Skip to main content

Pätkien Liittouma

 Moi,

Tällä viikolla otetaan taas katsausta uudempaan peliin. Nappasin nimittäin Game Passista testiin Bandai Namcon viime vuonna julkaiseman pelin, SD Gundam Battle Alliance.

Kyseessä on siis Chibi-tyylillä toteutettuja Gundam-hahmoja kevyessä toimintaropessa. SD meinaa nimittäin “Super Deformedia” joka on sama kuin litistettyjä pallopäitä. Pelin tarina menee kutakuinkin niin, että Gundam-universumin kuuluisissa käännekohdissa paikalle ilmestyykin yht äkkiä täysin sinne kuulumaton hahmo muuttamaan historian kulkua ja asiaa pitää tietenkin tutkia. Tällä tavoin saadan crossoverina mukaan hahmoja suurimmasta osasta sarjoja ja spinoffeja. 

Meno on erillisiin tehtäviin jaettuja taisteluja, joissa on kaikissa joku sinne kuulumaton tapahtuma, kuten että alkuperäisen sarjan aikaan sijoittuvassa tehtävässä saattaa olla pomona joku modernin spinoffin hahmo. Itse peli toimii perinteisellä kolmannen persoonan toimintapelin tyylillä, eli pari hyökkäysnappia lähitaisteluaseella, pari nappia pyssyille, erikoiskyvyn käyttö ja niin edespäin. Mechoja on paljon, mutta ne on jaettu kolmeen perustyyppiin: Infighter, All-Rounder ja Sharpshooter. Näillä on kaikilla omat erikoiskykynsä. Pelimekaniikoissa on hieman enemmän syvyyttä kuin ensi näkemä antaa ymmärtää, sillä mukana on ajoituksella toimiva conbosysteemi ja resurssien hallinta on suuremmassa osassa kuin aluksi arvaa. Moottoreiden boosti, jota käytetään väistöön ja nopeaan liikkumiseen sekä aseiden latausaika on merkittävässä asemassa, ainakin yhtään tiukemmissa taistoissa. Pelissä saa mukaan kaksi tekoälykaveria ja mukana on myös co op moninpeli netissä, mikä on varsin hauskaa pienen testailun perusteella. Tehtävät ovat sopivan maltillisen pituisia, vaihdellen  viidestä minuutista noin kahteen kymmeneen, eli tuntikausia ei tarvitse jauhaa saavuttaakseen jotain. 


Koska kyseessä on toiminta-rpg, niin hahmoja, eli uusia mechoja avautuu käyttöön tasaisella tahdilla ja niitä voi myös päivittää melko monipuolisesti. Mihinkään hardcore-simulatioon ei mennä, mutta ominaisuuksia on useita ja kerättävää löytyy jatkuvalla syötöllä. Peli on todella hyvä antamaan koko ajan pientä täkyä, joka saa tuntemaan että seuraava Mobile Suit tai kokemustaso on ihan nurkan takana. Osa käytettävistä hahmoista pitää löytää tehtävistä löytyvillä esinedropeilla, osa tulee mukaan tarinan myötä. Pelissä on aluksi auki kaksi vaikeustasoa ja löydettävien esineiden laatu nousee vaikeustason myötä. Kolmas vaikeustaso auennee läpipeluun jälkeen.  Helpolla pärjää varmasti kuka tahansa, mutta vaikea tarjoaa tiukkaa haastetta, sillä Normalin jotkut pomotaistelut tuntuivat paikka paikoin yllättävänkin kovilta vastuksilta, joissa todella piti osata käyttää kaikkia kykyjä. 

Ulkoasu on simppeli, mutta toimiva ja sympaattinen. Kartat eivät ole suuria, mutta niissä on vaihtelua ja ympäristö on tuhoutuvaa, mikä on mainio bonus. Musiikki yhdistelee omia biisejä ja tuttuja tunnareita animaaatiosarjioista.

SD Gundam Battle Alliance oli todella positiivinen ylläri. En tiennyt pelistä juuri mitään, mutta kokeilin asenteella “kun kerran halvalla sain”. Loppujen lopuksi pelailun päätteeksi paljastui todella toimiva ja menevä kevyt toiminta rpg, jossa on kuitenkin riittävän monipuoliset pelimekaniikat kantamaan koko pelin ajan ja paljon avattavia hahmoja sekä päivityksiä. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...