Skip to main content

Matka Manan Majoille

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa taas vaihteeksi vähän uudempaa peliä. Aiuhe on tosin vanha tuttu, eli luvassa on Samurointia feodaaliajan Japanissa. Game Passissa oli tarjolla tuore tapaus, nimeltä Trek To Yomi. Pelin on kehittänyt studio nimeltä Flying Wild Hog ja julkaissut Devolver Digital viime kuun alussa. Kumpikaan ei sano mitään, mutta lienevät Puolalaisia. 

Homman nimi on, että nuori samurai Hiroki joutuu kesken miekkailutreenien keskelle taistelua, kun joku paikallinen rosvopäällikkö hyökkää kylään. Samalla hänen senseinsä pääsee hengestään ja mukana manttelinperinnässä tulee mukana vielä lapsuudenystävä ja sensein tytär vaimoksi. Vuosia myöhemmin sama rosvopäällikkö palaa ja polttaa koko kylän, surmaa suurimman osan kyläläisistä, sekä myös itse päähenkilön. Peli jatkuu siitä eteenpäin nimensä mukaan tuonpuoleisesta, josta pitää palata kostamaan rosvoille. Mukana on siis myös reipas ripaus Shinto-mytologiaa. 

Meininki on niinsanottu “2.5D” peli, jossa on ennalta määrätty kuvakulma ja vaikka peli on tehty Unrealilla ja 3D:nä, niin taistelu tapahtuu aina kameran ollessa sivusuunnassa. Kontrollit ovat simppelit. Kevyt ja raskas isku, pari sarjaa näihin, torjusta, jonka ajoittamalla oikein saa horjutettua vastustajaa ja kierähdys. Osumapisteitä on, sekä staminamittari. Matkan varrelta löytyy myös muutama kakosase, kuten heittoveitsiä, jousi ja musketti. Taistelu on melko yksinkertaista ja perustuu käytännössä siihen, että valitaan oikea hetki torjua ja sopivasti joko nopea tai hidas hyökkäys vastustajan mukaan. Parissa kohtaa on todella simppeli puzzle, jossa joko laitetaan kanjeja järjestykseen tai vedetään vivusta. 

Pelin ehdottomasti paras anti on ulkonäössä. Koko peli on mustavalkoinen ja mukana on tarkoituksellinen “filmirakeisuus” joka kuvastaa vanhoja samuraielokuvia. Jos on nähnyt Kurosawaa ja Mifunea, niin tietää heti, mitä tässä tavoitellaan. Pakko sanoa, että maisemat ovat toisinaan todella komeaa katseltavaa ja jopa yllättävän esikuvansa näköistä. Musiikki on samaa henkeä huiluineen ja muine perinnesoittimineen. Tunnelma on hyvin ankea ja painostava. Taustahäly on yleensä vain taistelua ja maanviljelijöiden vaikerointia. Kenelläkään ei ole kivaa ja kaikki on tuskaa. Samalla mieleen tulee, että hahmot ja etenkin hahmojen animaatio ei ole samalla tasolla, vaan pikemminkin lähellä PS2-ajan peliä. Tässä näkyy se, että kyseessä on pienen budjetin peli. 

Toinenkin jupinan aihe löytyy. Peli ei ole pitkä, vaan sen pelaa noin yhdessä illassa, mutta jo tässä ajassa ehtii vähän uupua jatkuvaan ja hyvin monotoniseen taisteluun. Vihulaisia lahdataan sadoittain ja vaikka mukana on muutama erilainen tyyppi, niin ratkaisu ja tyyli on aina sama. Erona on lähinnä että haarniskaukko ja kalsariukko eroavat hieman toisistaan, kuten myös keihäsukko. Kaikille on kuitenkin yhteistä, että ne voitetaan tyylillä “ajoitettu torjunta tai väistö, iskusarja, toista tuhat kertaa”. Tarina on osastoa “ok, mutta ei kummoinen”. 

Trek To Yomi on ihan menettelevä yhden illan peli, jonka maisemat näyttävät erittäin hienoilta. Marmi, että tarina ja itse pelattavuus ei yllä lähellekään samalle tasolle. Pelin tunnelma on myös todella melankolinen ja ankea, joten sekin tekee kokemuksesta raskaamman kun ehkä haluaisi. Hyvä tämmöisenä Game Pass pelinä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...