Skip to main content

Turrit Taistelevat

 Moi,

Tällä viikolla on vuorossa vaihteeksi PS1:n import-pelitarjontaa. Katsotaan, miltä näyttää Hudson softin vuonna 1997 julkaisema Bloody Roar. Bloody Roar on 90-luvulla suosionsa huippua nauttivien 1 vs1 -taistelupelien tuntemattomampaa osastoa, vaikka pelisarja sai lopulta jopa kolme jatko-osaa ja pari soinoffia. Muiden Hudsonin pelien tapaan oikeudet ovat nykyään Konamilla, joten en pidättelisi hengitystäni uusien osien tai remasterien suhteen, vaikka viimeisin peli on niinkin tuore kuin vuodelta 2004.

Pelin maailma pyörii eri sorttisten lykantrooppihahmojen ympärillä, mutta koska kyseessä on taistelupeli, ei juonen kiemuroihin juuri keskitytä, vaan enemmän se on vain viitekehys, jotta saadaan syy päästä mätkimään. Hahmoja on kahdeksan kappaletta:

Yugo Ogami (Susi, eh)

Alan Gadou (Leijona)

Bakuryu (Myyrä, porukan erikoisin valinta)

Mitsuko Nonomura (Villisika)

Jin Long (Tiikeri)

Alice Tsukagami (Jänis)

Gregory Jones (Gorilla)

Fox Taubemann (Kettu)

Kun kyseessä on kerran Tekkenin tyylinen 3D-tappelu, niin pelin systeemit eivät muita esittelyjä kaipaa, kuin että tällä kertaa kaavasta poiketaan siten, että jokaisella hahmolla on kyky muuttua ihmis..eläimeksi. Super-mittarin sijaan kaikilla on “Petomittari” jota käytetään muodonmuutoksen ajastimena. Turrina hahmoilla on uusia liikkeitä, enemmän vauriota, kaikkea, mitä arvata saattaa. Koska petona ei voi olla loputtomiin, otteluiden dynamiikka pyörii pitkälti petomittarin ympärillä. Kun mittari kuluu loppuun, on odoteltava sen täyttymistä, mikä tuo mukaan mielenkiintoista taktikointia, sillä pedoilla on ihmismuotoa vastaan merkittävä etu. Idea on paperilla simppeli, mutta toimii yllättävän hyvin luomaan jännitystä ja pakottaa vähän  miettimään pelkän saman toistamisen sijaan. Pelimuotoja on ajalle tyypillisesti vain perus Arcadet ja VS:t sekä Treenausmode. Arcade-moden päätteeksi nähdään joka hahmolla perinteiseen tapaan oma loppuratkaisu.

Ulkoasu on varsin hyvä, ainakin kuvaputki-TV:llä pelattuna. Hahmot on suunniteltu pääosin tyylikkäiksi ja animaatiot ovat sujuvia. Musiikki on niin ikään menevää meininkiä ja häviää selvästi ainoastaan Capcomin biiseille.  

Bloody Roar ei ollut minulle ennestään tuttu kuin nimen ja parin youtube-videon verran, mutta onnistui yllättämään positiivisesti. Tässä on tarpeeksi omaperäisyyttä ja hyviä ideoita, jotta koko homma ei tunnu vain Tekken-kopiolta. Sanoisin, että bloody Roar pärjää pelattavuudessa ja kaikessa muussakin hyvin kahdelle ekalle Tekkenille. (Kolmas onkin jo sitten eri juttu, sillä se peli oli niin paljon aikaansa edellä, että tuntuu vieläkin ihan modernilta monella tapaa) Varsin mielenkiintoinen ja tervetullut tuttavuus, etenkin vanhempien taistelupelien ystävälle. 



Tämän viikon peli oli muuten yksi PS1:n tuliaspeleistä, joista useampikin menee tämän kanssa samaan taistelupelien sarjaan, joten näitä on odotettavissa enemmänkin loppukesän ja syksyn aikana.   


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo






 


Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more