Skip to main content

Kuudenkymmenen Tonnin Keijukaiset

 Moi,

Tällä viikolla jatketaan robottien parissa, mutta peli on huomattavasti uudempi. Katsotaan, miltä vaikuttaa Gundam Battle operation 2: Code Fairy. Pelin on julkaisssut Bandai Namco vuonna 2021 ja se löytyy PS4:lle ja PS5:lle. 

Gundam Battle Operation 2 on verkkopeli, jossa pelaajat käyvät taistoja kolmannen persoonan toimintaräiskinnässä Gundamin Universal Centuryn, eli alkuperäisen sarjan aikajanan puitteissa. Spinoffeja ei siis ole mukana hahmovalikoimassa. Code Fairy taas puolestaan on itsenäinen yksinpelitarina, joka on toteutettu Battle Operation 2:n pelimoottorilla. Pelin tyyliä ja tunnelmaa voisi kuvailla "Girls Und Gundams", sillä niin paljon hahmot ja tarina muistuttavat Girls Und Panzer -animea. 


Tarina menee siten, että Zeonia johtavan Zabin suvun keskimmäinen vesa ja ainoa tytär, Vara-Amiraali Kycilia Zabi perustaa salaisen erikoisyksikön, joka koostuu pelkästään nuorista naisista, joilla kaikilla on jokin erityinen lahjakkuus tai tausta. Yksikön koodinimi on Noisy Fairy, mistä tulee myös pelin nimi. Todellisuudessa syy on se, että peliin saadaan kouluympäristön tyylinen visual novellin keinoin toteutettu tarina. Kampanjan aikana seurataa Noisy Fairyn edesottamuksia alkuperäisen Gundamin tarinan sivussa, toisinaan samoissa paikoissa, mutta silti erillään tunnetuista hahmoista ja tapahtumista. Tarinassa on aluksi kepeä ja humoristinen tunnelma, joka saa myöhemmin vakavampia sävyjä, kun hahmoille alkaa paljastua, että Zeon tulee vääjäämättä häviämään resursseiltaan 30 kertaa suuremmalle Maan Federaatiolle.


Pelin konrtollit ovat tuttua tyyliä mitään aiempia 3rd person Gundameja pelanneille ja hyvin lähellä muitakin saman tyyppisiä pelejä, kuten Fromin Armored Coreja. Battle Operationin suurimpana erona aiempiin on ehkä se, että pelin Mobile Suiteilla on enemmän painon tuntua ja ne eivät ole niin ketteriä kun useimmissa muissa peleissä. Myös aseiden lataus on hidasta, joten peli painottaa ennakointia ja taktiikkaa pelkkien refleksien sijaan. Varsinkin alkupelin Zaku 2:t ovat melko hitaita ja kömpelöitä, eikä niillä voi liikkua ilmassa kuin lyhyen hypyn verran. Kampanjan edetessä hahmoille saadaan uudempia menopelejä ja erikoisia prototyyppejä, jotka ovat huomattavasti nopeampia ja ketterämpiä, mutta missään vaiheessa ei mennä täysin anime-mechojen lennokuutteen, vaan tarjolla on toimintapelin ja simulaation välimaastoa. Pelaaja ohjaa yhtä hahmoa ja mukana on useimmiten yhdestä kahteen tiimikaveria, joille voi antaa käskyjä. Jokaisella Mobile Suitilla on tyypistä riippuen joko pitkän kantaman aseistus, lähitaisteluvarusteet tai all-round jokapaikan höylän välineet. Mukana on myös kevyttä kustomointia ja hahmon kehitystä varusteita vaihtamalla ja pilottien kokemustasojen muodossa.


Pelin omanlaisensa tuntuma ja melko hidas reagointi vaatii totuttelua ja hätiköinti ei koskaan johda toivottuun lopputulokseen. Tämä tarkoittaa sitä, että pelissä on jonkin verran oppimiskynnystä ja se vaatii opettelua, sekä tiettyjen rajoitteiden hyväksymistä. Aluksi tuntuu oudolta, että jopa melee-hyökkäyssarjojen välissä on reilu cooldown, ihan samaan tapaan kuin pyssyn lippaan vaihdossa, tai että moni vahvempi osuma horjuttaa tai jopa kaataa mechan, joka sitten kömpii pikkuhiljaa pystyyn. Pelaaja voi ja pitääkin käyttää näitä seikkoja hyväkseen, mutta samat säännöt pätevät molemmin päin. Kaikki mekaniikat kuitenkin selitetään harjoitustehtävissä juurta jaksain, joten mekaniikkojen toimintaa ja tarkoitusta ei tarvitse itse arvailla. 


Ulkoasu on karuihin retropeleihin tottuneelle näyttävä, mutta ei mitenkään erityisen päräyttävä. Kartat eivät ole kookkaita ja niiden geometria on melko yksinkertaista, mikä ei itseasissa haittaa, sillä tähän peliin otan mielummin selkeän ulkoasun kuin valtavan määrän efektejä ja häiriötekijöitä. Rakennusten ja kukkuloiden korkeus, mistä voi liikkua ja mistä ei, mikä silta on sellainen, että siitä voi kulkea jne. on hyvä tunnistaa välittömästi, sillä kaikki epämääräinen haittaa pelissä tärkeää suunnittelua ja ennakointia. Itse Mobile Suitit ovat tyylikkäitä ja hyvällä maulla erityiseksi muokattuja.

Battle operation: Code Fairy on selvästi tarkoitettu Gundam-veteraaneille, jotka ovat perehtyneet sarjan tapahtumiin ja osaavat arvostaa kaikkia viittauksia, joita tarina tarjoaa, mutta toisaalta tarinan visual novel tyyli ja toteutus kosiskelevat yleistä animesta kiinnostunutta yleisöä. Peli toimii myös melko hyvänä tutoriaalina, jos haluaa opetella Battle Operationin säännöt ja mekaniikat ennen verkkopeliä. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...