Skip to main content

Pätkien Liittouma

 Moi,

Tällä viikolla otetaan taas katsausta uudempaan peliin. Nappasin nimittäin Game Passista testiin Bandai Namcon viime vuonna julkaiseman pelin, SD Gundam Battle Alliance.

Kyseessä on siis Chibi-tyylillä toteutettuja Gundam-hahmoja kevyessä toimintaropessa. SD meinaa nimittäin “Super Deformedia” joka on sama kuin litistettyjä pallopäitä. Pelin tarina menee kutakuinkin niin, että Gundam-universumin kuuluisissa käännekohdissa paikalle ilmestyykin yht äkkiä täysin sinne kuulumaton hahmo muuttamaan historian kulkua ja asiaa pitää tietenkin tutkia. Tällä tavoin saadan crossoverina mukaan hahmoja suurimmasta osasta sarjoja ja spinoffeja. 

Meno on erillisiin tehtäviin jaettuja taisteluja, joissa on kaikissa joku sinne kuulumaton tapahtuma, kuten että alkuperäisen sarjan aikaan sijoittuvassa tehtävässä saattaa olla pomona joku modernin spinoffin hahmo. Itse peli toimii perinteisellä kolmannen persoonan toimintapelin tyylillä, eli pari hyökkäysnappia lähitaisteluaseella, pari nappia pyssyille, erikoiskyvyn käyttö ja niin edespäin. Mechoja on paljon, mutta ne on jaettu kolmeen perustyyppiin: Infighter, All-Rounder ja Sharpshooter. Näillä on kaikilla omat erikoiskykynsä. Pelimekaniikoissa on hieman enemmän syvyyttä kuin ensi näkemä antaa ymmärtää, sillä mukana on ajoituksella toimiva conbosysteemi ja resurssien hallinta on suuremmassa osassa kuin aluksi arvaa. Moottoreiden boosti, jota käytetään väistöön ja nopeaan liikkumiseen sekä aseiden latausaika on merkittävässä asemassa, ainakin yhtään tiukemmissa taistoissa. Pelissä saa mukaan kaksi tekoälykaveria ja mukana on myös co op moninpeli netissä, mikä on varsin hauskaa pienen testailun perusteella. Tehtävät ovat sopivan maltillisen pituisia, vaihdellen  viidestä minuutista noin kahteen kymmeneen, eli tuntikausia ei tarvitse jauhaa saavuttaakseen jotain. 


Koska kyseessä on toiminta-rpg, niin hahmoja, eli uusia mechoja avautuu käyttöön tasaisella tahdilla ja niitä voi myös päivittää melko monipuolisesti. Mihinkään hardcore-simulatioon ei mennä, mutta ominaisuuksia on useita ja kerättävää löytyy jatkuvalla syötöllä. Peli on todella hyvä antamaan koko ajan pientä täkyä, joka saa tuntemaan että seuraava Mobile Suit tai kokemustaso on ihan nurkan takana. Osa käytettävistä hahmoista pitää löytää tehtävistä löytyvillä esinedropeilla, osa tulee mukaan tarinan myötä. Pelissä on aluksi auki kaksi vaikeustasoa ja löydettävien esineiden laatu nousee vaikeustason myötä. Kolmas vaikeustaso auennee läpipeluun jälkeen.  Helpolla pärjää varmasti kuka tahansa, mutta vaikea tarjoaa tiukkaa haastetta, sillä Normalin jotkut pomotaistelut tuntuivat paikka paikoin yllättävänkin kovilta vastuksilta, joissa todella piti osata käyttää kaikkia kykyjä. 

Ulkoasu on simppeli, mutta toimiva ja sympaattinen. Kartat eivät ole suuria, mutta niissä on vaihtelua ja ympäristö on tuhoutuvaa, mikä on mainio bonus. Musiikki yhdistelee omia biisejä ja tuttuja tunnareita animaaatiosarjioista.

SD Gundam Battle Alliance oli todella positiivinen ylläri. En tiennyt pelistä juuri mitään, mutta kokeilin asenteella “kun kerran halvalla sain”. Loppujen lopuksi pelailun päätteeksi paljastui todella toimiva ja menevä kevyt toiminta rpg, jossa on kuitenkin riittävän monipuoliset pelimekaniikat kantamaan koko pelin ajan ja paljon avattavia hahmoja sekä päivityksiä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...