Skip to main content

Selätys vai Jännetuppitulehdus

 Moi,

Kesätauko pelien osalta päättyy täten virallisesti Famicomilla, kuten arvata saattoi. Vuorossa on Tecmon vuonna 1989 julkaisema Gekitou Pro Wrestling!! Toukon Densetsu. Täällä länsimaissa ihan vaan Tecmo World Wrestling. 

Wrestlinkiä on siis luvassa. Tässä tapauksessa mennään ilman minkään sortin lisenssiä, joten hahmot ovat keksittyjä, tosin vaikutteita on selvästi otettu oikeista painijoista, joten porukasta löytyvät ainakin Antonio Inoki (Akira Dragon), Tiger Mask (El Tigre) ja Stan Hansen (Boris Chekov). Muskelimiehiä ei ole mahdotonta määrää, mutta ihan riittävästi tämän ajan pelille, 10 kappaletta. Mitään erikoisempaa tarinaa ei löydy, homma menee niin, että kun starttia painaa, valitaan hahmo ja sitten mennään treeniminipelin kautta painimaan. Kun tarpeeksi matseja on voitettu, oletan että paikalle ilmantuu super hyper viimeinen vastustaja.

Mukana on hauskana ideana selostaja, joka kommentoi ottelun tapahtumia ja samalla kertoo, että mikä liike kyseinen solmu tai heitto mahtaa olla nimeltään. Selostajan lärvi ja puhekuplat tosin peittävät noin kolmanneksen koko ruudusta, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa, sillä pelissä ei tarvitse muuten näkyä kuin kaksi hahmoa.

Joka hahmolla on kuulemma yli 20 liikettä, mikä on aika huima määrä kun ottaa huomioon, että ohjaimessa on 2 nappia. Tämä johtuu siitä, että mukana on paljon kontekstisidonnaisia juttuja, kuten suunnat, etäisyys toiseen ja niin poispäin. Voitto tapahtuu perinteisesti kuluttamalla vastustajan kestomittari loppuun ja selättämällä. 

Kaikki vaikuttaa varsin hyvältä tähän saakka, vai mitä? Tässä vaiheessa päästään pelin suurimpaan ongelmaan: Jokainen liike suoritetaan nappia ränkkäämällä. Kun ote vastustajasta on kiinni, se pitää vielä suorittaa näpyttämällä nappia suunnan kera, jos ei näpytä tarpeeksi, niin vastustaja voittaa tilanteen ja nakkaa pelaajan mattoon. Tämä johtaa siihen, että varsinkin muutaman matsin jälkeen käsi alkaa väsyä jo niin, että matseja häviää ihan vaan fysiikan pettämisen vuoksi. Pelissä on onneksi kaksi tapaa lievittää tätä ongelmaa: treenaus ja salasana. Treenit ilmestyvät tasaisin väliajoin, riippumatta siitä voittaako matseja vai ei, joten tässä voi “grindata” paremman hahmon. Salasana on myös enemmän kuin tervetullut. Jostain syystä NES-versiossa ei ole salasanaa, ilmeisesti syystä, että pelin on lokalisoinut joku sadisti. 

Ulkoasu on oikein mainio. Hahmoilla on selvästi oma ulkonäkönsä ja ne on animoitu aikaansa nähden hyvin. Liikkeitä on paljon, kuten tuli todettua ja sen lisäksi ratkaisuhetkillä, kun staminamittari on vähissä tietyt liikkeet aktivoivat “zoomatun” animaation, jossa nähdään ikään kuin lähikuvana dramaattinen uusinta. Varsin kekseliäs temppu, joka luo selostajan kanssa yllättävän hyvin immersiota. 

Tecmo World Wrestling on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tässä on paljon hyvää, kuten liikkeiden määrä ja ulkoasu, sekä selostaja ja hahmon kehitys. Toisaalta napin hakkaukseen perustuva pelattavuus on varsinkin tällä iällä todella kuluttava tapa pelata yhtikäs mitään. Jos liikkeiden suoritustapana olisi vaikka ajoitus ränkkäyksen sijaan, olisi tämä helposti Famicomin paras wrestlinkipeli.      


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv