Moi,
Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990.
Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä
Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyvä juttu, sillä se meinaa, että luvassa on jossain määrin uutta Konamin kulta-ajan pelattavaa.
Pelatavuus ja pelin rakenne on melko sama kuin perus Contrassa, sillä erolla että takaa päin kuvatut tukikohdat on vaihdettu ylhäältä päin kuvattuihin. Se on on hyvää vaihtelua. Ohjaustuntuma on Marion ja Mega Manin ohella yksiä konsolin parhaista.
Vaikeustaso on haastava, mutta toisaalta koko homma on ohi vartissa, joten liian helppo ei olisi myöskään hyvä homma. Suurin osa haasteesta tulee äkkikuolemista, koska jotain ei osaa odottaa ja nirri lähtee yhdellä osumalla. Meininki on siis hyvin pitkälle kenttien ja vihollisten liikkeiden opettelua. Continue löytyy, joskin rajatusti ja Konami-koodilla tarvittaessa ukkojakin enemmän kuin 3.
Ulkoasu on parhaasta päästä, mitä 8-bittiseltä Nintendolta uskaltaa odottaa. Arska ja Syltty, anteeksi, Lance ja Bill etenevät vaihtelevissa scifimaisemissa ja loppua kohden meno muuttuu Giger-tyyliseksi alien-tukikohdaksi ja aivan suoriksi klooneiksi leffa-Alienin xenomorpheista. Se ei haittaa, vaan pikemminkin luo lisää tunnelmaa ja jännitystä. Tähän aikaan ei vielä oltu liian tarkkoja lisensseistä ynnä muusta juristien taskujen täytöstä. Myös musiikki on aivan ykkösluokan kamaa, kuten arvata saattaa.
Super C on aivan parasta, mitä Famicomilta/NESiltä löytyy ja vielä nykyäänkin todella menevä ja pelattava klassikko. On vaikea päättää, kumpi peleistä on parempi, tämä vai ensimmäinen Contra. Tällä hetkellä saatan jopa sanoa, että Super C, mutta se voi johtua vain siitä, että tämä on minun tapauksessani tuoreempi ja kyse on uutuudenviehätyksestä. Silti, oli erittäin mukava päästä pelaamaan aitoa versiota yhdestä niistä todella harvasta jäljellä olevasta aivan huipputason klassikosta, joita minulla ei ole ennestään. Pari muuta ovatkin sitten järjettömän kalliita harvinaisuuksia, niinkuin Little Samson, joten ne ovat nykyään jo täysin saavuttamattomia, ellei lottovoitto muuta tilannetta.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments