Hei,
Tällä viikolla pelivuorossa on PS1:n vuonna 1995 ilmestynyt Mobile Suit Gundam, luonnollisesti Bandain julkaisemana.
Gundam-lisenssipelejä on nähty eri konsoleille runsain mitoin, myös tässä blogissa, mutta nyt on kyseessä PS1:n varhainen julkaisu, joka on itseasiassa ensimmäinen, joka kertoo ensimmäisen Gundam-animaatiosarjan tapahtumat pelin muodossa. Hieman erikoisesti vaikkapa Famicomilla nähtiin vain Zeta Gundam, strategiapelejä ja jopa SD Gundam jrpg-hommia, mutta ei yhtään suoraan ensimmäiseen sarjaan perustuvaa peliä. Ilmeisesti 1979 sarja ei ollut kasarin puolivälissä enää suosittu Japanissa, vaan siellä oltiin jo siirrytty uudempiin. Katsotaan siis, miltä ensimmäinen Grandpa-Gundam peli näyttää.
Kun sanoin, että kyseessä on linsenssipeli, joka kertoo ensimmäisen sarjan tapahtumat, niin sitä se todellakin tekee, mutta todella, sanoisinko pelkistetyssä muodossa, eikä mitään ylimääräistä ole mukana. CD-ROM mahdollistaa esirenderöidyt animaatiot ja kunnollisen audion, joten homma alkaa kertojaäänen saattelemana ja suoraan siitä, mistä sarja alkaa, eli kun Amuro löytää Gundamin Zeonin hyökättyä Side 7:n siirtokuntaan ja hyppää ohjaamoon. Peli on käytännössä sarja tunnetuimpia kahakoita ilman sen kummempaa juonen rakennusta tai pitkiä dialogin pätkiä, kuten tämän tyylisiltä peleiltä voisi olettaa. Homma alkaa simppelillä valikolla, tehtävän jälkeen palataan simppeliin valikkoon, kaikki on todella minimalistista ja karua. Pelissä ei ole edes tallennusmahdollisuutta muistikortille, tosin eipä pituuttakaan ole paljon.
Pelaaminen on käytännössä varhaista first person-meininkiä ohjaamonäkökulmasta. Koska PS1:n tässä vaiheessa analogeja ei ole, niin ristiohjain hoitaa tähtäyksen ja liikkuminen on mallia “tankki” päätynappi pohjassa. Hyppynamiska löytyy, kuten myös aseiden vaihto ja kohteen lukitus. Ohjaamossa on mittarit, kuten Beam Riflen ammusten määrä ja tutka immersion lisäämiseksi. Tehtävät kestävät yleensä noin viitisen minuuttia ja sitten siirrytään valikon kautta seuraavaan tapahtumaan, olettaen, ettei nirri lähde. Continue on sentään loputon. Meno on varhaisen 3D-meiningin mukaisesti kankeaa ja framerate ei huimaa. Paitsi, jos hidas sellainen aiheuttaa päänsärkyä.
Ulkoasua ei voi juuri kehua, mutta ei sitä voi oikein kritisoidakaan kun ajattelee, että tämä tehtiin vuonna 1995. Maastotekstuurit ovat tietysti puuroa, mutta kyllä hahmomallit sentään näyttävät ihan siltä, miltä pitääkin. Zakut tunnistaa välittömästi ja ne ovat oikean muotoisia ja melko teräviä. Missään vaan ei ole pintakuvioita, vaan kaikki on yksiväristä polygonia. Tämä itseasiassa auttaa hahmojen erottumista kauempaa, joten se taitaa olla olla hyvä asia pelin kannalta.
PS1:n ensimmäisestä Mobile Suit Gundamista paistaa kiire ja/tai resurssien puute. Ainekset olisi parempaankin, mutta kaikki on niin niukkaa, suoraviivaista ja lyhyttä, että peli tuntuu enemmän tekniikkademolta kuin valmiilta peliltä. Tämä ilmeisesti tiedettiin Bandaillakin, sillä pelistä ilmestyi myöhemmin versio 2.0, jota käsitellään ensi viikolla.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments