Skip to main content

Vesimeloni Raiteilla

 Hei,

Blogi palaa kesälomalta lootan avauksen merkeissä. Tällä kertaa vuorossa on jälleen tuttu Transformers-robotti, nimittäin Trainbot-tiimin jäsen 4/6 eli virallisesti Transformers Masterpiece MPG-04 Suiken. 

Blogia lukeneet muistavat varmasti aiemmat junabottien avaukset, joten en mene hahmojen taustoihin muuten kuin että Junabotit ovat alkuperäisen Transformers -animaatiosarjan Japanissa nähdystä jatko-osasta, nimeltään Headmasters. Porukan jujuna on se, että he ovat ns. “Combiner” -tiimi, eli kaikki kuusi muodostavat yhdessä jättirobotin nimeltä Raiden. Tavoitteena on siis saada kasaan koko porukka. Julkaisut tapahtuvat vähitellen, joten tässä on mennyt jo reilu kaksi vuotta ja koko poppoon pitäisi olla valmiina ensi vuoden alkupuolella.

Porukan viimeisin jäsen, Suiken on Tokai type153 -juna, joka on peräisin 60-luvulta (lienee suunniteltu 50-luvun lopulla, mutta kuitenkin). Väri on pienen tutkimuksen perusteella ilmeisesti kuuluisa “vesimeloni” joka on samalla myös sanaleikki, sillä hahmon nimi, Suiken kuulostaa lausuttuna lähelle (suika) vesimelonia. Väri on mukavan erikoinen ja retro. Ei tule mieleen oikein mitään muuta hahmoa, jossa käytettäisiin vihreää ja oranssia.

Avataanpa sitten taas tuttu musta loota, joka on aina yhtä tyylikkään näköinen: Sisältä paljastuu junan lisäksi pari pätkää raidetta, iso pyssy Raidenia varten, Suikenin oma pyssy, liitoskappale standia varten sekä tietysti ohjeet.

Junamuoto on, kuten aiempiekin kanssa, erinomainen. Muuntautumista varten tarvittavia “saumoja” lukuunottamatta mittasuhteet, ulkoasu ja yksityiskohdat ovat kuin pienoismallista, joka ei muutu miksikään.

Muuntatuminen on tähän saakka julkaistuista Junaboteista yksinkertaisin, johtuen suurimmaksi osaksi siitä, että Combine-muodon vuoksi (Suiken muodostaa Raidenin vasemman käden ja osan vasenta jalkaterää) Suiken katkeaa junamuodossa kahtia keulaneljänneksen kohdalta. Tämä jättää vähemmän käänneltäviä osia tieltä raivattavaksi ja se helpottaa monimutkaisuuden kanssa. Keulaosa muunnetaan erikseen ja liitetään lopuksi Suikenin selkään. Selvästi muodostuva selkäreppu ei tämän hahmon tapauksessa haittaa ollenkaan, sillä Suikenilla kuuluukin olla selässä jonkin sortin reppu, jossa on “savupiippu”.

Robottimuoto on tähän saakka nähdyistä hoikin, varmasti jouhtuen siitä, että siinä, missä muiden junabottien piti pakata iso osa junasta jalkoihin, Suikenin ei tarvitse ehdä sitä, sillä kuten edellä mainitsin, niin neljännes junasta saadaan kätevästi irti ja pakattua kokonaan eri paikkaan. Kaikki eivät tästä tykkää ja puristit ulisevat tästä ratkaisusta nimellä “partsforming” mutta tässä tapauksessa kaksi osaa on välttämätöntä, koska Suikenin pitää olla kaksi eri osaa Raidenista, joista toinen on justiina se sama osa, joka muodostaa robottimuodion selkärepun. Simppelimpi muuntautuminen on myös tervetullutta, sillä parin aiemman Junabotin kanssa on saanut pähkäillä ihan tosissaan parissa kohtaa ohjeista huolimatta.

Suiken täytti odotukset, kuten aiemmatkin Junabotit ovat tehneet. Kunhan uutuudenviehätys hälvenee, niin osaan sanoa, onko tämän figuurin robottimuoto peräti suosikkini tähän saakka julkaistuista. Kisa on joka tapauksessa tiukka edellisen julkaisun, Yukikazen kanssa. Viides tiimin jäsen, Seizan ilmestyy syksyllä, joten sitä odotellessa. Samalla blogi palaa nyt normaaliin päiväjärjestykseen, joten uusia postauksia on lupa odotella taas vähintään yhtä viikossa. Aiheita ja intoa riittää pienen tauon jälkeen taas vaikka millä mitalla. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!    


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv