Moi,
Tällä kertaa vilkaistaan vaihteeksi aivan uunituoretta peliä. Tai, ei aivan, sillä oikeasti tämä on vuodelta 2006 PS2:lle, mutta nyt on vuorossa ensimmäinen länsijulkaisu ja uudelle konsolille. Katsotaan, millainen peli on Kamiwaza: Way of the Thief Switchille. Pelin on kehittänyt yksi henkilökohtaisista suosikeistani, Acquire (Tenchu, Akiba’s Trip) ja julkaissut Nippon Ichi.
Kamiwaza on eräänlainen hiiviskelypeli, jossa Robin Hood-tyylinen kunnialliseksi varkaaksi aikova Ebisu yrittää selviytyä ottotyttärensä Suzunan sairastuttua 1800-luvun Japanissa. Lääkkeet eivät ole halpoja, joten Ebisun on tehtävä hommia oikein urakalla ja lisäksi olisi pidettävä kyläläiset tyytyväisinä, tai ainakin pysyttävä tuntemattomana. Kapuloita rattaisiin laittavat mm. paikallisen poliisin virkaa toimittava samurai, varkaiden killan pomo sekä Ebisun salaperäinen Aniki vuosien takaa.
Jos kamiwazaa pitäisi kuvailla lyhyesti, niin se on Tenchusta vaikutteita ottava hiiviskelypeli ja Way of the Samurai-sarjan spin off. Way of the Samurai-sarjaan palataan varmasti vielä joskus myöhemmin. Ideana on siis hiiviskellä ja varastaa riittävästi arvoesineitä sekä oman, että Suzunan hengen pitimiksi heikkalaatikomaisessa pikkukaupungissa ja samalla yrittää tasapainotella moraalivalintojen ja kaupungin eri yhteisöjen ja organisaatioiden välillä. Pelissä on useampi loppu, joihin juuri valinnat ja tekoäly hahmojen suhtautuminen vaikuttavat. Ensimäinen pelikertani loppui parin tunnin kohdalla, kun en älynnyt noudattaa varoitusta ja menin kotitalooni sen jälkeen kun koko kylä oli tunnistanut meikäläisen rosvoksi ja koppalakit olivat jo kotona odottamassa.
Pelimekaniikoissa on tutut hiiviskelypelien elementit, mutta mukana on pari poikkeusta. Ebisu on ketterä kaveri, joten hän voi suorittaa akrobaattisia liikkeitä, joista yksi on samalannopea liike ja kähvellys jo siinä vaiheessa kun joku on huomannut hänet, jolloin vartija pökertyy, eikä ymmärrä, mitä tapahtui. Tämä on pakollinen opeteltava ja antaa lisäksi lisää “tyylipisteitä” joilla voi ostaa lisää teknikoita varkaiden killasta. Toinen poikkeus on säkki, jota voi käyttää muutamalla eri tavalla: Sen voi potkaista, esimerkiksi pudottaakseen korkealla olevia esineitä, sillä voi myös pökerryttää vartijoita potkaiselamma säkillä vartijaa päähän. Sillä voi myös hämätä vastustajia ja sen päälle voi kiivetä ylettääkseen korkeammalle. Mitä enemmän tavaraa mukana, sen isommaksi säkki kasvaa Ebisun selässä. Iso säkki kuitenkin herättää epäilystä kaupungilla ja ihmiset alkavat jahdata Ebisua. Myös tunnettuvuus ja etsintäkuulutukset pitää ottaa huomioon, keikoilla on syytä naamioitua, ettei Ebisua tunnisteta. Naamiohuivin voi kuitenkin menettää, jos vartijat pääsevät hälytyksen aikana kimppuun ja hyökkäävät. Huivin rähjäydyttyä käyttökelvottomaksi, on päästävä huilaamaan ja ottamaan käyttöön uusi. Keikoilta on myös hyvä maksaa osuuksia varkaiden killalle sekä lahjoittaa osa kyläläisille, etteivät kaikki ala pitää Ebisua maanvaivana. Kaiken tämän lisäksi Suzunan olisi hyvä saada (kallis) lääkeannos mielellään kerran päivässä. Ei ole helppoa, ei.
Kylän ympärillä on useampi lokaatio, joissa hoidetaan keikkoja, mutta mikään valtavan iso alue se ei ole. Tämä on tuttu rakenne Way of The Samuraista ja ajatus onkin, että kylä ja hahmot tulevat tutuiksi useammalla pelikerralla. Sama pätee useisiin muihin mekaniikkoihin, sillä moraalia ja suhteita ei selitetä, vaan ne pitää kokeilla. Mukana on melko vakavalta vaikuttava aihe huomioon ottaen reilu ripaus huumoria. Ulkoasu on ymmärrettävästi karuhko, jota se oli jo 2006-mittapuulla. Tämä on tyylipuhdas pienen kehittäjän peli. Musiikki on kauttaaltaan hyvää ja menevää. En ole vielä ehtinyt pelaamaan useampia loppuja, enkä varmasti ole nähnyt lähestulkoonkaan kaikkia pelin hahmoja joten tarinaa kokonaisuutena en osaa vielä kommentoida.
Kamiwaza: Way of the Thief on varsinkin vuonna 2022 hyvin erikoinen ja monin tavoin vanhahtavalta tuntuva julkaisu, joka aikansa tyyliin ei pitele juuri kädestä, eikä selitä läheskään kaikkia pelin kommervenkkejä sekä näyttää melko karulta. Siitä huolimatta siinä on vetovoimaa, joka tulee tinkimättömästä tavasta toteuttaa omanlaistaan näkemystä ja tehdä jotain, mitä juuri mikään muu peli ei tee. Juuri siitä syystä pidän kovasti Acquiren peleistä ja niin pidän tästäkin. Tämä on hyvin vahvasti “tiedät kyllä jos kiinnostaa”, mutta suosittelen muillekin, etenkin jos joku retrohtava Tenchu/Metal Gear -tyyppinen peli maistuisi.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments