Skip to main content

Kuudenkymmenen Tonnin Keijukaiset

 Moi,

Tällä viikolla jatketaan robottien parissa, mutta peli on huomattavasti uudempi. Katsotaan, miltä vaikuttaa Gundam Battle operation 2: Code Fairy. Pelin on julkaisssut Bandai Namco vuonna 2021 ja se löytyy PS4:lle ja PS5:lle. 

Gundam Battle Operation 2 on verkkopeli, jossa pelaajat käyvät taistoja kolmannen persoonan toimintaräiskinnässä Gundamin Universal Centuryn, eli alkuperäisen sarjan aikajanan puitteissa. Spinoffeja ei siis ole mukana hahmovalikoimassa. Code Fairy taas puolestaan on itsenäinen yksinpelitarina, joka on toteutettu Battle Operation 2:n pelimoottorilla. Pelin tyyliä ja tunnelmaa voisi kuvailla "Girls Und Gundams", sillä niin paljon hahmot ja tarina muistuttavat Girls Und Panzer -animea. 


Tarina menee siten, että Zeonia johtavan Zabin suvun keskimmäinen vesa ja ainoa tytär, Vara-Amiraali Kycilia Zabi perustaa salaisen erikoisyksikön, joka koostuu pelkästään nuorista naisista, joilla kaikilla on jokin erityinen lahjakkuus tai tausta. Yksikön koodinimi on Noisy Fairy, mistä tulee myös pelin nimi. Todellisuudessa syy on se, että peliin saadaan kouluympäristön tyylinen visual novellin keinoin toteutettu tarina. Kampanjan aikana seurataa Noisy Fairyn edesottamuksia alkuperäisen Gundamin tarinan sivussa, toisinaan samoissa paikoissa, mutta silti erillään tunnetuista hahmoista ja tapahtumista. Tarinassa on aluksi kepeä ja humoristinen tunnelma, joka saa myöhemmin vakavampia sävyjä, kun hahmoille alkaa paljastua, että Zeon tulee vääjäämättä häviämään resursseiltaan 30 kertaa suuremmalle Maan Federaatiolle.


Pelin konrtollit ovat tuttua tyyliä mitään aiempia 3rd person Gundameja pelanneille ja hyvin lähellä muitakin saman tyyppisiä pelejä, kuten Fromin Armored Coreja. Battle Operationin suurimpana erona aiempiin on ehkä se, että pelin Mobile Suiteilla on enemmän painon tuntua ja ne eivät ole niin ketteriä kun useimmissa muissa peleissä. Myös aseiden lataus on hidasta, joten peli painottaa ennakointia ja taktiikkaa pelkkien refleksien sijaan. Varsinkin alkupelin Zaku 2:t ovat melko hitaita ja kömpelöitä, eikä niillä voi liikkua ilmassa kuin lyhyen hypyn verran. Kampanjan edetessä hahmoille saadaan uudempia menopelejä ja erikoisia prototyyppejä, jotka ovat huomattavasti nopeampia ja ketterämpiä, mutta missään vaiheessa ei mennä täysin anime-mechojen lennokuutteen, vaan tarjolla on toimintapelin ja simulaation välimaastoa. Pelaaja ohjaa yhtä hahmoa ja mukana on useimmiten yhdestä kahteen tiimikaveria, joille voi antaa käskyjä. Jokaisella Mobile Suitilla on tyypistä riippuen joko pitkän kantaman aseistus, lähitaisteluvarusteet tai all-round jokapaikan höylän välineet. Mukana on myös kevyttä kustomointia ja hahmon kehitystä varusteita vaihtamalla ja pilottien kokemustasojen muodossa.


Pelin omanlaisensa tuntuma ja melko hidas reagointi vaatii totuttelua ja hätiköinti ei koskaan johda toivottuun lopputulokseen. Tämä tarkoittaa sitä, että pelissä on jonkin verran oppimiskynnystä ja se vaatii opettelua, sekä tiettyjen rajoitteiden hyväksymistä. Aluksi tuntuu oudolta, että jopa melee-hyökkäyssarjojen välissä on reilu cooldown, ihan samaan tapaan kuin pyssyn lippaan vaihdossa, tai että moni vahvempi osuma horjuttaa tai jopa kaataa mechan, joka sitten kömpii pikkuhiljaa pystyyn. Pelaaja voi ja pitääkin käyttää näitä seikkoja hyväkseen, mutta samat säännöt pätevät molemmin päin. Kaikki mekaniikat kuitenkin selitetään harjoitustehtävissä juurta jaksain, joten mekaniikkojen toimintaa ja tarkoitusta ei tarvitse itse arvailla. 


Ulkoasu on karuihin retropeleihin tottuneelle näyttävä, mutta ei mitenkään erityisen päräyttävä. Kartat eivät ole kookkaita ja niiden geometria on melko yksinkertaista, mikä ei itseasissa haittaa, sillä tähän peliin otan mielummin selkeän ulkoasun kuin valtavan määrän efektejä ja häiriötekijöitä. Rakennusten ja kukkuloiden korkeus, mistä voi liikkua ja mistä ei, mikä silta on sellainen, että siitä voi kulkea jne. on hyvä tunnistaa välittömästi, sillä kaikki epämääräinen haittaa pelissä tärkeää suunnittelua ja ennakointia. Itse Mobile Suitit ovat tyylikkäitä ja hyvällä maulla erityiseksi muokattuja.

Battle operation: Code Fairy on selvästi tarkoitettu Gundam-veteraaneille, jotka ovat perehtyneet sarjan tapahtumiin ja osaavat arvostaa kaikkia viittauksia, joita tarina tarjoaa, mutta toisaalta tarinan visual novel tyyli ja toteutus kosiskelevat yleistä animesta kiinnostunutta yleisöä. Peli toimii myös melko hyvänä tutoriaalina, jos haluaa opetella Battle Operationin säännöt ja mekaniikat ennen verkkopeliä. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...