Skip to main content

Museokäynnillä

 Moi,

Tämän viikon kesäisessä blogissa otetaan rennosti ja pelaillaan kevyttä ja nopeaa ajanvietettä. Katsotaan, miltä vaikutti Namcon julkaisema Pac-Man Museum + joka löytyi Game Passin valikoimasta.

Pac-Man ei esittelyjä kaipaa, joten siltä osin homma on varmasti kaikille selvä. Tämä Museum + on tuore kokoelma klassisia sekä vähemmän tunnettuja Pac-Pelejä käärittynä yhteen moderniin pakettiin. Pelejä löytyy kuulemma 14 kappaletta: 

- Pac-Man (1980)

- Super Pac-Man (1982)

- Pac & Pal (1983)

- Pac-Land (1984)

- Pac-Mania (1987)

- Pac-Attack (SNES Version; 1993)

- Pac-In-Time (SFC Version; 1995)

- Pac-Man Arrangement (Arcade version as seen in Namco Classic Collection Vol. 2, labelled as Arcade Ver.; 1996)

- Pac-Man Arrangement (PSP version as seen on Namco Museum Battle Collection, labelled as CS Ver.; 2005)

- Pac-Man Championship Edition (2007)

- Pac-Motos (originally included in Namco Museum Remix; 2007)

- Pac 'n Roll Remix (originally included in Namco Museum Remix; 2007)

- Pac-Man Battle Royale (2011)

- Pac-Man 256 (console version; 2016)

Kaikki pelit eivät ole heti tarjolla, vaan tässä kokoelmassa on ideana virtuaalipelihalli, jossa on aluksi tarjolla puolen tusinan Pac-Manin valikoima ja näitä pelejä pelaamalla ja haasteita suorittamalla avautuu saataville uusia pelejä. Pelaamalla ansaitsee myös kolikoita, joilla tietysti pelataan pelejä sekä ostetaan omaan halliin koristeita sekä kalustoa. Joku voisi toivoa, että kaikki olisi heti tarjolla, mutta ainakin minulle tämä idea on mukava tapa tuoda peleihin tavoitteellisuutta pelkkien pisteiden lisäksi. Esimerkiksi tietty määrä syötyjä aaveita tai voimapalleroita, tai kohtuullinen pistetavoite tuovat motivaatiota kokeilla ja pelata useita eri pelejä.  

Samalla kun pelejä alkaa avautua, muistuu mieleen kuinka huima määrä erilaisia variaatioita Pac-Manin peruskaavasta on saatu aikaiseksi. Jotkut, kuten Ms. Pac-Man on vain pieni muunnos alkuperäisestä, mutta pian törmää todella erikoisiin ja jopa esoteerisiin versioihin. Tämä on ainakin minulle, joka on enemmänkin tutustumismatkalla kun maailmanennätystä just siinä yhdessä pelissä tavoittelevalle ehdottomasti tämän kokoelman mielenkiintoisin asia. Pac-Man taipuu kaikkeen, tasoloikasta vs tyyliseen moninpeliin. 

Muistot palautuvat ajan tasalle myös pelattavuuden osalta. Sitä helposti unohtaa, kuinka vaikeita vanhat kolikkopelit oikeasti olivat. Simppelin oloinen ja harmiton ensimmäinen Pac-Man on todellisuudessa haastava peli jo ensimmäisestä kentästä lähtien ja viimeistään kolmannessa katsellaan jo ensimmäistä Game Overia. Sama pätee useimpiin 80-luvun alkupään peleihin, mutta uudemmissa ja erikoisimmissa muunnelmissa nirri säilyy monesti pidempään.  

Emulaation taso vaikuttaa hyvältä ja tarkalta, joten sen suhteen ei ole jupinaa. Parissa pelissä olin havaitsevinani pientä viivettä ohjaimessa, mutta se saattaa mennä myös Xboxin vähemmän kuin optimaalisen ristiohjaimen piikkiin.

Pac-Man Museum +  on hauskaa ajanvietettä pienissä pätkissä ja pelihallin haasteet tuovat motivaatiota ja tavoitteellisuutta niille, jotka eivät ole pelkkien pisteiden perässä. Lähes täydellinen kevyt Game Pass peli, jota ei ole mitään syytä jättää kokeilematta, jos Pac-Man kiinnostaa tai herättää nostalgisia tunteita.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv