Skip to main content

Tuholaistorjuntaa

 Moi,

Tällä viikolla on ollut pelailussa pitkästä aikaa ihan rehellinen Famicomin peli, nimittäin Nintendon vuonna 1984 Famicomille julkaisema Donkey Kong 3. Tämä on kolmas ja viimeinen osa alkuperäisestä Donkey Kong -kolikkopelitrilogiasta, joista kaksi aiempaa osaa on esiintynyt blogissa aikoja sitten. 

Tällä kertaa pelaaja ei ole Jumpman/Mario tai Kong Jr, vaan tuholaistorjuja nimeltä Stanley, joka yrittää suojella kukkaistutuksiaan puutarhan tuholaisilta ja Donkey Kongilta. Aseena on ruisku, jolla suhautellaan Raidia ylöspäin samaan tapaan kuin vaikka Space Invadersissa tai Galgassa. Tämä onkin enemmän varhaisen avaruusammuskelun tyylinen peli, siinä missä kaksi aiempaa olivat tasoloikkia. 

Pelissä on mukana sisäänrakennettu aikaraja, sillä Kong laskeutuu pikkuhiljaa köysiä alas ja nuijii pelaajan, mikäli pääsee laskeutumaan maahan saakka. Pelaajan on siis pidettävä silmällä Kongia hyönteisten lisäksi, joita ilmestyy ruudun yläreunan pesistä tasaisin väliajoin. Hyönteiset nostavat kukkia ilmaan ja mikäli pääsevät niiden kanssa takaisin pesään, on kukka menetetty. Peli loppuu, jos kaikki kukat menevät tuholaisten suihin, Kong pääsee maahan tai joku hyönteisistä pistää pelaajaa. Ruiskulla saa Kongin nousemaan hieman ylöspäin suhauttamalla tätä takapuoleen, hyönteisiltä saa nirrin pois yleensä yhdellä tai kahdella suihkauksella. Kun pesien hyönteiset on hoideltu, tai Kong ajettu köysiä ylös pois ruudusta, niin kenttä vaihtuu ja sama homma tehdään uudelleen. 

Pelissä on hektisyyden tuntua, koska tekemistä tulee jatkuvalla syötöllä ja samalla pitää muista pitää Kong aisoissa. Ruisku ei ammu sarjaa, joten ohilaukauksen jälkeen on yleensä jo kiire saada seuraava kuti ilmaan. Peli ei ole aluksi hankala, mutta vaikeustaso nousee nopeasti, varhaisille kolikkopeleille tyypilliseen tapaan. Kenttien määrästä ei ole aavistustakaan, itse taisin päästä kahdeksannen paikkeille. 

Ulkoasu muistuttaa paljon aiempia Donkey Kongeja ja osa spriteista on samoja. Se ei haittaa, sillä tutun näköiset vihulaiset luovat tunnelmaa, samaan tapaan kuin Marioon kuuluvat sienet, putket ja kilpikonnat. 


Donkey Kong 3 on ikäisekseen menevä ja haastava Space Invaders -johdannainen, jossa näkyy ja tuntuu Nintendolle ominainen tyyli. On kuitenkin helppo nähdä, miksi tästä ei muodostunut samanlaista klassikkoa kuin ensimmäisestä pelistä, sillä tämä on selvästi ihan erilainen juttu, eikä muistuta varsinaisesti Kongia. Siitä huolimatta DK3 on pätevä ja hauska peli pienissä annoksissa. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...