Moi,
Tällä viikolla pelasin vaihteeksi uudempaa peliä. Vuorossa on nimittäin vuonna 2021 Switchille julkaistu Atluksen klassisen jrpg -sarjan viides osa, Shin Megami Tensei V. Tämä on siis se pelisarja, josta nykyään alkuperäistä tunnetumpi Persona -sarja lähti aikoinaan omille teilleen. Idea tosin ei ole niin erilainen ja pelimekaniikatkin ovat samankaltaisia.
Koko homma alkaa äärimmäisen tavanomaisesti lukio-osuudella, jossa esitellään hahmot. Kunnes, pelaaja pääsee todistamaan enkelien ja demonien taistelua keskellä kaupunkia ja sitä seuraavaa maailmanloppua. Melko päräyttävällä perimissillä siis aloitetaan ja sitten siirrytään itse peliin raunioituneen ja hiekan peittämän Tokion maisemissa. Juoneen liittyy mielenkiintoisia käänteitä, mutta en halua spoilata liikaa, sanotaan vaan että kaikki ei ole aivan miltä näyttää ja hyvikset vs pahikset -asetelma ei ole ollenkaan selvä.
Itse peli on perinteinen jrpg, jossa toimitaan reaaliaikaisesti maailman maisemissa, kunnes kohdataan vihollinen, jolloin siirytään perinteiseen vuoropohjaiseen taisteluun. SMT-sarjan erikoisuutena on, että viholisten kanssa voi keskustella, joka on keskeinen tapa värvätä mukaan seikkalijaryhmä, sillä ilman mukana hengailevien henkiolentojen, kamien ja demonien seuraa, pelaajahahmo kulkee yksin. Otuksilla on omat, monesti erikoiset luonteenpiirteensä ja pelaajan on osattava valita oikeat vastaukset, muuten alkaa käsirysy tai olennot ottavat vaan hatkat liittymättä mukaan. Pelaajalla ei siis ole porukkaa ihmishahmoja, kuten yleensä. Toinen juttu, joka on mukana myös Personassa on se, että otuksia voi ja pitää yhdistellä. Periaatteena on, että kahdesta rupuolennosta saa ne yhdistämällä hieman paremman, uuden otuksen. Mukana on siis vahvaa keräily ja Pokemon-tyylistä fiilinkiä. Yhdistelmiä on satoja ja systeemi on todella monipuolinen. Pelimekaniikkaan liittyy myös muita nyansseja, mutta sanottakoon vain, että kyseessä on monipuolisin vuoropohjainen jrpg-taistelu, jonka olen nähnyt, yhdessä Persona 5:n kanssa. Näillä kahdella on sillä osastolla paljon yhteistä.
SMT-sarja on tunnettu sitä, että pelit eivät ole helppoja ja myös tässä vitosessa on oltava variullaa jopa riviviholisten kanssa, pomoista puhumattakaan, jotka vaativat usein suunnittelua ja vievät lähes kaikki käytössä olevat resurssit ennenkuin kellistyvät. Helpolla vaikeustasolla kyllä pärjää jokainen ja aina on mahdollisuus grindata lisää tasoja, jolloin homma helpottuu.
.jpg)
Hahmodesign on Atlukselle tuttua, muodikasta jrpg-tyyliä, jossa hahmojen asuihin on selvästi panostettu, jopa hieman muotisuunnittelua muistuttavalla tavalla. Se, mikä kuitenkin kiinnittää huomion ovat demonit ynnä muut olennot, joiden ulkonäkö on paikoitellen erittäin mielikuvituksellista ja vaikuttavaa. Myös taistelumusiikki jää rallattamaan mieleen pitkäksi aikaa pelin jälkeenkin.
SMT V on erittäin pätevä moderni jrpg, mutta Personan elämäsimulaattoria ei kannata odottaa, sillä tässä mennään enemmän tarinavetoisesti, eikä hengailla kahviloissa kavereiden kanssa. Pelillisesti yhtymäkohtia löytyy, mutta rakenne on erilainen. SMT V:n vahvuus on erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava tarina ja todella monipuoliset mahdollisuudet kehittää hahmoja.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments