Skip to main content

Verenimijät Selviytyvät

 Moi,

Tällä kertaa pelattavana oli jo toinen varsin tuore peli peräjälkeen, mutta tällä kertaa liikutaan Lokakuun loppuun sopivissa tunnelmissa. Katsotaan, millainen peli on juuri Steamissa julkaistu poncle-nimisen indiekehittäjän Vampire Survivors.

Vampire survivors oli jo alkuvuodesta ns. “Early access” -peli, joka oli alunperin ohjelmoitu HTML-5:lla suoraan selaimessa toimivaksi. Kyseessä on rogueliken ja top-down shooterin yhdistelmä, jossa Vampyyrinmetsästäjät yrittävät selviytyä koko ajan kasvavasta laumasta klassisia hirviöitä hyvin Castlevanialta tuntuvassa ympäristössä. Grafiikatkin muistuttavat paljon GBA:n Castlevanoita.

Idea on hyvin simppeli: Hahmo aloittaa keskeltä kenttää, joka alkaa pikku hiljaa täyttyä pelaajaa kohti tulevista hirviöistä. Pelissä ei tarvitse tehdä muuta kuin liikkua ja välttää kosketusta vihollisiin, jotka vievät kestopisteitä jokaisella osumalla. Hahmosta riippuen, jokainen aloittaa jonkinlaisella oletusaseella, joka ampuu itsekseen tietyllä intervallilla (aluksi hyvin vaatimattoman) jonkinlaisen ammuksen tai efektin, joka vaurioittaa vihollisia. Viholliset jättävät kristalleja, joka on kokemusta ja joka tasolla hahmo saa valita satunnaisesta valikoimasta uuden aseen, tai päivityksen aiempaan. Seiden tyyli vaihtelee ammuksista taivaalta putoaviin aluevaikutuksiin, ympärillä pyörivään auraan ja ties mihin. Mukana on myös rahaa, jolla voi ostaa bonuksia alkuvalikossa. Enemmin tai myöhemmin vihollisaalto jyrää pelaajan ja se on game over. Joka kierroksella saa kuitenkin pitää rahat ja uudet löydetyt esineet tulevat osaksi seuraavalla kerralla valittaviksi tulevaa repertuaaria. Pian pelaajan varusteet ja käytettävissä olevat keinot paranevat ja Mesästäjästä tulee pysäyttämätön hirviönjyrääjä, joka lahtaa lepakoita, luurankoja, ihmissusia ja muumioita kirjaimellisesti tuhansittain joka suunnalta. Kentän “voittaa” kun selviää 30 minuuttia koko ajan kasvavaa hirviömäärää vastaan. Siinä peli lyhykäisyydessään.

Kuulostaa tosi simppeliltä ja sitä se onkin, mutta jujuna on että varuste- ja asecomboja on todella paljon ja niiden kokeilu on tosi hauskaa. Samalla joka kerralla aukeaa jotain tai ainakin saa muutaman roposen lisää uuden, jo alusta asti voimassa olevan päivityksen ostoon, tai saa uuden kentän tai hahmon avattavaksi. Hahmoissa on pieniä eroja, kuten aloitusase ja statsien painotukset. Joku on nopeampi, joku kestävämpi, joku saa vaikkapa kokemus bonuksen. Kun saa kehitettyä ensimmäistä kertaa salaisen asecombon ja normaalista taikasauvasta tulee käytännössä maaginen konekivääri, niin se tuntuu todella mahtavalta, kun aiemmin mahdottomalta tuntuva hirviölauma lakoaa sekunneissa. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta jotain poikkeuksellisen toimivaa tässä vain on. 

Ulkoasu on funktionaalista ja ainakin meikäläisen silmään miellyttävän retroa 16-bittistä. Musiikki on erinomaista Castlevanian tyylistä mahtipontista rock.-oopperaa. Hahmojen ja hirviöiden design on varsin paljon velkaa Konamille, mutta se on samalla hyvällä maulla tehtyä.  

Vampire Survivors näyttää ja kuulostaa simppeliltä ja sitä se onkin, mutta se on samalla koukuttavin peli, mitä olen pelannut pitkään aikaan. Tämä on aivan kärjessä “vielä yksi kierros” -peleissäni ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, varsinkin muutaman euron hinnalla.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv