Skip to main content

Kolmas kerta toden sanoo

Moi,

Tällä viikolla jatkoin Gundam-kuukautta kolmannella PS1:n Mobile Suit Gundam pelillä. Nyt on vuorossa Z-Gundam vuodelta 1997. Julkaisijana tietenkin Bandai.

Zeta Gundam oli ensimmäinen jatko-osa alkuperäiselle Gundamille ja se alkoi vuonna 1985. Alkuperäinen ohjaaja Yoshiyuki Tomino ja sarjan ulkoasusta vastannut Yoshikazu Yasuhiko olivat edelleen mukana. Meno oli paljon kasarimman näkoistä kuohkeine kampauksineen ja letkeine soudtrackeineen. Sarja oli kuitenkin suosittu ja tottakai animaation lisäksi piti saada aikaiseksi oheistuotteita, kuten videopeli. Nyt katsotaan, miten onnistui PS1:n versio samasta tarinasta.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy pulleampaan koteloon ja kahteen levyyn. Odotettavissa on siis sisällöltään kahta edellistä peliä täyteläisempää kokemusta. Myös ohjekirja on paksu ja se esittelee hyvin sarjan maailmaa ja kaikki mukana olevat mechat ja niiden ominaisuudet. Peli on jaettu kahteen levyyn, levy #1 esittää tapahtumat päähahmo Kamille Bidanin näkökulmasta ja levy #2 sisältää Char..krhm, Quattro Bajeenan tehtävät.

Heti kättelyssä tunnelma on toisenlainen verrattuna kahteen ensimmäiseen peliin. Alkudemo tärähtää välittömästi ja animaatio on paljon sulavampaa sekä parempaa laatua. Dialogia on paljon ja mukana on ihan suoraan kaapattua kuvaa animaatiosarjasta, joka yhdistyy saumattomasti esirenderöityyn PS1:n polygonigrafiikaan. Tuotantoarvot ovat korkealla, mikä selittää myös tarpeen kahdelle levylle, sillä videota ja audiota on paljon. Mukana on lisäksi VS Mode kaksinkamppailuja kaipaaville.


Myös pelattavuus on muuttunut sujuvampaan suuntaan. Siinä, missä aiemmat pelit olivat “simulaattoreita” tankkiohjauksella, niin tämä on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa mechat suihkivat sujuvasti ja vauhdikkaasti sekä avaruudessa että maan päällä. Hämmästyin, miten paljon kontrollit muistuttavat ihan moderneja PS3/PS4 Gundam-pelejä. Tunnelmaa luodaan myös hiotummalla grafiikalla, sekä asiaan kuuluvasti leikkaamalla pilottien kasvoja ja dialogia mukaan tehtävän aikana. Se saa aikaan vahvasti animaatiosarjan fiilistä. 

Tehtävät ovat edelleen lyhyehköjä, mutta niitä on monta, koska tapahtumia seurataan kahden hahmon näkökulmasta. Myös ohjattavat menopelit vaihtuvat, kun Kamille vaihtaa Gundam MK2:n Zetaan ja Quattro saa Rick Diasin tilalle Hyaky Shikin. 

Z-Gundam on kaikin puolin menevä ja yllättävän laaja paketti, joka varmasti miellytti aikoinaan sarjan faneja, sillä se on edelleen sujuvasti toimiva mechatoiminta jota pelaa ihan mielellään, mikä ei ole mitenkään itsestäänselvää vuoden 1997 PS1-pelille. Yllättävän sujuva ja hyvin pelattava peli ja tämä viimein on sitä, mitä toivoisi muidenkin Pleikkarin Gundam-pelien olevan. Ehkä ainoa miinus on pitkähkö tauko tehtävien välissä, sillä ne ovat usein lyhyitä ja pelaaja katsoo tehtävän kuvausta ja briiffiä yhtä pitkään kuin aikaa kuluu itse toimintaan.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!  


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...