Skip to main content

Matka Manan Majoille

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa taas vaihteeksi vähän uudempaa peliä. Aiuhe on tosin vanha tuttu, eli luvassa on Samurointia feodaaliajan Japanissa. Game Passissa oli tarjolla tuore tapaus, nimeltä Trek To Yomi. Pelin on kehittänyt studio nimeltä Flying Wild Hog ja julkaissut Devolver Digital viime kuun alussa. Kumpikaan ei sano mitään, mutta lienevät Puolalaisia. 

Homman nimi on, että nuori samurai Hiroki joutuu kesken miekkailutreenien keskelle taistelua, kun joku paikallinen rosvopäällikkö hyökkää kylään. Samalla hänen senseinsä pääsee hengestään ja mukana manttelinperinnässä tulee mukana vielä lapsuudenystävä ja sensein tytär vaimoksi. Vuosia myöhemmin sama rosvopäällikkö palaa ja polttaa koko kylän, surmaa suurimman osan kyläläisistä, sekä myös itse päähenkilön. Peli jatkuu siitä eteenpäin nimensä mukaan tuonpuoleisesta, josta pitää palata kostamaan rosvoille. Mukana on siis myös reipas ripaus Shinto-mytologiaa. 

Meininki on niinsanottu “2.5D” peli, jossa on ennalta määrätty kuvakulma ja vaikka peli on tehty Unrealilla ja 3D:nä, niin taistelu tapahtuu aina kameran ollessa sivusuunnassa. Kontrollit ovat simppelit. Kevyt ja raskas isku, pari sarjaa näihin, torjusta, jonka ajoittamalla oikein saa horjutettua vastustajaa ja kierähdys. Osumapisteitä on, sekä staminamittari. Matkan varrelta löytyy myös muutama kakosase, kuten heittoveitsiä, jousi ja musketti. Taistelu on melko yksinkertaista ja perustuu käytännössä siihen, että valitaan oikea hetki torjua ja sopivasti joko nopea tai hidas hyökkäys vastustajan mukaan. Parissa kohtaa on todella simppeli puzzle, jossa joko laitetaan kanjeja järjestykseen tai vedetään vivusta. 

Pelin ehdottomasti paras anti on ulkonäössä. Koko peli on mustavalkoinen ja mukana on tarkoituksellinen “filmirakeisuus” joka kuvastaa vanhoja samuraielokuvia. Jos on nähnyt Kurosawaa ja Mifunea, niin tietää heti, mitä tässä tavoitellaan. Pakko sanoa, että maisemat ovat toisinaan todella komeaa katseltavaa ja jopa yllättävän esikuvansa näköistä. Musiikki on samaa henkeä huiluineen ja muine perinnesoittimineen. Tunnelma on hyvin ankea ja painostava. Taustahäly on yleensä vain taistelua ja maanviljelijöiden vaikerointia. Kenelläkään ei ole kivaa ja kaikki on tuskaa. Samalla mieleen tulee, että hahmot ja etenkin hahmojen animaatio ei ole samalla tasolla, vaan pikemminkin lähellä PS2-ajan peliä. Tässä näkyy se, että kyseessä on pienen budjetin peli. 

Toinenkin jupinan aihe löytyy. Peli ei ole pitkä, vaan sen pelaa noin yhdessä illassa, mutta jo tässä ajassa ehtii vähän uupua jatkuvaan ja hyvin monotoniseen taisteluun. Vihulaisia lahdataan sadoittain ja vaikka mukana on muutama erilainen tyyppi, niin ratkaisu ja tyyli on aina sama. Erona on lähinnä että haarniskaukko ja kalsariukko eroavat hieman toisistaan, kuten myös keihäsukko. Kaikille on kuitenkin yhteistä, että ne voitetaan tyylillä “ajoitettu torjunta tai väistö, iskusarja, toista tuhat kertaa”. Tarina on osastoa “ok, mutta ei kummoinen”. 

Trek To Yomi on ihan menettelevä yhden illan peli, jonka maisemat näyttävät erittäin hienoilta. Marmi, että tarina ja itse pelattavuus ei yllä lähellekään samalle tasolle. Pelin tunnelma on myös todella melankolinen ja ankea, joten sekin tekee kokemuksesta raskaamman kun ehkä haluaisi. Hyvä tämmöisenä Game Pass pelinä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...