Skip to main content

Museokäynnillä

 Moi,

Tämän viikon kesäisessä blogissa otetaan rennosti ja pelaillaan kevyttä ja nopeaa ajanvietettä. Katsotaan, miltä vaikutti Namcon julkaisema Pac-Man Museum + joka löytyi Game Passin valikoimasta.

Pac-Man ei esittelyjä kaipaa, joten siltä osin homma on varmasti kaikille selvä. Tämä Museum + on tuore kokoelma klassisia sekä vähemmän tunnettuja Pac-Pelejä käärittynä yhteen moderniin pakettiin. Pelejä löytyy kuulemma 14 kappaletta: 

- Pac-Man (1980)

- Super Pac-Man (1982)

- Pac & Pal (1983)

- Pac-Land (1984)

- Pac-Mania (1987)

- Pac-Attack (SNES Version; 1993)

- Pac-In-Time (SFC Version; 1995)

- Pac-Man Arrangement (Arcade version as seen in Namco Classic Collection Vol. 2, labelled as Arcade Ver.; 1996)

- Pac-Man Arrangement (PSP version as seen on Namco Museum Battle Collection, labelled as CS Ver.; 2005)

- Pac-Man Championship Edition (2007)

- Pac-Motos (originally included in Namco Museum Remix; 2007)

- Pac 'n Roll Remix (originally included in Namco Museum Remix; 2007)

- Pac-Man Battle Royale (2011)

- Pac-Man 256 (console version; 2016)

Kaikki pelit eivät ole heti tarjolla, vaan tässä kokoelmassa on ideana virtuaalipelihalli, jossa on aluksi tarjolla puolen tusinan Pac-Manin valikoima ja näitä pelejä pelaamalla ja haasteita suorittamalla avautuu saataville uusia pelejä. Pelaamalla ansaitsee myös kolikoita, joilla tietysti pelataan pelejä sekä ostetaan omaan halliin koristeita sekä kalustoa. Joku voisi toivoa, että kaikki olisi heti tarjolla, mutta ainakin minulle tämä idea on mukava tapa tuoda peleihin tavoitteellisuutta pelkkien pisteiden lisäksi. Esimerkiksi tietty määrä syötyjä aaveita tai voimapalleroita, tai kohtuullinen pistetavoite tuovat motivaatiota kokeilla ja pelata useita eri pelejä.  

Samalla kun pelejä alkaa avautua, muistuu mieleen kuinka huima määrä erilaisia variaatioita Pac-Manin peruskaavasta on saatu aikaiseksi. Jotkut, kuten Ms. Pac-Man on vain pieni muunnos alkuperäisestä, mutta pian törmää todella erikoisiin ja jopa esoteerisiin versioihin. Tämä on ainakin minulle, joka on enemmänkin tutustumismatkalla kun maailmanennätystä just siinä yhdessä pelissä tavoittelevalle ehdottomasti tämän kokoelman mielenkiintoisin asia. Pac-Man taipuu kaikkeen, tasoloikasta vs tyyliseen moninpeliin. 

Muistot palautuvat ajan tasalle myös pelattavuuden osalta. Sitä helposti unohtaa, kuinka vaikeita vanhat kolikkopelit oikeasti olivat. Simppelin oloinen ja harmiton ensimmäinen Pac-Man on todellisuudessa haastava peli jo ensimmäisestä kentästä lähtien ja viimeistään kolmannessa katsellaan jo ensimmäistä Game Overia. Sama pätee useimpiin 80-luvun alkupään peleihin, mutta uudemmissa ja erikoisimmissa muunnelmissa nirri säilyy monesti pidempään.  

Emulaation taso vaikuttaa hyvältä ja tarkalta, joten sen suhteen ei ole jupinaa. Parissa pelissä olin havaitsevinani pientä viivettä ohjaimessa, mutta se saattaa mennä myös Xboxin vähemmän kuin optimaalisen ristiohjaimen piikkiin.

Pac-Man Museum +  on hauskaa ajanvietettä pienissä pätkissä ja pelihallin haasteet tuovat motivaatiota ja tavoitteellisuutta niille, jotka eivät ole pelkkien pisteiden perässä. Lähes täydellinen kevyt Game Pass peli, jota ei ole mitään syytä jättää kokeilematta, jos Pac-Man kiinnostaa tai herättää nostalgisia tunteita.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...