Skip to main content

Museokäynnillä

 Moi,

Tämän viikon kesäisessä blogissa otetaan rennosti ja pelaillaan kevyttä ja nopeaa ajanvietettä. Katsotaan, miltä vaikutti Namcon julkaisema Pac-Man Museum + joka löytyi Game Passin valikoimasta.

Pac-Man ei esittelyjä kaipaa, joten siltä osin homma on varmasti kaikille selvä. Tämä Museum + on tuore kokoelma klassisia sekä vähemmän tunnettuja Pac-Pelejä käärittynä yhteen moderniin pakettiin. Pelejä löytyy kuulemma 14 kappaletta: 

- Pac-Man (1980)

- Super Pac-Man (1982)

- Pac & Pal (1983)

- Pac-Land (1984)

- Pac-Mania (1987)

- Pac-Attack (SNES Version; 1993)

- Pac-In-Time (SFC Version; 1995)

- Pac-Man Arrangement (Arcade version as seen in Namco Classic Collection Vol. 2, labelled as Arcade Ver.; 1996)

- Pac-Man Arrangement (PSP version as seen on Namco Museum Battle Collection, labelled as CS Ver.; 2005)

- Pac-Man Championship Edition (2007)

- Pac-Motos (originally included in Namco Museum Remix; 2007)

- Pac 'n Roll Remix (originally included in Namco Museum Remix; 2007)

- Pac-Man Battle Royale (2011)

- Pac-Man 256 (console version; 2016)

Kaikki pelit eivät ole heti tarjolla, vaan tässä kokoelmassa on ideana virtuaalipelihalli, jossa on aluksi tarjolla puolen tusinan Pac-Manin valikoima ja näitä pelejä pelaamalla ja haasteita suorittamalla avautuu saataville uusia pelejä. Pelaamalla ansaitsee myös kolikoita, joilla tietysti pelataan pelejä sekä ostetaan omaan halliin koristeita sekä kalustoa. Joku voisi toivoa, että kaikki olisi heti tarjolla, mutta ainakin minulle tämä idea on mukava tapa tuoda peleihin tavoitteellisuutta pelkkien pisteiden lisäksi. Esimerkiksi tietty määrä syötyjä aaveita tai voimapalleroita, tai kohtuullinen pistetavoite tuovat motivaatiota kokeilla ja pelata useita eri pelejä.  

Samalla kun pelejä alkaa avautua, muistuu mieleen kuinka huima määrä erilaisia variaatioita Pac-Manin peruskaavasta on saatu aikaiseksi. Jotkut, kuten Ms. Pac-Man on vain pieni muunnos alkuperäisestä, mutta pian törmää todella erikoisiin ja jopa esoteerisiin versioihin. Tämä on ainakin minulle, joka on enemmänkin tutustumismatkalla kun maailmanennätystä just siinä yhdessä pelissä tavoittelevalle ehdottomasti tämän kokoelman mielenkiintoisin asia. Pac-Man taipuu kaikkeen, tasoloikasta vs tyyliseen moninpeliin. 

Muistot palautuvat ajan tasalle myös pelattavuuden osalta. Sitä helposti unohtaa, kuinka vaikeita vanhat kolikkopelit oikeasti olivat. Simppelin oloinen ja harmiton ensimmäinen Pac-Man on todellisuudessa haastava peli jo ensimmäisestä kentästä lähtien ja viimeistään kolmannessa katsellaan jo ensimmäistä Game Overia. Sama pätee useimpiin 80-luvun alkupään peleihin, mutta uudemmissa ja erikoisimmissa muunnelmissa nirri säilyy monesti pidempään.  

Emulaation taso vaikuttaa hyvältä ja tarkalta, joten sen suhteen ei ole jupinaa. Parissa pelissä olin havaitsevinani pientä viivettä ohjaimessa, mutta se saattaa mennä myös Xboxin vähemmän kuin optimaalisen ristiohjaimen piikkiin.

Pac-Man Museum +  on hauskaa ajanvietettä pienissä pätkissä ja pelihallin haasteet tuovat motivaatiota ja tavoitteellisuutta niille, jotka eivät ole pelkkien pisteiden perässä. Lähes täydellinen kevyt Game Pass peli, jota ei ole mitään syytä jättää kokeilematta, jos Pac-Man kiinnostaa tai herättää nostalgisia tunteita.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...