Moi,
Tällä viikolla pidetään tauko Gundam-hommista ja katsotaan, miltä näyttää Shueisha Gamesin (jep, se mangajulkaisija) hiljattain ilmestynyt Oni: Road to be the Mightiest Oni. Pelin on kehittänyt Kenei Design ja se löytyy Switchille, PC:lle ja Playstationeille.
Kyseessä on seikkailupeli, jossa pieni Oni nimeltä Kuuta ja hänen yokai-kaverinsa Kazemaru matkustavat Kisejiman saarelle treenaamaan taitojaan, jotta Kuuta voisi kostaa karmaisevan nöyryytyksen, jonka hänen klaaninsa koki murhanhimoisen Momotaron käsissä. Tämä on siis tarina, joka kertoo Momotaron kansantarun, mutta Onin näkökulmasta.
Pelin ulkoasu muistuttaa paljon Zelda Wind Wakeria ja myös pelityyli lainaa vahvasti Zeldaa, elämämittarina toimivia sydämiä myöten. Kuuta seikkailee pitkin saarta suorittaen tehtäviä ja tehden hommia saaren muille asukkaille, joilta puolestaan saadaan bonuksia ja tarvikkeita Kuutalle. Valuuttana toimivat saarelta poimittavat sienet ja ostettaviin esineisiin kuuluvat mm. uudet nuijat, housut ja selkäreput. Kazemaru toimittaa Navin virkaa, mutta on hieman aktiivisempi hahmo, sillä se voi liikkua ja avittaa henkien etsinnässä ja kiinniotossa, joita vaihdetaan lisäsydämiin. Tämän lisäksi Kazemarulla on taistelussa auttavia kykyjä, kuten parannusvoima. Taistelut ovat niin ikään paljon 3D Zeldoja muistuttavaa meininkiä, jossa on lyönti, väistö ja mittarilla toimiva erikoishyökkäys. Kuutan pitää kirjaimelilsesti nuijia vihollisilta henki pois, joka jää leijumaan ja lopuksi se täytyy kumauttaa olemattomiin, jotta henki ei palaa kroppaan ja vihollinen takaisin pystyyn. Tässä on mukana combomekaniikka, jossa Kuuta voi hoidella usean vihulaisen henget combolla, jos niitä on ilmassa useita yhtä aikaa. Taistelu on melko simppeliä, mutta ihan hyvin toimivaa. Tietysti myös pomoja löytyy ja niihin pätee sama periaate, mutta hieman omanlaisilla kikoillaan.
Pelin ulkoasu on pelkistettyä cell shadingia, mutta ainakin omaan silmääni todella mukavan ja sympaattisen näköistä. Ulkoasu ja väripaletti on omiaan luomaan sellaista satumaista ja leppoisaa, joskin melko haikeaa tunnelmaa. Tätä tukee myös melankolinen musiikki. Tässä oikein tuntee Kuutan surumielisen mielen maiseman, mutta samalla pikku Onilla on kova yritys ja määrätietoisuus tulla vahvemmaksi ja päihittää Momotaro. Dialogia ei ole, vaan kaikki jokeltavat siansaksaa, niinkuin joissan Zeldoissa. Muutenkin keskustelut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta eivät kuitenkaan merkityksettömiä.
Parin illan pelailujen perusteella Oni: Road to be the Mightiest Oni on tunnelmallinen kevyt-Zelda, joka varmasti kelpaa Hyrulea innokkaasti tutkiville pelaajille. Peli on selvästi pienen studion projekti, joten Breath of the Wildin kaltaista valtavaa eeposta ei kuitenkaan kannata odottaa. Itseäni kiehtoi pelin asetelma, joka ottaa perinteisen tarinan ja tekee sillä jotain uutta, sekä todella sympaattiset hahmot. Odotan paljon myös tarinalta, varsinkin loppupuolella jos hommat kehittyvät epäilemääni suuntaan.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments