Skip to main content

Neuvotteluja Vihtahousujen kanssa

 Moi,

Tällä viikolla pelasin vaihteeksi uudempaa peliä. Vuorossa on nimittäin vuonna 2021 Switchille julkaistu Atluksen klassisen jrpg -sarjan viides osa, Shin Megami Tensei V. Tämä on siis se pelisarja, josta nykyään alkuperäistä tunnetumpi Persona -sarja lähti aikoinaan omille teilleen. Idea tosin ei ole niin erilainen ja pelimekaniikatkin ovat samankaltaisia.

Koko homma alkaa äärimmäisen tavanomaisesti lukio-osuudella, jossa esitellään hahmot. Kunnes, pelaaja pääsee todistamaan enkelien ja demonien taistelua keskellä kaupunkia ja sitä seuraavaa maailmanloppua. Melko päräyttävällä perimissillä siis aloitetaan ja sitten siirrytään itse peliin raunioituneen ja hiekan peittämän Tokion maisemissa. Juoneen liittyy mielenkiintoisia käänteitä, mutta en halua spoilata liikaa, sanotaan vaan että kaikki ei ole aivan miltä näyttää ja hyvikset vs pahikset -asetelma ei ole ollenkaan selvä. 

Itse peli on perinteinen jrpg, jossa toimitaan reaaliaikaisesti maailman maisemissa, kunnes kohdataan vihollinen, jolloin siirytään perinteiseen vuoropohjaiseen taisteluun. SMT-sarjan erikoisuutena on, että viholisten kanssa voi keskustella, joka on keskeinen tapa värvätä mukaan seikkalijaryhmä, sillä ilman mukana hengailevien henkiolentojen, kamien ja demonien seuraa, pelaajahahmo kulkee yksin. Otuksilla on omat, monesti erikoiset luonteenpiirteensä ja pelaajan on osattava valita oikeat vastaukset, muuten alkaa käsirysy tai olennot ottavat vaan hatkat liittymättä mukaan. Pelaajalla ei siis ole porukkaa ihmishahmoja, kuten yleensä. Toinen juttu, joka on mukana myös Personassa on se, että otuksia voi ja pitää yhdistellä. Periaatteena on, että kahdesta rupuolennosta saa ne yhdistämällä hieman paremman, uuden otuksen. Mukana on siis vahvaa keräily ja Pokemon-tyylistä fiilinkiä. Yhdistelmiä on satoja ja systeemi on todella monipuolinen. Pelimekaniikkaan liittyy myös muita nyansseja, mutta sanottakoon vain, että kyseessä on monipuolisin vuoropohjainen jrpg-taistelu, jonka olen nähnyt, yhdessä Persona 5:n kanssa. Näillä kahdella on sillä osastolla paljon yhteistä.

SMT-sarja on tunnettu sitä, että pelit eivät ole helppoja ja myös tässä vitosessa on oltava variullaa jopa riviviholisten kanssa, pomoista puhumattakaan, jotka vaativat usein suunnittelua ja vievät lähes kaikki käytössä olevat resurssit ennenkuin kellistyvät. Helpolla vaikeustasolla kyllä pärjää jokainen ja aina on mahdollisuus grindata lisää tasoja, jolloin homma helpottuu.

Hahmodesign on Atlukselle tuttua, muodikasta jrpg-tyyliä, jossa hahmojen asuihin on selvästi panostettu, jopa hieman muotisuunnittelua muistuttavalla tavalla. Se, mikä kuitenkin kiinnittää huomion ovat demonit ynnä muut olennot, joiden ulkonäkö on paikoitellen erittäin mielikuvituksellista ja vaikuttavaa. Myös taistelumusiikki jää rallattamaan mieleen pitkäksi aikaa pelin jälkeenkin. 

SMT V on erittäin pätevä moderni jrpg, mutta Personan elämäsimulaattoria ei kannata odottaa, sillä tässä mennään enemmän tarinavetoisesti, eikä hengailla kahviloissa kavereiden kanssa. Pelillisesti yhtymäkohtia löytyy, mutta rakenne on erilainen. SMT V:n vahvuus on erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava tarina ja todella monipuoliset mahdollisuudet kehittää hahmoja.  


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo    


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...