Skip to main content

Museokäynnillä

 Moi,

Tämän viikon kesäisessä blogissa otetaan rennosti ja pelaillaan kevyttä ja nopeaa ajanvietettä. Katsotaan, miltä vaikutti Namcon julkaisema Pac-Man Museum + joka löytyi Game Passin valikoimasta.

Pac-Man ei esittelyjä kaipaa, joten siltä osin homma on varmasti kaikille selvä. Tämä Museum + on tuore kokoelma klassisia sekä vähemmän tunnettuja Pac-Pelejä käärittynä yhteen moderniin pakettiin. Pelejä löytyy kuulemma 14 kappaletta: 

- Pac-Man (1980)

- Super Pac-Man (1982)

- Pac & Pal (1983)

- Pac-Land (1984)

- Pac-Mania (1987)

- Pac-Attack (SNES Version; 1993)

- Pac-In-Time (SFC Version; 1995)

- Pac-Man Arrangement (Arcade version as seen in Namco Classic Collection Vol. 2, labelled as Arcade Ver.; 1996)

- Pac-Man Arrangement (PSP version as seen on Namco Museum Battle Collection, labelled as CS Ver.; 2005)

- Pac-Man Championship Edition (2007)

- Pac-Motos (originally included in Namco Museum Remix; 2007)

- Pac 'n Roll Remix (originally included in Namco Museum Remix; 2007)

- Pac-Man Battle Royale (2011)

- Pac-Man 256 (console version; 2016)

Kaikki pelit eivät ole heti tarjolla, vaan tässä kokoelmassa on ideana virtuaalipelihalli, jossa on aluksi tarjolla puolen tusinan Pac-Manin valikoima ja näitä pelejä pelaamalla ja haasteita suorittamalla avautuu saataville uusia pelejä. Pelaamalla ansaitsee myös kolikoita, joilla tietysti pelataan pelejä sekä ostetaan omaan halliin koristeita sekä kalustoa. Joku voisi toivoa, että kaikki olisi heti tarjolla, mutta ainakin minulle tämä idea on mukava tapa tuoda peleihin tavoitteellisuutta pelkkien pisteiden lisäksi. Esimerkiksi tietty määrä syötyjä aaveita tai voimapalleroita, tai kohtuullinen pistetavoite tuovat motivaatiota kokeilla ja pelata useita eri pelejä.  

Samalla kun pelejä alkaa avautua, muistuu mieleen kuinka huima määrä erilaisia variaatioita Pac-Manin peruskaavasta on saatu aikaiseksi. Jotkut, kuten Ms. Pac-Man on vain pieni muunnos alkuperäisestä, mutta pian törmää todella erikoisiin ja jopa esoteerisiin versioihin. Tämä on ainakin minulle, joka on enemmänkin tutustumismatkalla kun maailmanennätystä just siinä yhdessä pelissä tavoittelevalle ehdottomasti tämän kokoelman mielenkiintoisin asia. Pac-Man taipuu kaikkeen, tasoloikasta vs tyyliseen moninpeliin. 

Muistot palautuvat ajan tasalle myös pelattavuuden osalta. Sitä helposti unohtaa, kuinka vaikeita vanhat kolikkopelit oikeasti olivat. Simppelin oloinen ja harmiton ensimmäinen Pac-Man on todellisuudessa haastava peli jo ensimmäisestä kentästä lähtien ja viimeistään kolmannessa katsellaan jo ensimmäistä Game Overia. Sama pätee useimpiin 80-luvun alkupään peleihin, mutta uudemmissa ja erikoisimmissa muunnelmissa nirri säilyy monesti pidempään.  

Emulaation taso vaikuttaa hyvältä ja tarkalta, joten sen suhteen ei ole jupinaa. Parissa pelissä olin havaitsevinani pientä viivettä ohjaimessa, mutta se saattaa mennä myös Xboxin vähemmän kuin optimaalisen ristiohjaimen piikkiin.

Pac-Man Museum +  on hauskaa ajanvietettä pienissä pätkissä ja pelihallin haasteet tuovat motivaatiota ja tavoitteellisuutta niille, jotka eivät ole pelkkien pisteiden perässä. Lähes täydellinen kevyt Game Pass peli, jota ei ole mitään syytä jättää kokeilematta, jos Pac-Man kiinnostaa tai herättää nostalgisia tunteita.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...