Skip to main content

Pätkien Liittouma

 Moi,

Tällä viikolla otetaan taas katsausta uudempaan peliin. Nappasin nimittäin Game Passista testiin Bandai Namcon viime vuonna julkaiseman pelin, SD Gundam Battle Alliance.

Kyseessä on siis Chibi-tyylillä toteutettuja Gundam-hahmoja kevyessä toimintaropessa. SD meinaa nimittäin “Super Deformedia” joka on sama kuin litistettyjä pallopäitä. Pelin tarina menee kutakuinkin niin, että Gundam-universumin kuuluisissa käännekohdissa paikalle ilmestyykin yht äkkiä täysin sinne kuulumaton hahmo muuttamaan historian kulkua ja asiaa pitää tietenkin tutkia. Tällä tavoin saadan crossoverina mukaan hahmoja suurimmasta osasta sarjoja ja spinoffeja. 

Meno on erillisiin tehtäviin jaettuja taisteluja, joissa on kaikissa joku sinne kuulumaton tapahtuma, kuten että alkuperäisen sarjan aikaan sijoittuvassa tehtävässä saattaa olla pomona joku modernin spinoffin hahmo. Itse peli toimii perinteisellä kolmannen persoonan toimintapelin tyylillä, eli pari hyökkäysnappia lähitaisteluaseella, pari nappia pyssyille, erikoiskyvyn käyttö ja niin edespäin. Mechoja on paljon, mutta ne on jaettu kolmeen perustyyppiin: Infighter, All-Rounder ja Sharpshooter. Näillä on kaikilla omat erikoiskykynsä. Pelimekaniikoissa on hieman enemmän syvyyttä kuin ensi näkemä antaa ymmärtää, sillä mukana on ajoituksella toimiva conbosysteemi ja resurssien hallinta on suuremmassa osassa kuin aluksi arvaa. Moottoreiden boosti, jota käytetään väistöön ja nopeaan liikkumiseen sekä aseiden latausaika on merkittävässä asemassa, ainakin yhtään tiukemmissa taistoissa. Pelissä saa mukaan kaksi tekoälykaveria ja mukana on myös co op moninpeli netissä, mikä on varsin hauskaa pienen testailun perusteella. Tehtävät ovat sopivan maltillisen pituisia, vaihdellen  viidestä minuutista noin kahteen kymmeneen, eli tuntikausia ei tarvitse jauhaa saavuttaakseen jotain. 


Koska kyseessä on toiminta-rpg, niin hahmoja, eli uusia mechoja avautuu käyttöön tasaisella tahdilla ja niitä voi myös päivittää melko monipuolisesti. Mihinkään hardcore-simulatioon ei mennä, mutta ominaisuuksia on useita ja kerättävää löytyy jatkuvalla syötöllä. Peli on todella hyvä antamaan koko ajan pientä täkyä, joka saa tuntemaan että seuraava Mobile Suit tai kokemustaso on ihan nurkan takana. Osa käytettävistä hahmoista pitää löytää tehtävistä löytyvillä esinedropeilla, osa tulee mukaan tarinan myötä. Pelissä on aluksi auki kaksi vaikeustasoa ja löydettävien esineiden laatu nousee vaikeustason myötä. Kolmas vaikeustaso auennee läpipeluun jälkeen.  Helpolla pärjää varmasti kuka tahansa, mutta vaikea tarjoaa tiukkaa haastetta, sillä Normalin jotkut pomotaistelut tuntuivat paikka paikoin yllättävänkin kovilta vastuksilta, joissa todella piti osata käyttää kaikkia kykyjä. 

Ulkoasu on simppeli, mutta toimiva ja sympaattinen. Kartat eivät ole suuria, mutta niissä on vaihtelua ja ympäristö on tuhoutuvaa, mikä on mainio bonus. Musiikki yhdistelee omia biisejä ja tuttuja tunnareita animaaatiosarjioista.

SD Gundam Battle Alliance oli todella positiivinen ylläri. En tiennyt pelistä juuri mitään, mutta kokeilin asenteella “kun kerran halvalla sain”. Loppujen lopuksi pelailun päätteeksi paljastui todella toimiva ja menevä kevyt toiminta rpg, jossa on kuitenkin riittävän monipuoliset pelimekaniikat kantamaan koko pelin ajan ja paljon avattavia hahmoja sekä päivityksiä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv