Moi,
Tällä viikolla on luvassa taas tuttua Famicomia. Vuorossa on Namcon kolikkopelikäännös Tower of Druaga vuodelta 1985.
Tower of Druaga on sisaruspeli aiemmin blogissa esiintyneelle, varsin mainiolle mutta tuntemattomalle Quest of Kille. Molemmissa on sama tapahtumapaikka, Druagan torni ja samoja hahmoja esiintyy muutenkin. Tällä kertaa peli ei ole tasoloikka, vaan Gauntletin ja Pac-Manin yhdistelmältä tuntuva luolastoseikkailu. Ritari Gilgamesh lähtee pelastamaan valtakuntaa valloittamalla demoni Druagan tornin, joten asetelma ei omaperäisyydellä loista. Pelin kehityksestä vastannut Masanobu Endo kuulemma sai idean peliin Amerikan matkalta tuomastaan, silloin uopuudesta Dungeons & Dragons -pelistä.
Meininki on todella simppeli: Etsi avain ja ehdi ovelle aikarajan puitteissa. Ovi johtaa tornin seuraavaan kerrokseen, joita on 60. Nappi sohaisee miekalla, tai pikemminkin taittaa miekan tanaan hahmon eteen, jolloin ritari voi “ajaa” vihollisten päälle, niin kuin Pac-Manissa. Minulla kesti noin vartti älytä, että nappia tosiaan täytyy pitää pohjassa, eikä painaa, vaikka animaatiossa näkyykin hidas miekan heilautus. En saanut aluksi hoideltua edes ensimmäisen tason limoja, joten päättelin, että jotain täytyy olla vialla ja luin manuskan. Manuska on muutenkin syytä lukea, sillä pelissä on myös kirstuja, joista saaduilla esineillä voi tehdä juttuja, mutta missään muualla kuin ohjeissa ei mainita mitä. Esimerkiksi hakulla voi taistelun lisäksi hajottaa seiniä, mikä on erittäin hyödyllistä ja ehkä jopa pakollista. Esineitä on pilvin pimein, eivätkä kaikki ole edes hyödyllisiä, joten lunttilappu on tarpeen.
Vaikka peli on äärimmäisen simppeli ja suhteellise hidastempoinen, vaikeustasoa löytyy. Torni on satunnaisesti generoitu, joten sokkelo on joka kerta erilainen. Tämä meinaa sitä, että erittäin tiukan aikarajan vuoksi virheellisesti valittu reitti johtaa yleensä ajan loppumiseen. Yhdelle pienelle optimireitistä poikkeamille, esimerkiksi läheisen kirstun hakuun voi olla aikaa, mihinkään muuhun mokailuun ei. Luonnollisesti myös yksi osuma vie nirrin, joten jokainen kerros on selvitettävä lähes virheettömästi. Onneksi pelistä löytyy rajaton Continue. Meno on todella verkkaista ja kryptistä, mikä tekee etenemisestä paikoin enemmän työltä kun peliltä tuntuvan kokemuksen. Lähes joka taso pitää hoitaa yrityksen ja erehdyksen kautta, eikä mitään neuvota tai indikoida selvästi. Hahmon tuskaisen hidas liike on ehkä suurin peli-iloa syövä tekijä.
Ulkoasu ei silmiä hivele, mikä on ymmärrettävää pelille joka on 50 satunnaisgeneroitua tasoa vuonna 1985 Famicomilla. Grafiikat ja äänet ajavat asinasa, mutta eivät juuri muuta. Ei siis ihme, että muuhun ulkoasuun, kuten paketin hahmosuunnitteluun on selvästi käytetty aikaa, jollain tämä täytyy myydä.
-itemselectdisplay.png)
Tower of Druaga oli aikoinaan Japanissa suuri arvostelu ja myyntimenestys. Peli on myös ilmeisesti jossain määrin kulttimaineessa, sillä 2008 ilmestyi Tower of Druaga animesarja, mikä ei lakkaa hämmästyttämästä vieläkään. Modernille länkkäripelaajalle ilman nostalgiaa Torni on tuskaisen hidas ja vaivalloinen pelikokemus. Sääli, sillä sisarpeli, Quest of Ki on erinomainen ja omaperäinen tasoloikka.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian sasiaan!
-Jarmo
Comments