Skip to main content

Kolmas kerta toden sanoo

Moi,

Tällä viikolla jatkoin Gundam-kuukautta kolmannella PS1:n Mobile Suit Gundam pelillä. Nyt on vuorossa Z-Gundam vuodelta 1997. Julkaisijana tietenkin Bandai.

Zeta Gundam oli ensimmäinen jatko-osa alkuperäiselle Gundamille ja se alkoi vuonna 1985. Alkuperäinen ohjaaja Yoshiyuki Tomino ja sarjan ulkoasusta vastannut Yoshikazu Yasuhiko olivat edelleen mukana. Meno oli paljon kasarimman näkoistä kuohkeine kampauksineen ja letkeine soudtrackeineen. Sarja oli kuitenkin suosittu ja tottakai animaation lisäksi piti saada aikaiseksi oheistuotteita, kuten videopeli. Nyt katsotaan, miten onnistui PS1:n versio samasta tarinasta.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy pulleampaan koteloon ja kahteen levyyn. Odotettavissa on siis sisällöltään kahta edellistä peliä täyteläisempää kokemusta. Myös ohjekirja on paksu ja se esittelee hyvin sarjan maailmaa ja kaikki mukana olevat mechat ja niiden ominaisuudet. Peli on jaettu kahteen levyyn, levy #1 esittää tapahtumat päähahmo Kamille Bidanin näkökulmasta ja levy #2 sisältää Char..krhm, Quattro Bajeenan tehtävät.

Heti kättelyssä tunnelma on toisenlainen verrattuna kahteen ensimmäiseen peliin. Alkudemo tärähtää välittömästi ja animaatio on paljon sulavampaa sekä parempaa laatua. Dialogia on paljon ja mukana on ihan suoraan kaapattua kuvaa animaatiosarjasta, joka yhdistyy saumattomasti esirenderöityyn PS1:n polygonigrafiikaan. Tuotantoarvot ovat korkealla, mikä selittää myös tarpeen kahdelle levylle, sillä videota ja audiota on paljon. Mukana on lisäksi VS Mode kaksinkamppailuja kaipaaville.


Myös pelattavuus on muuttunut sujuvampaan suuntaan. Siinä, missä aiemmat pelit olivat “simulaattoreita” tankkiohjauksella, niin tämä on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa mechat suihkivat sujuvasti ja vauhdikkaasti sekä avaruudessa että maan päällä. Hämmästyin, miten paljon kontrollit muistuttavat ihan moderneja PS3/PS4 Gundam-pelejä. Tunnelmaa luodaan myös hiotummalla grafiikalla, sekä asiaan kuuluvasti leikkaamalla pilottien kasvoja ja dialogia mukaan tehtävän aikana. Se saa aikaan vahvasti animaatiosarjan fiilistä. 

Tehtävät ovat edelleen lyhyehköjä, mutta niitä on monta, koska tapahtumia seurataan kahden hahmon näkökulmasta. Myös ohjattavat menopelit vaihtuvat, kun Kamille vaihtaa Gundam MK2:n Zetaan ja Quattro saa Rick Diasin tilalle Hyaky Shikin. 

Z-Gundam on kaikin puolin menevä ja yllättävän laaja paketti, joka varmasti miellytti aikoinaan sarjan faneja, sillä se on edelleen sujuvasti toimiva mechatoiminta jota pelaa ihan mielellään, mikä ei ole mitenkään itsestäänselvää vuoden 1997 PS1-pelille. Yllättävän sujuva ja hyvin pelattava peli ja tämä viimein on sitä, mitä toivoisi muidenkin Pleikkarin Gundam-pelien olevan. Ehkä ainoa miinus on pitkähkö tauko tehtävien välissä, sillä ne ovat usein lyhyitä ja pelaaja katsoo tehtävän kuvausta ja briiffiä yhtä pitkään kuin aikaa kuluu itse toimintaan.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!  


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...