Skip to main content

Murhavaari

 Moi,

On aika availla taas lootia. Tällä kertaa vuorossa on toinen tuliaisloota, tällä kertaa Stoorm Collecteblesin Minoru Suzuki, nimikirjoituksen kera. Tämä tarttui mukaan Harajukun Piledriver- kaupasta, jonka herra itse omistaa ja on myös toisinaan itse tiskin takana. 

Jos nimi Minoru Suzuki ei ole tuttu, niin seuraa pieni infopläjäys: Minoru Suzuki on MMA-ottelija ja showpainija, jolla on takanaan mittava ura molemmissa lajeissa. Hän oli perustamassa ehkä maailman ensimmäistä kaupallista MMA-organisaatiota, nimeltään Pancrase (tulee kreikan olympialaisten vapaaottelun vastineesta Pankrationista) treenikaverinsa Masakatsu Funakin kanssa, muutama kuukausi ennen kuin kukaan oli kuullut kirjaimet UFC. Vielä nykyäänkin, 55 vuotiaana Suzuki on aktiivinen showpainija ja esiintyy useissa organisaatiossa, koska on ollut käytännössä koko uransa freelancer. 

Muutaman viime vuoden aikana painiveteraani on tullut tunnetummaksi myös länsimaissa mm. AEW, Ring of Honor ja Impact-esiintymistensä myötä. Koko uransa Japanissa sadistisena pahiksena tunnetu Suzuki on kuitenkin länsimaissa erittäin pidetty persoona ja länkkärifanit ovat antaneet hänelle lempinimen “Murder Grandpa”. Ikä ei ole juuri vaikuttanut hänen suosioonsa, vaikka aikataulu on vähän väljempi kuin nuorempana, johtuen varmasti maineesta yhtenä kovimmista mattopainijoista koskaan, jonka meriitit sekä sovituissa että oikeissa matseissa oikeuttavat monesti liian helpolla viljeltyyn termiin “legenda”. Minoru Suzukin tapauksessa tämä ei ole ollenkaan liioittelua, sen voi kertoa jokainen MMA-veteraani ja lajin asintuntija.

Olen tavannut herran kahdesti. Molemmilla kerroilla tapaaminen oli miellyttävä ja mieleen jäi kohtelias ja rauhallinen mies, kuitenkin jollain tavalla huumorintajuisen ja itsevarman auran kera. Kasvoista, katseesta ja olemuksesta huomasi, että Suzuki on nähnyt ja tehnyt urallaan yhtä jos toistakin. Melko erilainen hänen painipersoonansa kanssa.




En uskonut näkeväni modernia, laadukasta actionfiguuria Suzukista, koska hän ei ole samalla lailla länsimaissa tunnettu hahmo kuin WWE ja AEW-tyypit. Japanissa on valmistettu muutamia vinyylifiguja ysärin lopulla/2000-luvun alussa, mutta ne jäävät nimenomaan muutamaan kappaleeseen. 

Storm Collectiblesin tyyli sopii hyvin painijoihin, sillä firma tekee pääosin muskelimiehiä eri videopeli lisensseillä. Liikkuvuutta on hyvin ja laatu on paremmasta päästä, hintojen liikkuessa 100€ tietämillä. Sama pätee tähän figuuriin. Mukana tulee reilu satsi vaihtokäsiä sekä kaksi päätä, neutraalilla ja irvistävällä ilmeellä. Irvistys on todella aidon ja eloisan näköinen. Mukana on myös tärkeä tilpehööri, nimittäin pyyhe, jota Suzuki on pitänyt otteluihin tullessaan päänsä päällä uransa alusta saakka. 

Tein muuten tempun, jota en tee käytännössä koskaan: Tilaisuus saada signeerattu figuuri, johon ei saa puumerkkiä tapaamatta itse Suzukia oli liian hyvä tilaisuus jättää käyttämättä, joten ostin kaksi, toisen jonka voi avata ja toisen, joka pysyy paketissa.

Mainio, hyvin esikuvansa näköinen figu ja tuliaisia parhaasta päästä, sillä siihen liittyy henkilökohtainen muisto. Minoru Suzuki on todennäköisesti kaikkien aikojen suosikkini showpainijoista, joten tällä on merkitystä poikkeuksellisen paljon. Harajukun Piledriverista tarttui mukana näiden lisäksi myös muutama paita, ovat nimittäin tyylikkäitä ja hyvälaatuisia.


Siinä kaikki tällä kertaa, Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv