Skip to main content

Kolmas kerta toden sanoo

Moi,

Tällä viikolla jatkoin Gundam-kuukautta kolmannella PS1:n Mobile Suit Gundam pelillä. Nyt on vuorossa Z-Gundam vuodelta 1997. Julkaisijana tietenkin Bandai.

Zeta Gundam oli ensimmäinen jatko-osa alkuperäiselle Gundamille ja se alkoi vuonna 1985. Alkuperäinen ohjaaja Yoshiyuki Tomino ja sarjan ulkoasusta vastannut Yoshikazu Yasuhiko olivat edelleen mukana. Meno oli paljon kasarimman näkoistä kuohkeine kampauksineen ja letkeine soudtrackeineen. Sarja oli kuitenkin suosittu ja tottakai animaation lisäksi piti saada aikaiseksi oheistuotteita, kuten videopeli. Nyt katsotaan, miten onnistui PS1:n versio samasta tarinasta.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy pulleampaan koteloon ja kahteen levyyn. Odotettavissa on siis sisällöltään kahta edellistä peliä täyteläisempää kokemusta. Myös ohjekirja on paksu ja se esittelee hyvin sarjan maailmaa ja kaikki mukana olevat mechat ja niiden ominaisuudet. Peli on jaettu kahteen levyyn, levy #1 esittää tapahtumat päähahmo Kamille Bidanin näkökulmasta ja levy #2 sisältää Char..krhm, Quattro Bajeenan tehtävät.

Heti kättelyssä tunnelma on toisenlainen verrattuna kahteen ensimmäiseen peliin. Alkudemo tärähtää välittömästi ja animaatio on paljon sulavampaa sekä parempaa laatua. Dialogia on paljon ja mukana on ihan suoraan kaapattua kuvaa animaatiosarjasta, joka yhdistyy saumattomasti esirenderöityyn PS1:n polygonigrafiikaan. Tuotantoarvot ovat korkealla, mikä selittää myös tarpeen kahdelle levylle, sillä videota ja audiota on paljon. Mukana on lisäksi VS Mode kaksinkamppailuja kaipaaville.


Myös pelattavuus on muuttunut sujuvampaan suuntaan. Siinä, missä aiemmat pelit olivat “simulaattoreita” tankkiohjauksella, niin tämä on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa mechat suihkivat sujuvasti ja vauhdikkaasti sekä avaruudessa että maan päällä. Hämmästyin, miten paljon kontrollit muistuttavat ihan moderneja PS3/PS4 Gundam-pelejä. Tunnelmaa luodaan myös hiotummalla grafiikalla, sekä asiaan kuuluvasti leikkaamalla pilottien kasvoja ja dialogia mukaan tehtävän aikana. Se saa aikaan vahvasti animaatiosarjan fiilistä. 

Tehtävät ovat edelleen lyhyehköjä, mutta niitä on monta, koska tapahtumia seurataan kahden hahmon näkökulmasta. Myös ohjattavat menopelit vaihtuvat, kun Kamille vaihtaa Gundam MK2:n Zetaan ja Quattro saa Rick Diasin tilalle Hyaky Shikin. 

Z-Gundam on kaikin puolin menevä ja yllättävän laaja paketti, joka varmasti miellytti aikoinaan sarjan faneja, sillä se on edelleen sujuvasti toimiva mechatoiminta jota pelaa ihan mielellään, mikä ei ole mitenkään itsestäänselvää vuoden 1997 PS1-pelille. Yllättävän sujuva ja hyvin pelattava peli ja tämä viimein on sitä, mitä toivoisi muidenkin Pleikkarin Gundam-pelien olevan. Ehkä ainoa miinus on pitkähkö tauko tehtävien välissä, sillä ne ovat usein lyhyitä ja pelaaja katsoo tehtävän kuvausta ja briiffiä yhtä pitkään kuin aikaa kuluu itse toimintaan.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!  


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...