Skip to main content

Ihmettä Kerrakseen

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on Famicomin eriskummallinen julkaisu, joka ei varmasti ole suurimmalle osalle tuttu. Miracle Ropitt: 2100-Nen no Daibōken, eli Miracle Ropit's Adventure in 2100, joka on julkaistu vuonna 1987. Pelin on kehittänyt Micronics ja julkaissut King Records, eli hämmentävästi musiikkiyhtiö. 

Hämmennys ei lopu tähän, mutta mennään ensin pelin juoneen ja asetelmaan. Seikkailu tapahtuu ilmeisesti vuonna 2100 ja päähenkilönä toimii aikamatkustava tyttö, joka ohjaa robottia. Joka kentän lopussa on TV:n näköinen teleportti, joka johtaa seuraavalle tasolle. Juoneen liittyy myös UFO, joka kaappasi tytön veljen, joten oletan tämän olevan pelastusretki.

Pelityypi on luonnollisesti tasoloikka, jossa liikutaan vasemmalta oikealle Marion tapaan. Mukana on myös luolia, jotka toimittavat ikään kuin Marion putkien virkaa. Robotista löytyy myös ammunta, Marion tulikukan tyyliin, joskin suoralla lentoradalla. Robotti on kanttuvei yhdestä osumasta, jolloin joutuu pelaamaan tytöllä. Tyttö ei liiku eikä hyppää yhtä reippaasti ja lisäksi mukaan tulee noin 30 sekunnin aikaraja, jonka puitteissa pitää löytää power up, josta saa robotin takaisin, muuten lähtee nirri. Nirri lähtee myös vihollisen osumasta tai putoamalla monttuun ja mukana on eräänlainen putoamisvaurio, eli jos robotti putoaa korkealta, sen jalat menevät kasaan ja lyhyenläntä robotti ei hyppää yhtä hyvin kuin pitkäjalkainen. Siinä ovat pelin säännöt lyhykäisyydessään. Tämän lisäksi pelissä löytyy jokunen power up, joilla saa mm. Grappling hookin ja jetpackin, jotka helpottavat menoa.


Koko homma on vaan helpommin sanottu kuin tehty. Kontrollit ovat mallia “liukas” ja tasojen suunnittelu yhdistettynä vihollisten sijoitteluun pitää huolen, että yllätyksiä tulee ja henki lähtee useasti, ellei tiedä tarkkaan, mitä on tulossa. Muutenkin koko homma on vuorattu reilulla kerroksella kryptisyyttä, jo heti ensimmäisessä kentässä pitää ymmärtää hypätä kolmen pylvään päälle lopussa, muuten ovi eteenpäin ei aukene. Tätä ei tietenkään edes vinkata millään tapaa. Kenttiä on kuulemma 13 ja Ghosts n’ Goblinsin tyyliin ne pitää kuulemma pelata kahdesti. Onnittelen jokaista, joka onnistuu tässä edes kerran, sillä pelissä on kolme elämää ja sillä siisti. Meikäläisen ensimmäinen pelikerta kesti noin minuutin ja tusinan Game Overin jälkeen luin, miten ekan kentän loppu avataan. Lienee turha sanoa, että kenttää 13 ei voinut edes haaveilla näkevänsä. Continueja löytyy kuulemma bonuksena kentistä, itse en löytänyt ensimmäistäkään. Vaikeustaso oli jotain ennennäkemätöntä, vaikka takana on 30 vuotta NESin tasoloikkia Mariosta Mega Maniin ja Castlevaniaan.


Ulkoasu ei varsinaisesti hivele silmiä, mutta mukana on muutamia hauskan näköisiä vihollisia ja itse Ihmerobotti on hauska ja sympaattinen peltipönttö. 

Miracle Ropit's Adventure in 2100 on hiuksianostattavan vaikeutensa takia lähes pelaamiskelvoton, mutta mielenkiintoinen kuriositeetti Famicomin laajassa pelivalikoimassa. Pelin erikoisuus viehättää, mutta itse suunnittelun kanssa olisi pitänyt olla paljon tarkempi. Asiaa ei auta, että peli on lisäksi melko bugisen tuntuinen, mikä ei tietysti ole yllätys, jos Micronicsin tarjonta on missään määrin tuttua. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...