Skip to main content

Verenimijät Selviytyvät

 Moi,

Tällä kertaa pelattavana oli jo toinen varsin tuore peli peräjälkeen, mutta tällä kertaa liikutaan Lokakuun loppuun sopivissa tunnelmissa. Katsotaan, millainen peli on juuri Steamissa julkaistu poncle-nimisen indiekehittäjän Vampire Survivors.

Vampire survivors oli jo alkuvuodesta ns. “Early access” -peli, joka oli alunperin ohjelmoitu HTML-5:lla suoraan selaimessa toimivaksi. Kyseessä on rogueliken ja top-down shooterin yhdistelmä, jossa Vampyyrinmetsästäjät yrittävät selviytyä koko ajan kasvavasta laumasta klassisia hirviöitä hyvin Castlevanialta tuntuvassa ympäristössä. Grafiikatkin muistuttavat paljon GBA:n Castlevanoita.

Idea on hyvin simppeli: Hahmo aloittaa keskeltä kenttää, joka alkaa pikku hiljaa täyttyä pelaajaa kohti tulevista hirviöistä. Pelissä ei tarvitse tehdä muuta kuin liikkua ja välttää kosketusta vihollisiin, jotka vievät kestopisteitä jokaisella osumalla. Hahmosta riippuen, jokainen aloittaa jonkinlaisella oletusaseella, joka ampuu itsekseen tietyllä intervallilla (aluksi hyvin vaatimattoman) jonkinlaisen ammuksen tai efektin, joka vaurioittaa vihollisia. Viholliset jättävät kristalleja, joka on kokemusta ja joka tasolla hahmo saa valita satunnaisesta valikoimasta uuden aseen, tai päivityksen aiempaan. Seiden tyyli vaihtelee ammuksista taivaalta putoaviin aluevaikutuksiin, ympärillä pyörivään auraan ja ties mihin. Mukana on myös rahaa, jolla voi ostaa bonuksia alkuvalikossa. Enemmin tai myöhemmin vihollisaalto jyrää pelaajan ja se on game over. Joka kierroksella saa kuitenkin pitää rahat ja uudet löydetyt esineet tulevat osaksi seuraavalla kerralla valittaviksi tulevaa repertuaaria. Pian pelaajan varusteet ja käytettävissä olevat keinot paranevat ja Mesästäjästä tulee pysäyttämätön hirviönjyrääjä, joka lahtaa lepakoita, luurankoja, ihmissusia ja muumioita kirjaimellisesti tuhansittain joka suunnalta. Kentän “voittaa” kun selviää 30 minuuttia koko ajan kasvavaa hirviömäärää vastaan. Siinä peli lyhykäisyydessään.

Kuulostaa tosi simppeliltä ja sitä se onkin, mutta jujuna on että varuste- ja asecomboja on todella paljon ja niiden kokeilu on tosi hauskaa. Samalla joka kerralla aukeaa jotain tai ainakin saa muutaman roposen lisää uuden, jo alusta asti voimassa olevan päivityksen ostoon, tai saa uuden kentän tai hahmon avattavaksi. Hahmoissa on pieniä eroja, kuten aloitusase ja statsien painotukset. Joku on nopeampi, joku kestävämpi, joku saa vaikkapa kokemus bonuksen. Kun saa kehitettyä ensimmäistä kertaa salaisen asecombon ja normaalista taikasauvasta tulee käytännössä maaginen konekivääri, niin se tuntuu todella mahtavalta, kun aiemmin mahdottomalta tuntuva hirviölauma lakoaa sekunneissa. Tunnetta on vaikea kuvailla, mutta jotain poikkeuksellisen toimivaa tässä vain on. 

Ulkoasu on funktionaalista ja ainakin meikäläisen silmään miellyttävän retroa 16-bittistä. Musiikki on erinomaista Castlevanian tyylistä mahtipontista rock.-oopperaa. Hahmojen ja hirviöiden design on varsin paljon velkaa Konamille, mutta se on samalla hyvällä maulla tehtyä.  

Vampire Survivors näyttää ja kuulostaa simppeliltä ja sitä se onkin, mutta se on samalla koukuttavin peli, mitä olen pelannut pitkään aikaan. Tämä on aivan kärjessä “vielä yksi kierros” -peleissäni ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, varsinkin muutaman euron hinnalla.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...