Skip to main content

Selätys vai Jännetuppitulehdus

 Moi,

Kesätauko pelien osalta päättyy täten virallisesti Famicomilla, kuten arvata saattoi. Vuorossa on Tecmon vuonna 1989 julkaisema Gekitou Pro Wrestling!! Toukon Densetsu. Täällä länsimaissa ihan vaan Tecmo World Wrestling. 

Wrestlinkiä on siis luvassa. Tässä tapauksessa mennään ilman minkään sortin lisenssiä, joten hahmot ovat keksittyjä, tosin vaikutteita on selvästi otettu oikeista painijoista, joten porukasta löytyvät ainakin Antonio Inoki (Akira Dragon), Tiger Mask (El Tigre) ja Stan Hansen (Boris Chekov). Muskelimiehiä ei ole mahdotonta määrää, mutta ihan riittävästi tämän ajan pelille, 10 kappaletta. Mitään erikoisempaa tarinaa ei löydy, homma menee niin, että kun starttia painaa, valitaan hahmo ja sitten mennään treeniminipelin kautta painimaan. Kun tarpeeksi matseja on voitettu, oletan että paikalle ilmantuu super hyper viimeinen vastustaja.

Mukana on hauskana ideana selostaja, joka kommentoi ottelun tapahtumia ja samalla kertoo, että mikä liike kyseinen solmu tai heitto mahtaa olla nimeltään. Selostajan lärvi ja puhekuplat tosin peittävät noin kolmanneksen koko ruudusta, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa, sillä pelissä ei tarvitse muuten näkyä kuin kaksi hahmoa.

Joka hahmolla on kuulemma yli 20 liikettä, mikä on aika huima määrä kun ottaa huomioon, että ohjaimessa on 2 nappia. Tämä johtuu siitä, että mukana on paljon kontekstisidonnaisia juttuja, kuten suunnat, etäisyys toiseen ja niin poispäin. Voitto tapahtuu perinteisesti kuluttamalla vastustajan kestomittari loppuun ja selättämällä. 

Kaikki vaikuttaa varsin hyvältä tähän saakka, vai mitä? Tässä vaiheessa päästään pelin suurimpaan ongelmaan: Jokainen liike suoritetaan nappia ränkkäämällä. Kun ote vastustajasta on kiinni, se pitää vielä suorittaa näpyttämällä nappia suunnan kera, jos ei näpytä tarpeeksi, niin vastustaja voittaa tilanteen ja nakkaa pelaajan mattoon. Tämä johtaa siihen, että varsinkin muutaman matsin jälkeen käsi alkaa väsyä jo niin, että matseja häviää ihan vaan fysiikan pettämisen vuoksi. Pelissä on onneksi kaksi tapaa lievittää tätä ongelmaa: treenaus ja salasana. Treenit ilmestyvät tasaisin väliajoin, riippumatta siitä voittaako matseja vai ei, joten tässä voi “grindata” paremman hahmon. Salasana on myös enemmän kuin tervetullut. Jostain syystä NES-versiossa ei ole salasanaa, ilmeisesti syystä, että pelin on lokalisoinut joku sadisti. 

Ulkoasu on oikein mainio. Hahmoilla on selvästi oma ulkonäkönsä ja ne on animoitu aikaansa nähden hyvin. Liikkeitä on paljon, kuten tuli todettua ja sen lisäksi ratkaisuhetkillä, kun staminamittari on vähissä tietyt liikkeet aktivoivat “zoomatun” animaation, jossa nähdään ikään kuin lähikuvana dramaattinen uusinta. Varsin kekseliäs temppu, joka luo selostajan kanssa yllättävän hyvin immersiota. 

Tecmo World Wrestling on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tässä on paljon hyvää, kuten liikkeiden määrä ja ulkoasu, sekä selostaja ja hahmon kehitys. Toisaalta napin hakkaukseen perustuva pelattavuus on varsinkin tällä iällä todella kuluttava tapa pelata yhtikäs mitään. Jos liikkeiden suoritustapana olisi vaikka ajoitus ränkkäyksen sijaan, olisi tämä helposti Famicomin paras wrestlinkipeli.      


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...