvat hyvältä ja todella vauhdikasta. Kahdella pelaajalla homma pysyi vielä hanskassa, mutta helppo kuvitella, että neljällä, puhumattakaan kuudesta homma menee totaaliseksi kaaokseksi, mikä ei ole välttämättä huono juttu. Kenttiä on paljon ja niissä on ihan mukavasti vaihtelua, joskin autoscrollaavaa “ajelua” kaytetään ehkä kerran tai kaksi liikaa. Myös pituus pysyy sopivana ja juuri kun kenttä voisi alkaa tuntua pitkältä, alkaa pomotaistelu. Tämä on merkittävin ja paras uudistus verrattuna Konamin Turtleseihin, joissa oli kaikissa liian pitkät kentät. Pomoja on roppakaupalla ja suurin osa on riittävän erilaisia toisiinsa nähden, mikä lisää vaihtelua. Kaiken kaikkiaan tärkein ominaisuus on saavutettu, eli kaikki tuntuu hauskalta. 

Vaikeustaso on ainakin kahdella helpoimmalla helpohko, ainakin toimintapeleihin tottuneelle. Tämä ei ole myöskään huono juttu sillä tämä pelityyppi on tunnetusti aika hankala eikä kovin aloittelijaystävällinen. Turtlesin tapauksessa sisäänheitto tapahtuu helposti. Toinen lajityypin peli, jota pidän korkeassa arvossa, Streets of Rage 4 on paljon vaativampi ja selvästi tehty hieman erityyppiselle pelaajalle. Isot pojat tosin sanovat, että vaikein vaikeustaso on jopa liian vaikea, joten ehkäpä pieni tasapainotus patchilla tai yksi vaikeustaso väliin voisi olla paikallaan.  

Teenage Mutant Ninja Turtles: Shredder's Revenge on erinomainen arcademätkintä, joka siirtää 90-luvun SNES-pelin nykyaikaan niin hyvin kuin uskaltaa parhaimmmillaan odottaa ja lopputuloksena on vähintään paras Turtles-mätkintä. Makuasia on, että pärjääkö tämä SOR4:lle tai River City Girlsille. Turtles on hieman rennompi ja kasuaalimpi tyyliltään, joten aika näyttää, onko se myös hieman pinnallisempi mekaniikoiltaan kuin esim. SOR4. Joka tapauksessa tässä on yksi lisää viime vuosien harvalukuiseen, mutta sitäkin korkeampitasoiseen joukkoon beat ‘em upeja, jotka ottavat esikuviensa parhaat puolet ja siirtävät ne nykyaikaan, lopputuloksena sarjojensa paras peli. Katsotaan, kuinka kesälle luvattu River City Girls 2 onnistuu laittamaan kampoihin kilpikonnille. Odotukset ovat korkealla.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...