Skip to main content

Verenimijät Selviytyvät

 Moi,

Tällä kertaa pelattavana oli jo toinen varsin tuore peli peräjälkeen, mutta tällä kertaa liikutaan Lokakuun loppuun sopivissa tunnelmissa. Katsotaan, millainen peli on juuri Steamissa julkaistu poncle-nimisen indiekehittäjän Vampire Survivors.

Vampire survivors oli jo alkuvuodesta ns. “Early access” -peli, joka oli alunperin ohjelmoitu HTML-5:lla suoraan selaimessa toimivaksi. Kyseessä on rogueliken ja top-down shooterin yhdistelmä, jossa Vampyyrinmetsästäjät yrittävät selviytyä koko ajan kasvavasta laumasta klassisia hirviöitä hyvin Castlevanialta tuntuvassa ympäristössä. Grafiikatkin muistuttavat paljon GBA:n Castlevanoita.

Idea on hyvin simppeli: Hahmo aloittaa keskeltä kenttää, joka alkaa pikku hiljaa täyttyä pelaajaa kohti tulevista hirviöistä. Pelissä ei tarvitse tehdä muuta kuin liikkua ja välttää kosketusta vihollisiin, jotka vievät kestopisteitä jokaisella osumalla. Hahmosta riippuen, jokainen aloittaa jonkinlaisella oletusaseella, joka ampuu itsekseen tietyllä intervallilla (aluksi hyvin vaatimattoman) jonkinlaisen ammuksen tai efektin, joka vaurioittaa vihollisia. Viholliset jättävät kristalleja, joka on kokemusta ja joka tasolla hahmo saa valita satunnaisesta valikoimasta uuden aseen, tai päivityksen aiempaan. Seiden tyyli vaihtelee ammuksista taivaalta putoaviin aluevaikutuksiin, ympärillä pyörivään auraan ja ties mihin. Mukana on myös rahaa, jolla voi ostaa bonuksia alkuvalikossa. Enemmin tai myöhemmin vihollisaalto jyrää pelaajan ja se on game over. Joka kierroksella saa kuitenkin pitää rahat ja uudet löydetyt esineet tulevat osaksi seuraavalla kerralla valittaviksi tulevaa repertuaaria. Pian pelaajan varusteet ja käytettävissä olevat keinot paranevat ja Mesästäjästä tulee pysäyttämätön hirviönjyrääjä, joka lahtaa lepakoita, luurankoja, ihmissusia ja muumioita kirjaimellisesti tuhansittain joka suunnalta. Kentän “voittaa” kun selviää 30 minuuttia koko ajan kasvavaa hirviömäärää vastaan. Siinä peli lyhykäisyydessään.

Kuulostaa tosi simppeliltä ja sitä se onkin, mutta jujuna on että varuste- ja asecomboja on todella paljon ja niiden kokeilu on tosi hauskaa. Samalla joka kerralla aukeaa jotain tai ainakin saa muutaman roposen lisää uuden, jo alusta asti voimassa olevan päivityksen ostoon, tai saa uuden kentän tai hahmon avattavaksi. Hahmoissa on pieniä eroja, kuten aloitusase ja statsien painotukset. Joku on nopeampi, joku kestävämpi, joku saa vaikkapa kokemus bonuksen. Kun saa kehitettyä ensimmäistä kertaa salaisen asecombon ja normaalista taikasauvasta tulee käytännössä maaginen konekivääri, niin se tuntuu todella mahtavalta, kun aiemmin mahdottomalta tuntuva hirviölauma lakoaa sekunneissa. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta jotain poikkeuksellisen toimivaa tässä vain on. 

Ulkoasu on funktionaalista ja ainakin meikäläisen silmään miellyttävän retroa 16-bittistä. Musiikki on erinomaista Castlevanian tyylistä mahtipontista rock.-oopperaa. Hahmojen ja hirviöiden design on varsin paljon velkaa Konamille, mutta se on samalla hyvällä maulla tehtyä.  

Vampire Survivors näyttää ja kuulostaa simppeliltä ja sitä se onkin, mutta se on samalla koukuttavin peli, mitä olen pelannut pitkään aikaan. Tämä on aivan kärjessä “vielä yksi kierros” -peleissäni ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, varsinkin muutaman euron hinnalla.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...