Skip to main content

Ihmettä Kerrakseen

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on Famicomin eriskummallinen julkaisu, joka ei varmasti ole suurimmalle osalle tuttu. Miracle Ropitt: 2100-Nen no Daibōken, eli Miracle Ropit's Adventure in 2100, joka on julkaistu vuonna 1987. Pelin on kehittänyt Micronics ja julkaissut King Records, eli hämmentävästi musiikkiyhtiö. 

Hämmennys ei lopu tähän, mutta mennään ensin pelin juoneen ja asetelmaan. Seikkailu tapahtuu ilmeisesti vuonna 2100 ja päähenkilönä toimii aikamatkustava tyttö, joka ohjaa robottia. Joka kentän lopussa on TV:n näköinen teleportti, joka johtaa seuraavalle tasolle. Juoneen liittyy myös UFO, joka kaappasi tytön veljen, joten oletan tämän olevan pelastusretki.

Pelityypi on luonnollisesti tasoloikka, jossa liikutaan vasemmalta oikealle Marion tapaan. Mukana on myös luolia, jotka toimittavat ikään kuin Marion putkien virkaa. Robotista löytyy myös ammunta, Marion tulikukan tyyliin, joskin suoralla lentoradalla. Robotti on kanttuvei yhdestä osumasta, jolloin joutuu pelaamaan tytöllä. Tyttö ei liiku eikä hyppää yhtä reippaasti ja lisäksi mukaan tulee noin 30 sekunnin aikaraja, jonka puitteissa pitää löytää power up, josta saa robotin takaisin, muuten lähtee nirri. Nirri lähtee myös vihollisen osumasta tai putoamalla monttuun ja mukana on eräänlainen putoamisvaurio, eli jos robotti putoaa korkealta, sen jalat menevät kasaan ja lyhyenläntä robotti ei hyppää yhtä hyvin kuin pitkäjalkainen. Siinä ovat pelin säännöt lyhykäisyydessään. Tämän lisäksi pelissä löytyy jokunen power up, joilla saa mm. Grappling hookin ja jetpackin, jotka helpottavat menoa.


Koko homma on vaan helpommin sanottu kuin tehty. Kontrollit ovat mallia “liukas” ja tasojen suunnittelu yhdistettynä vihollisten sijoitteluun pitää huolen, että yllätyksiä tulee ja henki lähtee useasti, ellei tiedä tarkkaan, mitä on tulossa. Muutenkin koko homma on vuorattu reilulla kerroksella kryptisyyttä, jo heti ensimmäisessä kentässä pitää ymmärtää hypätä kolmen pylvään päälle lopussa, muuten ovi eteenpäin ei aukene. Tätä ei tietenkään edes vinkata millään tapaa. Kenttiä on kuulemma 13 ja Ghosts n’ Goblinsin tyyliin ne pitää kuulemma pelata kahdesti. Onnittelen jokaista, joka onnistuu tässä edes kerran, sillä pelissä on kolme elämää ja sillä siisti. Meikäläisen ensimmäinen pelikerta kesti noin minuutin ja tusinan Game Overin jälkeen luin, miten ekan kentän loppu avataan. Lienee turha sanoa, että kenttää 13 ei voinut edes haaveilla näkevänsä. Continueja löytyy kuulemma bonuksena kentistä, itse en löytänyt ensimmäistäkään. Vaikeustaso oli jotain ennennäkemätöntä, vaikka takana on 30 vuotta NESin tasoloikkia Mariosta Mega Maniin ja Castlevaniaan.


Ulkoasu ei varsinaisesti hivele silmiä, mutta mukana on muutamia hauskan näköisiä vihollisia ja itse Ihmerobotti on hauska ja sympaattinen peltipönttö. 

Miracle Ropit's Adventure in 2100 on hiuksianostattavan vaikeutensa takia lähes pelaamiskelvoton, mutta mielenkiintoinen kuriositeetti Famicomin laajassa pelivalikoimassa. Pelin erikoisuus viehättää, mutta itse suunnittelun kanssa olisi pitänyt olla paljon tarkempi. Asiaa ei auta, että peli on lisäksi melko bugisen tuntuinen, mikä ei tietysti ole yllätys, jos Micronicsin tarjonta on missään määrin tuttua. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv