Skip to main content

Verenimijät Selviytyvät

 Moi,

Tällä kertaa pelattavana oli jo toinen varsin tuore peli peräjälkeen, mutta tällä kertaa liikutaan Lokakuun loppuun sopivissa tunnelmissa. Katsotaan, millainen peli on juuri Steamissa julkaistu poncle-nimisen indiekehittäjän Vampire Survivors.

Vampire survivors oli jo alkuvuodesta ns. “Early access” -peli, joka oli alunperin ohjelmoitu HTML-5:lla suoraan selaimessa toimivaksi. Kyseessä on rogueliken ja top-down shooterin yhdistelmä, jossa Vampyyrinmetsästäjät yrittävät selviytyä koko ajan kasvavasta laumasta klassisia hirviöitä hyvin Castlevanialta tuntuvassa ympäristössä. Grafiikatkin muistuttavat paljon GBA:n Castlevanoita.

Idea on hyvin simppeli: Hahmo aloittaa keskeltä kenttää, joka alkaa pikku hiljaa täyttyä pelaajaa kohti tulevista hirviöistä. Pelissä ei tarvitse tehdä muuta kuin liikkua ja välttää kosketusta vihollisiin, jotka vievät kestopisteitä jokaisella osumalla. Hahmosta riippuen, jokainen aloittaa jonkinlaisella oletusaseella, joka ampuu itsekseen tietyllä intervallilla (aluksi hyvin vaatimattoman) jonkinlaisen ammuksen tai efektin, joka vaurioittaa vihollisia. Viholliset jättävät kristalleja, joka on kokemusta ja joka tasolla hahmo saa valita satunnaisesta valikoimasta uuden aseen, tai päivityksen aiempaan. Seiden tyyli vaihtelee ammuksista taivaalta putoaviin aluevaikutuksiin, ympärillä pyörivään auraan ja ties mihin. Mukana on myös rahaa, jolla voi ostaa bonuksia alkuvalikossa. Enemmin tai myöhemmin vihollisaalto jyrää pelaajan ja se on game over. Joka kierroksella saa kuitenkin pitää rahat ja uudet löydetyt esineet tulevat osaksi seuraavalla kerralla valittaviksi tulevaa repertuaaria. Pian pelaajan varusteet ja käytettävissä olevat keinot paranevat ja Mesästäjästä tulee pysäyttämätön hirviönjyrääjä, joka lahtaa lepakoita, luurankoja, ihmissusia ja muumioita kirjaimellisesti tuhansittain joka suunnalta. Kentän “voittaa” kun selviää 30 minuuttia koko ajan kasvavaa hirviömäärää vastaan. Siinä peli lyhykäisyydessään.

Kuulostaa tosi simppeliltä ja sitä se onkin, mutta jujuna on että varuste- ja asecomboja on todella paljon ja niiden kokeilu on tosi hauskaa. Samalla joka kerralla aukeaa jotain tai ainakin saa muutaman roposen lisää uuden, jo alusta asti voimassa olevan päivityksen ostoon, tai saa uuden kentän tai hahmon avattavaksi. Hahmoissa on pieniä eroja, kuten aloitusase ja statsien painotukset. Joku on nopeampi, joku kestävämpi, joku saa vaikkapa kokemus bonuksen. Kun saa kehitettyä ensimmäistä kertaa salaisen asecombon ja normaalista taikasauvasta tulee käytännössä maaginen konekivääri, niin se tuntuu todella mahtavalta, kun aiemmin mahdottomalta tuntuva hirviölauma lakoaa sekunneissa. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta jotain poikkeuksellisen toimivaa tässä vain on. 

Ulkoasu on funktionaalista ja ainakin meikäläisen silmään miellyttävän retroa 16-bittistä. Musiikki on erinomaista Castlevanian tyylistä mahtipontista rock.-oopperaa. Hahmojen ja hirviöiden design on varsin paljon velkaa Konamille, mutta se on samalla hyvällä maulla tehtyä.  

Vampire Survivors näyttää ja kuulostaa simppeliltä ja sitä se onkin, mutta se on samalla koukuttavin peli, mitä olen pelannut pitkään aikaan. Tämä on aivan kärjessä “vielä yksi kierros” -peleissäni ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, varsinkin muutaman euron hinnalla.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...